Brasilia on uusiutuvan energian suurvalta

Brasilia on uusiutuvan energian suurvalta

Brasilian ja Paraguayn rajalla sijaitseva Itaipu-pato on maailman toiseksi suurin.Brasilian ja Paraguayn rajalla sijaitseva Itaipu-pato on maailman toiseksi suurin.

Brasilia on maailman tasolla erittäin potentiaalinen uusiutuvien energioiden tuottajamaa. Tärkein on vesivoima. Tuulivoima on vesivoiman jälkeen kilpailukykyisin energiamuoto ja aalto- ja aurinkoenergia ovat uusimpia tulokkaita maan energiamatriisissa.

Brasilia on luonnonvarojensa, sijaintinsa ja ilmastonsa puolesta erittäin potentiaalinen uusiutuvien energioiden tuottajamaa. Tällä hetkellä noin 46 % sen energiasta tulee uusiutuvista lähteistä, maailmanlaajuisen keskiarvon ollessa reilut 13 %. Maan tavoitteena on vuoteen 2030 mennessä saada 75 % energiasta uusiutuvista lähteistä, ja vuonna 2010 se sijoitti viidenneksi eniten maailmassa näiden kehittämiseen.

Tästä huolimatta Brasiliaa on viimeaikoina kritisoitu alhaisista sijoituksista modernimpiin uusiutuviin energioihin, lähinnä tuuli- ja aurinkoenergiaan, joissa sen potentiaalinen tuotantotaso olisi nykyistä huomattavasti korkeampi. Maan sisällä energiapolitiikka on myös kärjistynyt kysymykseen liiallisesta vesivoimaan tukeutumisesta, ja sen vaikutuksista ympäristöön ja alkuperäiskansojen elinoloihin. Teollisuuden ja kulutuksen energiatarpeisiin vastaaminen ilman vesivoiman lisäämistä on kuitenkin nykyisellään erittäin haastavaa, ja presidentti Dilma Rousseffin mukaan saattaisi vaarantaa maan kehityksen.

Brasilian hallitus sijoittaa vaihtoehtoisiin energiamuotoihin ja maan energiatarpeen varmistamiseen esimerkiksi 2002 vuonna aloitetun Proinfa -ohjelman kautta. Eurooppalaiset ja yhdysvaltalaiset toimijat ovat myös kiinnostuneita Brasilian energiamarkkinoista, erityisesti tuulienergiasta. Seitsemän ulkomaalaista yritystä rakentavatkin yhteensä kahdeksan tuulivoimalaa maan koillisosaan vuoden 2012 aikana. Hallitus ei kuitenkaan ole valmis avaamaan kaikkia markkinoita yksityisille tahoille esimerkiksi kohtuullisen hintatason varmistamiseksi. Energiahuutokauppa voisi kuitenkin edistää tiettyjen energia-alojen kuten esimerkiksi aurinkoenergian kehityksen, tarvittavan rahoituksen puuttuessa valtiolta.

Vesienergia

Brasilia on maailman kolmanneksi suurin vesivoiman tuottaja heti Kiinan ja Kanadan jälkeen. Maa tuottaa yli 70 prosenttia käyttämästään sähköstä vesivoimalla, ja se on tällä hetkellä kustannustehokkain sähköntuotantomuoto. Vesivoiman osuuden Brasilian energiamatriisissa uskotaan kuitenkin pienenevän seuraavan kymmenen vuoden aikana 67 prosenttiin johtuen lisääntyvistä sijoituksista muihin uusiutuviin energialähteisiin.

Vesivoiman tuottaminen ei uusiutuvuudestaan huolimatta ole ongelmatonta. Voimaloiden rakentamisen yhteydessä on otettava huomioon ympäristövaikutukset, sillä voimalat saattavat aiheuttaa esimerkiksi tulvia ja näin ollen vahingoittaa luonnon monimuotoisuutta. Lukuisat vesivoimalahankkeet ovat nostaneet suurta vastustusta kansalais- ja ympäristöjärjestöiltä, esimerkkinä tästä vuosikausia kiistaa aiheuttanut, maailman kolmanneksi suurimmaksi kaavailtu Belo Monten voimala. Sen vaikutuksesta esimerkiksi paikallinen kalakanta saattaisi muuttua, vaarantaen alkuperäisväestöjen toimeentulon. Toinen haaste Brasilian vesivoiman laajentamiselle on vesimassojen keskittyminen maan pohjois- ja koillisosiin, asutuksen ja teollisuuden keskittyessä maan eteläosiin.

Vesivoiman käyttö on viimeaikoina noussut poliittiseksi kysymykseksi Brasiliassa johtuen sen vaikutuksista ympäristöön ja alkuperäiskansojen elämään ja asuinalueisiin. Kansalaisjärjestöjen mukaan hallitus haluaa edistää tuotantoa ja kulutusta luonnon ja ihmisoikeuksien kustannuksella. Presidentti Dilma Rousseffin lausunnon mukaan Brasilian on pakko jatkaa sijoittamista vesivoimaan pysyäkseen mukana kehityksessä ja pystyäkseen vastaamaan teollisuuden ja kulutuksen energiakysyntään. Pelkkiin muihin uusiutuviin energiamuotoihin, kuten tuulienergiaan, tukeutuminen on Rousseffin mukaan tällä hetkellä mahdotonta ja johtaisi maan taantumiseen. Neuvottelut uusien vesivoimaloiden rakentamisesta jatkuvat.

Tuulienergia

Tuulienergia on heti vesivoiman jälkeen Brasilian kilpailukykyisin energianlähde, ja sen uskotaan kasvavan erittäin nopeasti tulevina vuosina. Vuonna 2011 tuulivoiman kapasiteetti oli 1400 MWh ja tuulivoimapuistoja oli yhteensä 71, lähinnä Brasilian koillis- ja eteläosissa. Vuosien 2012 ja 2013 välillä on suunnitteilla 141 uutta hanketta, ja kapasiteetin uskotaan nousevan 7000 MWh tasolle vuoteen 2014 mennessä. Tuottavuuden kasvu Brasiliassa on sekä hyvien tuuliolosuhteiden, että energiahuutokaupan ansiota. Myös teknologian kehitys ja Proinfan, Brasilian valtion energiaohjelman, sijoitukset ovat edistäneet sitä. Tällä hetkellä Brasilia on maailman 20. suurin tuulienergiantuottajamaa, mutta vuoteen 2013 mennessä sen ennustetaan nousevan kymmenen suurimman joukkoon, Kiinan, Yhdysvaltojen, Intian ja Saksan jälkeen. Brasilian hallituksen tavoite on nostaa tämän hetkinen 1.1 prosentin tuulienergian osuus energiamatriisissa 6.7 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä.

Kasvu vuodesta 2010 lähtien on suurelta osin ulkomailta, kuten Euroopasta ja Yhdysvalloista, tulleiden sijoitusten ansiota. Sijoituksia on tullut lähinnä yhdysvaltalaisilta, saksalaisilta, tanskalaisilta ja espanjalaisilta yrityksiltä. Esimerkiksi vuoden 2012 aikana Ipsar, Gamesa, Vestas, Alston, Susam, Volden ja Fuhrländer rakentavat yhteensä kahdeksan voimalaa Koillis-Brasiliaan, ja vuonna 2014 yhdysvaltalainen General Electric seuraa perässä. Brasilia on alkanut houkuttaa yhdysvaltalaisia ja eurooppalaisia yrityksiä esimerkiksi talouskriisistä johtuneen uusien markkinoiden etsimisen seurauksena. Brasilian kasvavasta tuulienergiasta osa aiotaan myydä ulkomaille. Ulkomaalaisten yritysten lisäksi myös monet kotimaiset tahot, kuten Eletrobras, Eletronorte ja Petrobras ovat sijoittaneet tuulienergiaan. 

Kuten vesivoiman, myös tuulienergian kasvuun liittyy haasteita. Brasiliassa on tuulienergiaan erikoistuneiden työntekijöiden vaje, joka saattaa pahimmassa tapauksessa johtaa sijoittajia valitsemaan toisen maan jossa työvoimaongelmaa ei ole. Tämän ratkaisemiseksi on kehitetty erityisiä koulutuskeskuksia, ja tietyt tekniikan alan koulut ovat ottaneet tuulienergiateknologian mukaan opetukseen, mutta koulutusprosessi on kuitenkin vielä alkutekijöissään. Kasvun nopeuttamiseksi pitäisi tuulivoimaloita myös sijoittaa laajemmalle alueelle Brasiliassa.

Tuulivoimaloihin liittyy niin etuja kuin haittojakin. Sosioekonomisia etuja on esimerkiksi se, että yksityisille alueille rakennettujen voimaloiden maanomistajat saavat vuokratuloja energiayhtiöiltä. Tuulienergiapuistojen rakentamisen myötä myös alueiden yleiseen infrastruktuuriin sijoitetaan, mikä hyödyntää myös asukkaita. Samaan aikaan maisemanmuutos, mahdollinen melu sekä lintujen ja lepakoiden olojen huonontuminen ovat tuulivoimaloiden haittapuolia. Nykyisen teknologian ansiosta kuitenkin esimerkiksi meluhaittoja on pystytty vähentämään huomattavasti.

Aaltoenergia

Aaltoenergian potentiaali Brasiliassa on lupaava, sillä maan rantalinja kattaa noin 8000 kilomerin pituisen välimatkan, ja aaltovoima on loputon energian lähde. Paikallisen Coppe -instituutin mukaan aaltovoimaloilla voitaisiin tuottaa jopa 87 gigawattia energiaa, josta noin 20 prosenttia voitaisiin muuttaa sähköksi, kattaen 17 % koko maan sähkön tarpeesta. Aaltovoiman hyödyntämiseksi tarvittava teknologia on kuitenkin vielä testausvaiheessa. Etelä-Amerikan ensimmäinen aaltoenergiavoimala avattiin kesäkuussa 2012 Rio+20 tapahtuman aikana Cearán osavaltiossa, Brasilian koillisrannikolla.

Merestä saatava energia nähdään Brasiliassa strategisesti tärkeänä, ja maa haluaakin olla aaltoenergiateknologian edelläkävijä. Tractebel Energian, Brasilian kansallisen sähköviraston tutkimus- ja kehitysohjelman sekä Cearán osavaltion tukemaan aaltoenergiavoimalaprojektiin on sijoitettu viimeisen neljän vuoden aikana 15 miljoonaa realia (noin 6 miljoonaa euroa). Kyseisessä voimalassa on kaksi ”metallikättä” jotka ulottuvat rannasta mereen, ja energiaa syntyy aaltojen liikuttaessa niitä ylös ja alas. Tällä hetkellä voimala tuottaa energiaa vain yhden kaupungin sataman tarpeisiin, ja sitä käytetäänkin tutkimustarkoituksiin. Suunnitelmia laajentamisesta on kuitenkin jo tehty.

Brasiliaa ei ole aina pidetty ideaalina kohteena aaltoenergialle suurten aaltojen puutteen takia. Nykyään kuitenkin tiedetään, että aaltojen suuruus ei yksinään riitä, vaan niiden säännöllisyys on myös tärkeää. Brasiliassa on aaltoja yli 70 % vuodesta, mikä tekee siitä potentiaalisen aaltoenergian tuottajan. Cearán osavaltiota ei valittu sattumanvaraisesti ensimmäisen aaltovoimalan sijainniksi, vaan sen etuna ovat jatkuvat suotuisat tuulet, jotka kehittävät rannikolle säännölliset aallot. Vaikka aaltojen koko ei ole suuri, niiden jatkuvuus lisää uuden voimalan tehokkuutta.

Esteitä aaltovoimaloiden yleistymiselle löytyy vielä, esimerkiksi niiden hinta on edelleen muita uusiutuvia energialähteitä, kuten tuulivoimaa, huomattavasti korkeampi. Arvioiden mukaan aaltoenergian tuotto on tällä hetkellä noin neljä kertaa vesivoimaa ja puolet tuulivoimaa kalliimpaa. Kustannusten uskotaan kuitenkin laskevan aaltovoimaloiden valmistuksen mittakaavan kasvaessa. Toinen este on nykyinen ympäristölainsäädäntö, joka kieltää aaltovoimaloiden rakentamisen joillekin erittäin lupaaville alueille. Lakien muuttaminen saattaa olla hankalaa ja ajanvievää, erityisesti paikallisjärjestöjen mahdollisesti vastustaessa aaltovoimaloita.

Aurinkoenergia

Aurinkoenergian hyödyntämistä tutkitaan jatkuvasti osana uusiutuvien energialähteiden käyttöönottotutkimuksia, mutta sen osuus Brasilian energiamatriisista on tällä hetkellä vielä lähes nolla prosenttia. Brasilian sijainti päiväntasaajan alueella kuitenkin takaa sille vuosittain keskimäärin paljon auringonvaloa verrattuna esimerkiksi suurimpaan osaan Euroopan maista, ja kiinnostus sen mahdollisuuksiin aurinkoenergian tuottajana kasvaakin jatkuvasti. Auringonvalon hyödyntämistä tutkitaan eri käyttötapoja varten, pääosin sähkön tuottamista varten, mutta myös veden lämmittämiseen esimerkiksi asunnoissa ja hotelleissa.

Analyytikoiden mukaan vuoteen 2020 mennessä aurinkoenergian osuus maan energiamatriisista voisi olla 2-3 prosentin luokkaa. Korkeasta hinnastaan huolimatta energiatutkimusyhtiö EPE:n uusimman tutkimuksen mukaan aurinkoenergian käyttö on joillakin alueilla jo nyt taloudellisesti kannattavaa. Kannattavuutta lisäisi energiahuutokaupan salliminen, tarkoittaen sitä että valtio myisi yksityisille yrityksille oikeuksia aurinkoenergian kehittämiseen ja myyntiin. Yksityisten tahojen osuus tulisi kuitenkin pitää pienenä jotta hinnat eivät nousisi korkeiksi. Energiahuutokaupan sallimisen riskinä olisi myös se, että yritykset alkaisivat vaatia oikeuksia yksityiseen omistukseen muillakin energia-aloilla, minkä valtio haluaa estää.

Suurin aurinkoenergian hyödyntämisen hidasteista Brasiliassa tällä hetkellä on tarvittavien laitteiden erittäin kallis hintataso. Laitteiden valmistuksen uskotaan kuitenkin lisääntyvän vähitellen uusiutuvien energialähteiden tarpeen kasvaessa, mikä pudottaisi hintoja ja nopeuttaisi puolestaan aurinkoenergian laajempaa hyödyntämistä. Energiahuutokaupan lisäksi erilaiset verohelpotukset voisivat osaltaan myös nopeuttaa aurinkoenergian yleistymistä, kuten kävi aikaisemmin tuulienergian kanssa. Prosessia hidastaa myös Brasilian hallituksen kiinnostus sijoittaa jo kehittyneempiin ja tehokkaammin energiaa tuottaviin ratkaisuihin, kuten vesivoimaan. Aurinkoenergian osuuden kasvu energiamatriisissa vaatisi kuitenkin lisää sijoituksia. Sen käyttöönotolla olisi sähkön tuottamisen lisäksi muita hyviä puolia, nimittäin aurinkopaneelien asentamiseen tarvittaisiin paljon työvoimaa, mikä synnyttäisi uusia työpaikkoja.

Bioenergia

Öljyn ja fossiilisten polttoaineiden hintojen noustessa tarve uusien polttoainevaihtoehtojen löytämiseen kasvaa jatkuvasti. Brasilia on maailman kolmanneksi suurin biodieselin tuottaja ja käyttäjä heti Saksan ja USA:n jälkeen, sekä edelläkävijä etanolin käyttöönotossa. Vaikka biodiesel on edelleen kalliimpaa kuin tavallinen diesel, sen tuotanto kasvaa nopeasti ja hintaeron uskotaan pienenevän entisestään. Brasilian kansallisen energiasuunnitelman (Plano Nacional de Energia) mukaan biodieselin osuutta maan energiatarjonnasta on tarkoitus kasvattaa 1.8 prosentista vuonna 2010 5.8 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä.

Sokeriruoko on merkittävä uusiutuvan energian lähde Brasiliassa, ja siitä saatavan biomassan odotetaan vuoteen 2015 mennessä tuottavan 11500 MW, tarkoittaen 15 prosenttia maan energiakysynnästä. Tällä hetkellä sokeriruokoteollisuuden osuus BKT:stä on noin 2,2 % ja se työllistää suoraan noin miljoona ihmistä ja epäsuoraan noin kolme miljoonaa. Sen kasvatus on keskittynyt Brasilian keski- ja eteläosiin, Amatsonin viidakon kuuluessa rajoitettuihin alueisiin.

Biopolttoaineiden tuotannon on syytetty pahentavan maailman ruokapulaa kun maanviljelyalueilla on alettu kasvattaa polttoaineeseen käytettäviä kasveja ruoan sijaan. Brasilian tapauksessa tämä syyte ei päde, sillä ruoan ja polttoaineeseen käytettävien kasvien kasvattaminen samanaikaisesti on mahdollista. Sokeriruokoa, jota käytetään etanolin valmistamiseen, voidaan Brasiliassa kasvattaa laiduntamiseen kelpaamattomilla maa-alueilla. Agroenergiaksi kutsuttua ruoan ja polttoaineen tuottamisen integrointia sanotaan jopa kannattavaksi, sillä sen avulla tuloja saadaan maa-alueista vuoden ympäri, ja työntekijöille on töitä jatkuvasti eikä ainoastaan sadonkorjuun aikana.

Brasilian valtion perustama Proinfa -ohjelma kannustaa vaihtoehtoisten energiamuotojen käyttöä, ja vuodesta 2002 lähtien se on mm. luonut 150,000 uutta työpaikkaa ja sijoittanut 7 miljardia US dollaria teknologian kehitykseen. Proinfan lisäksi kansallinen biodieselin tuotanto- ja käyttöohjelma (Programa Nacional de Produção e Uso do Biodiesel) vie eteenpäin biodieselin kasvua.

kauppa