Egypti toivoo devalvaatiosta apua talousongelmiinsa

Egypti liittyi 14. maaliskuuta valuuttansa viime aikoina devalvoineiden kehittyvien talouksien kasvavaan joukkoon. Keskuspankki julkisti päätöksen 13 prosentin devalvaatiosta viimeisimpänä keinona syvenevän valuuttakriisinsä lievittämiseksi. Päätös itsessään oli odotettu, mutta toimien rohkeus yllättävä. Punnan arvon heikentäminen kertarysäyksellä yhdessä muiden viimeviikkoisten toimien kanssa viittaa siihen, ettei kyseessä ole ainoastaan väliaikaisratkaisu, vaan Egypti on muuttamassa valuuttakurssipolitiikkaansa kiinteähköön kurssiin sitoutumisesta kohti punnan kontrolloitua kellutusta.

Devalvaation odotetaan piristävän Egyptin kipeästi kaipaamia investointeja ja luovan uskoa talouden toimintakykyyn. Huolta aiheuttaa inflaatioriski, ja sen vaikutukset jo valmiiksi ahtaalla olevien egyptiläisten arkeen.

Talousanalyytikot ovat jo pitkään pitäneet devalvaatiota ja markkinaehtoisempaa punnan arvon määräytymistä välttämättömänä Egyptin talousongelmien jatkuessa. Egyptin talous on ollut vaikeuksissa valuuttavarantojen ja investointien tyrehdyttyä vuoden 2011 jälkeen. Viimeaikaiset terrori-iskut ovat vähentäneet entisestään varantojen kartuttamiseksi tärkeää turismia. Alhaisten globaalien markkinahintojen vaikutus on ollut kaksijakoinen. Halpa öljyn hinta on alentanut tuonnin hintalappua, mutta myös vähentänyt kysyntää egyptiläiselle työvoimalle Persianlahden öljyvaltioissa. Vierastyöläisten lähettämät rahansiirrot ovat Egyptille suurin yksittäinen valuuttatulojen lähde, vaikka tulot eivät juuri kierrä virallisia reittejä. Lisäksi Egyptin oman kaasuntuotannon vaikeudet (infrastruktuuria tuhoutui levottomuuksien aikana) ja väestönkasvun myötä alati kasvava kysyntä ovat tehneet maasta vuodesta 2012 lähtien energian nettotuojan. Valtion on täytynyt maksaa korvauksia kansainvälisten markkinoiden sijaan kotimaiseen kulutukseen suunnatusta kaasusta.

Energian tuonnista aiheutuneet kulut ovat vaikeuttaneet Egyptin kansainvälistä rahoitusasemaa, ja vaihtotase on pysynyt voimakkaan negatiivisena Egyptin viennin kysynnän heikettyä. Egypti on hyvin riippuvainen tuonnista, ja sen rahoittamisessa on jouduttu valuuttavarantojen huvetessa turvautumaan yhä enemmän ulkopuoliseen apuun. Persianlahdelta viime aikoina tulleesta mittavasta tuesta huolimatta varantoja ei ole ollut tarpeeksi punnan puolustamiseksi, ja punta on näyttäytynyt yhä yliarvostetumpana. Talouden perusteiden ollessa huonolla tolalla punnan puolustaminen hupenevin valuuttavaroin on käynyt yhä vaikeammaksi.

Sitoutuminen kiinteähköön valuuttakurssiin on tarkoittanut käytännössä ulkomaisen valuutan saatavuuden kontrolloimista muin keinoin aiheuttaen markkinoiden toimintaa vinouttavia lieveilmiöitä. Egypti asetti keväällä 2015 valuuttatalletuksille 50 000 dollarin kuukausittaisen katon, joka on vaikeuttanut sekä maahantuontia että kotimaisen teollisuuden tilannetta. Maksusuoritukset kasautuivat jonoksi pankkeihin, ja niitä priorisoitiin keskuspankin asettamien tuontiprioriteettien mukaan. Priorisoinnin tarkoituksena oli rajoittaa luksustuotteiden tuontia, mutta rajoitukset ovat käytännössä häirinneet myös ulkomaisista raaka-aineista riippuvaista kotimaista teollisuutta, ja sitä kautta Egyptin vientiä. Helmikuussa jopa General Motors joutui sulkemaan Egyptin kokoomatehtaansa muutamaksi päiväksi varaosien vaikean saatavuuden takia. Keskuspankki höllensi ulkomaisen valuutan vaihtoa koskevia rajoituksia sektorikohtaisesti ensin kahteen otteeseen ja lopulta poisti rajoitukset maaliskuun alussa kokonaan.

Heikentyvän punnan puolustaminen on ajanut valuuttakaupan keskuspankin tahdosta huolimatta mustan pörssin piiriin ja ulkomaille, ja aukko virallisen ja mustan pörssin kurssin välillä on kasvanut voimakkaasti. Ennen devalvaatiopäätöstä mustan pörssin kurssi oli noussut jopa 9,8 puntaan per dollari, kun virallisen ohjeistuksen mukaan punnan laillisen kaupan ikkuna olisi saanut olla ainoastaan 7,75–7,95 puntaa per dollari. Jo ennen devalvaatiopäätöstä, valuuttarajoitusten poiston yhteydessä, keskuspankki valmistautui kasvavaan valuuttakysyntään sallimalla valuutanvaihtofirmoille luvanvaraisen myynnin 9,25 punnalla per dollari.

Keskuspankin toimet enteilevät muutosta valuuttakurssipolitiikassa. Egypti on tunnustamassa, ettei sitoutuminen yliarvostettuun puntaan ja sitoutumisen edellyttämät kontrollitoimet ole talousvaikeuksien jatkuessa kestävä ratkaisu. Markkinat ovat odottaneet devalvaatiopäätöstä pitkään ja Egyptin pörssi-indeksi nousi päätöksen jälkeen huippulukemiinsa heinäkuun 2013 jälkeen. Päätöksen odotetaan piristävän Egyptin kipeästi kaipaamia investointeja ja luovan uskoa talouden toimintakykyyn. Samanaikaisesti keskuspankki pyrkii houkuttelemaan lisää valuuttavarantoja ulkomailla asuville egyptiläisille suunnatulla, dollaripohjaisella talletustodistuksella ja neuvottelemalla rahoittajilta saatavasta lisätuesta.

Punta on asiantuntijoiden mukaan devalvaatiosta huolimatta edelleen yliarvostettu, ja yksittäinen devalvaatioliike toimii ainoastaan väliaikaisena laastarina ongelmien jatkuessa. Riskinä kellutuksessa on punnan arvon heikkenemisen väistämätön inflaatiovaikutus, joka tulee rasittamaan jo valmiiksi vaikeassa taloustilanteessa elävien egyptiläisten arkea. Globaalien markkinahintojen ollessa alhaisia hetki on hyvä devalvaatiolle, mutta hintatason lähteminen nousuun voi vaikeuttaa tilannetta nopeasti.

Vaikutukset kauppaan

Keskuspankin talletusrajoitukset ovat viime keväästä lähtien haitanneet myös suomalaisten vientiyritysten toimintaa. Maksusuoritusten kasautuminen pankkeihin viivästytti egyptiläisten ostajien maksuja ajoittain jopa 40–50 päivällä normaaleihin maksuaikoihin verrattuna. Rajoitusten asteittainen poistaminen on sittemmin purkanut tuontijonot ja vaikuttaa siltä, että suomalaisviennissä korostuvaan ja Egyptille tärkeään puutavarakauppaan on riittänyt tarvittavaa likviditeettiä.

Punnan arvon heikentyminen tulee väistämättä vaikuttamaan egyptiläisten tuontiyritysten resursseihin ja vähentämään tuontia. Punnan devalvointi ei sinänsä kuitenkaan yksin vaikuta negatiivisesti esimerkiksi puutavaran liikkumiseen. Vaikka punnan heikkeneminen rokottaa tuontiyritysten resursseja, se myös samalla parantaa liiketoiminnan ennustettavuutta. Valuuttarajoitusten ollessa voimassa tilauksien suunnittelu oli ajoittain vaikeaa, koska valuutan saatavuus tuntui olevan kovin sattumanvaraista. Valuutan saatavuuden määräytyessä markkinaehtoisesti kurssiin perustuen tuontiyritykset voivat suunnitella omaa toimintaansa sattumanvaraisia valuuttakontrolleja paremmin.

Avoimeksi kysymykseksi jää, jatkaako Egypti valuuttapolitiikkansa muuttamisen jälkeenkin tuonnin kontrolloimista suunnittelemiensa kauppasäädösten avulla. Egypti on viime kuukausina valmistellut erilaisia asetuksia, joiden tarkoituksena on pyrkiä parempaan kontrolliin siitä, mitä hupenevin valuuttavaroin voidaan maahan tuoda.

Uusien asetusten mukaan tiettyjä hyödykkeitä Egyptiin tuovat ulkomaiset yritykset joutuvat rekisteröitymään 16. maaliskuuta mennessä maan ulkomaankauppaministeriön alaisen vienti- ja tuontikontrolliviraston rekisteriin ja toimittamaan todistukset tuomiensa hyödykkeiden tuotemerkkioikeuksista sekä kansainvälisten standardien noudattamisesta. Määräpäivään on sittemmin annettu lisäaikaa, mutta se on näillä näkymin tulossa piakkoin voimaan. Euroopan unioni neuvoo eurooppalaisia yrityksiä varmistamaan, kuuluvatko heidän Egyptiin tuomansa tuotteet säädösten piiriin ja varaamaan ainakin kaksi viikkoa aikaa rekisteröintiprosessia varten.

Edustusto ei ole toistaiseksi saanut suomalaisyrityksiltä yhteydenottoja uusien säädösten vaikutuksesta Egyptin-vientiin, mitä saattaa selittää puutavaran lukeutuminen säädösten ulkopuolelle. Edustusto kannustaa yrityksiä olemaan yhteydessä vaadittuun rekisteröintiprosessiin liittyen sekä kertomaan uusien kauppasäädösten mahdollisesti aiheuttamista ongelmista.

Jukka Välimaa

Kirjoittaja työskentelee ulkoasiainsihteerinä Suomen suurlähetystössä Kairossa.