Countdown to Paris – ilmastotunnelmia Kiinasta Pariisin ilmastokokouksen alla

Countdown to Paris – ilmastotunnelmia Kiinasta Pariisin ilmastokokouksen alla

Kiina valmistautuu Pariisin ilmastokokoukseen aiempaa avoimemmin ja sitoutuneemmin. Kiinan omat ilmastotavoitteet ovat vahvasti osa kotimaisten ympäristöongelmien ratkaisua.

Kiinan muuttunut ilmastovire näkyy korkean tason osallistumisessa kokoukseen ja lukuisissa kokousta edeltävissä ilmasto-julistuksissa. Vaikka Kiina haluaakin lukeutua edelleen kehitysmaaleiriin, se on ottamassa entistä aktiivisempaa roolia myös ilmastotalkoissa.

Ympäristöongelmista on tullut Kiinassa yhä yleisempi puheenaihe. Siinä, missä suomalaiset tarkistavat aamuisin ulkolämpötilan, kiinalaiset tutkivat ulkoilman PM2,5-partikkelipitoisuuden. Ja syystäkin. Viimeksi marraskuun alkupuolella Koillis-Kiinan ilmansaasteluvut ylittivät lähes 50-kertaisesti maailman terveysjärjestön turvallisena pitämän rajan. Ympäristöstä on tullut Kiinan "kuuma peruna", josta myös maan johto alkaa olla yhä enemmän huolissaan.

Viimeksi kommunistisen puolueen keskuskomitean marraskuun puolivälissä julkistamat suuntaviivat maan uudesta viisivuotissuunnitelmasta totesivat samaa.

Ympäristöstä on tullut yksi maan poliittisen johdon prioriteeteista. Eikä vain siksi, että ympäristöongelmien on laskettu murentavan maan talouskasvua, vaan myös siksi, että ympäristöongelmien menestyksekäs ratkaisu on avain vakaaseen yhteiskuntakehitykseen. Ympäristöongelmat olivat jo viime vuonna Kiinan merkittävin syy protesteihin.

Samanlaista hehkutusta Kiinassa eivät ole saaneet kuitenkaan ilmastokysymykset. Pariisin ilmastokokouksen alla Kiina on kyllä aktivoitunut ilmastokeskustelussa, mutta kotimaisista motiiveista käsin. Etusijalla on edelleen Kiinan omien ympäristöongelmien ratkaisu, joka heijastuu parhaassa tapauksessa myös ilmastotoimiksi.

Kaksi asiaa on kuitenkin Kööpenhaminaan verrattuna toisin. Presidentti Xi Jinping on osallistumassa Pariisin ilmastokokouksen päämiestason kokoukseen. Aikaisemmin Kiina on osallistunut korkeintaan pääministeritasolla. Presidentin osallistuminen viestii kiinalaisten kansalaisjärjestöjen mukaan siitä, että Kiina on valmis panostamaan ilmastotoimiin. Kiinan kaltaisessa keskusjohtoisessa maassa protokollalla on väliä.

Toiseksi, valmistautuminenkokoukseen on käynyt kiinalaisittain avoimemmin ja ennustettavammin. Kiina julkisti omat kansalliset ilmastotavoitteensa (INDC) kesäkuun lopussa. Lupauksia ei pidetty sinänsä yllätyksellisinä, mutta kuitenkin tärkeinä suunnannäyttäjinä. Omilla tavoitteillaan Kiina ei jää muista jälkeen vaan lukeutuu samaan ilmastotoimijoiden leiriin. Vielä muutama vuosi sitten Kiinan nimeämää vuoden 2030 päästöjen taitekohtaa olisi pidetty mahdottomana, samoin Ranskan ja Kiinan yhteisjulistuksessa ehdottamaa päästöjen tarkastelu-mekanismia. Edistystä on siis tapahtunut, niin asenteissa kuin valmiudessakin.

Ilmastokysymykset ovat osoittautuneet vaativalla globaalilla agendalla Kiinalle helpoimmaksi yhteiseksi nimittäjäksi. Muutos tapahtui kiinalaisten ilmastoasiantuntijoiden mukaan muutama vuosi sitten. Se käynnistyi etenkin Kiinan ja USA:n ilmastoyhteistyöllä, mutta on tämän vuoden puolella levinnyt kattamaan myös muita maita.

Kiina suosii kahdenvälisiä julkistuksia, kuten tämän vuoden saldo osoittaa: Intian ja Brasilian kanssa laaditut yhteisjulistukset vahvistavat Kiinan asemoitumista kehittyvien maiden leiriin. Ne korostavat YK:n ilmastokokousten jatkumoa, kansallisia erityisolosuhteita ja teollisuusmaiden rahallista ja teknologista tukea ilmastotavoitteiden saavuttamisessa. Teollisuusmaiden kanssa laaditut julistukset (USA, EU, Ranska) puolestaan painottavat kunnianhimoisen sopimuksen aikaansaamista ja toisaalta ilmastotoimien tarjoamia yhteistyömahdollisuuksia. Kiina tasapainoilee kahden ryhmän välillä.

Valmistautuminen Pariisin ilmastokokoukseen ei ole käynyt Kiinassa kuitenkaan ilman dramatiikkaa. Jo tammikuussa korjattu tilastolapsus herätti mediahuomion vasta syksyllä, kun paljastui, että Kiinan kivihiili-tilastot heittivät lähes viidenneksellä.

Kiinan kaltaisessa maassa tilastoharha ei ole sinänsä uutinen, ehkä sen paljastuminen suurelle yleisölle juuri Pariisin ilmastokokouksen alla. Se, että Kiinan tilastoista puuttui lähes Saksan vuosipäästöjen verran kivihiiltä, ei kuitenkaan muuta suurta ilmastokuvaa: Kiinan päästöt kääntyvät laskuun vasta vuonna 2030, tarkkaa päästömäärää Kiina ei ole ilmoittanut. Edellisen kerran vuonna 2005 Peking kertoi päästöjensä nousseen reiluun 7 miljardiin tonniin, vuonna 2030 asiantuntijat arvioivat päästöjen liikkuvan jo 11–20 miljardissa tonnissa vuosittain.

Kiinan ilmastomyönteisyys vaikuttaa saavan polttoaineensa lähinnä maan energiapaletin muutosurakasta, jonka Kiina on jo aloittanut – pääosin itärannikon saasteisen kaupunki-ilman vauhdittamana: Kiina on jo maailman suurin investoija uusiutuvaan energiaan ja vuoteen 2030 mennessä Kiina haluaa ei-fossiilisten polttoaineiden muodostavan jo viidenneksen maan energiapaletista.

Toisaalta tavoitetta murentavat Greenpeacen kaltaiset tuoreet raportit, jotka kertovat Kiinan hyväksyneen ennätysmäärän uusien hiilivoimaloiden rakentamislupia, neljä joka viikko. Fossiilinen energia säilyy siten Kiinan energiantuotannon pääveturina vielä pitkään.

Kiinan ilmastoerityisedustaja, entinen pääneuvottelija Xie Zhenhua kertasi vielä viime viikolla Kiinan ilmastopääkannat. Kiina on perännyt Pariisissa kunnianhimoista, vahvaa ja sitovaa (legally binding) sopimusta. Vahvan sopimuksen kompastuskiveksi Kiina kokee edelleen näkemyserot yhteisistä mutta erilaisista vastuista: Kiina haluaa Kioton protokollan mukaisesti sälyttää päävastuun ilmastotoimista edelleen teollisuusmaille, vaikka Kiina onkin jo maailman suurin hiilidioksidipäästöjen tuottaja. Toisaalta osittain siksi, Kiina on aiempaa myönteisemmin puhunut myös kehitysmaiden roolista ilmastotoimijoina: Xien mukaan myös kehitysmaiden tulee koordinoida omaa kehitystään ilmastonmuutos mielessään.

Kiinalla lienee haasteita myös läpinäkyvyydessä, päästöjen mittaamisessa ja arvioinnissa. Ensi kesästä lähtien Kiina kuitenkin aikoo tarkkailla ainakin 10 pääteollisuusalan päästöjä entistä tarkemmin.

Kiina julkisti marraskuun puolivälissä kansallisen toimintasuunnitelmansa ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi (China's Policies and Actions on Climate Change). Se perustuu pitkälti energiapaletin muutokseen, mutta pitää sisällään myös toisen Kiinan jo aiemmin vahvistaman ilmastotyökalun, päästökaupan.

Kiina korjasi taannoisella presidentti Xin USA:n vierailullaan kansallisen päästökauppajärjestelmän aloitusajankohdan vuoteen 2017. Siihen mennessä seitsemän jo toimivan pilotin kokemukset pitäisi koostaa kansalliseksi järjestelmäksi. Kiinalaisten päästökauppa-asiantuntijoiden mukaan realistisempi aloitusajankohta lienee vuoden 2020 tietämillä. Toteutuessaan se olisi maailman suurin päästökauppajärjestelmä (NDRC:n arvion mukaan noin 2-3 miljardia tonnia CO2).

Kiina on varonut ottamasta ilmastoaskeleita, jotka voisivat tulkita sen siirtyneen teollisuusmaiden joukkoon (esim. Green Climate Fund). Kiinan on kuitenkin nähty ottaneen etunojaa muihin kehitysmaihin nähden, kun se julkisti syyskuussa allokoivansa 3,1 miljardia USD ilmastoyhteistyöhön muiden kehitysmaiden kanssa. Tarkempia suunnitelmia kohteista ja vuosimääristä Kiina ei ole vielä paljastanut. Summa on kuitenkin merkittävä lisäys Kiinan aiempiin lupauksiin nähden: vuonna 2014 Kiina ilmoitti 20 miljoonan dollarin arvoisesta etelä-etelä ilmastoyhteistyörahastosta.

Kiina lähtee Pariisiin optimistisena. Silti tehtävä ei ole helppo. Maailma odottaa Kiinalta kovia talouskasvulukuja, mutta samanaikaisesti laadukkaampaa kasvua. Kotimaassa vakaa työllisyyskehitys kulkee edelleen ympäristön edellä. Kiinalla arvioidaan jo nyt olevan tehokas ympäristölainsäädäntö, mutta toimeenpano ontuu.

Pelkona onkin, että ennen kuin Kiina ehtii puhdistaa ympäristönsä, ilmastonmuutoksen aiheuttamat muutokset tuntuvat jo Kiinassa. Taannoisen yhdysvaltalaisen tutkimusraportin mukaan neljän celsius-asteen nousu uhkaisi merenpinnan nousun myötä jo neljää kiinalaista megakaupunkia. Odotukset ja paineet Pariisissa ovat siten kovat.

Laura Rajaniemi, ulkoasiainsihteeri
Suomen Pekingin-suurlähetystö

energia
ilmastonmuutokset
kestävä kehitys
ympäristö