Angola - lasi puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä?

Angola – lasi puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä?

London Eye.
Angolan pääkaupunki Luanda. Kuva: Kaysha , ccby 2.0.

Angola on monien ristiriitojen ja kummallisuuksien maa. Rikas luonnonvaroiltaam, köyhä väestönsä hyvinvoinnin osalta, itään kallellaan, mutta myös lännen kanssa yhteistyötä tekevä,  korruptoitunut ja epädemokraattinen, mutta vähitellen avautuva.

Angolasta välittyy kansainvälisen median raportoinnin kautta melkoisen negatiivinen kuva; korruptoitunut, öljyn varassa toimeentuleva, Kiinan kanssa kaveeraava, pienen rikkaan eliitin hallitsema maa, jossa kansan tyytymättömyys vain odottaa sopivaa purkautumishetkeä. Tässä on varmasti paljon tottakin, mutta maassa on myös paljon positiivisia puolia. Onko Angolan lasi siis puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä?

Lisäksi Angola tarjoaa erinomaisen esimerkin sen arvioimiselle, mitä tapahtuu kehitysmaalle, jokayhtäkkiä saa huomattavat tulot luonnonvaroistaan. Minne niistä saatava hyöty menee, kuinka ne käytetään? 

Talouslukuja

Yli 90 prosenttia Angolan vientituloista ja 80 prosenttia verotuloista tulee öljystä. Maan öljy-yhtiö Sonangol on talouden moottori ja ydin. Sen hallitsija hallitsee maata. Öljytulojen tarkka määrä on epäselvä eikä Sonangolin toiminta ole ollut kovinkaan transparenttia vaikka suunta näyttää olevan nyt suurempaan avoimuuteen.

Maan bruttokansantuote on vajaat 100 miljardia dollaria. Budjetti vuonna 2012 on 44 miljardia dollaria ja valuuttareservit puolet siitä. Kehitysavun osuus budjetista on vain 0,3 prosenttia. Talouskasvuksi kuluvana vuonna ennustetaan 12,8 prosenttia.

Sonangol ilmoitti hankkineensa ennätysvoiton 3 miljardia dollaria vuonna 2011. Valtaosa valtion budjetista käytetään infrastruktuurin rakentamiseen. Taloudessa menee siis taas hyvin kansainvälisen finanssikriisin aiheuttaman notkahduksen jälkeen.

Maan inhimillinen kehitys

”Ihmisillä mitattuna” kehitys on paljon surkeampaa. HDI –indeksissä (Human Development Index) maa on sijalla 148 yhteensä 187 maasta. Noin 40 prosenttia väestöstä elää alle 1,25 dollarilla päivässä. Noin 70 prosentilla väestöstä ei ole yhteyttä sähköverkkoon. Vain alle puolet väestöstä juo puhdasta juomavettä ja vähän yli puolella on jonkinlaiset saniteettitilat kotona.

Angola on luokiteltu 51:ksi Afrikan 53 maan joukosta koulutuksen laadulla mitattuna. Työllisyyson heikoissa kantimissa; öljysektori ei juuri työpaikkoja angolalaisille luo ja epävirallinen sektorion suurin työllistäjä. Angolassa kolme neljäsosaa väestöstä asuu kaupungeissa.

Pääkaupunki Luandan väkilukua ei kukaan näytä tietävän, mutta yleisimmät veikkaukset liikkuvat 7-8 miljoonan välillä. Maa on ruoan suhteen tuonnista riippuvainen, mutta yliarvostettu valuutta pitää tuontiruuan edullisena tavalliselle kansalle, jota auttaa selviämään myös minimipalkka, joka on korkeampi kuin esimerkiksi kiinalaisten omille työntekijöilleen maksamat palkat.

Korruptio on laajaa ja syvälle levinnyttä ja on yksi keskeisiä kehityksen hidastajia. Transparency Internationalin korruptioindeksillä mitattuna Angola sijoittuu sijalle 168 yhteensä 186 maasta.

Keskeiset haasteet

Keskeisimmät haasteet nousevat luonnollisesti edellä mainituista ongelmista ja liittyvät talouden monipuolistamiseen, väestön osaamistason nostamiseen, hyvinvoinnin tasaisempaan jakautumiseen sekä poliittisen järjestelmän avautumiseen ja demokratisoitumiseen. Nämä ovat erityisesti haasteita siten kuin ulkopuoliset ne näkevät. Mitkä ovat angolalaisten mielestä keskeisimmät haasteet, onkin hankalampi sanoa.

Maan kehittämisen keskeisenä ajatuksena on ollut massiivinen infrastruktuurin rakentaminen öljytuloilla ja Kiinan rahoituksella. Tämä liittynee ns. aasialaiseen kehitysparadigmaan ”laita taloutesi kuntoon ja muut asiat seuraavat aikanaan perässä”. Tasa-arvo, ihmisoikeudet, demokratia jne. kuuluvat siis tähän ryhmään asioita, jotka ”seuraavat aikanaan perässä”.

Nyt keskitytään talouden kuntoon saattamiseen ja siihen Angola tarvitsee erityisesti satamia, teitä, rautateitä, energiaa. Näiden rakentamisen jälkeen seuraava askel on talouden monipuolistaminen kaivos-, maa- ja metsätalouden ympärille keskittyvän teollistumisen avulla. Angolan kasvavat öljytulot ja Kiinan tuki luovat tälle ”strategialle” onnistumisen edellytykset, mutta erityisesti väestön heikko osaamistaso on nousemassa jarruksi etenemiselle.

Poliittinen järjestelmä

Angolassa on merkillinen kahden rinnakkaisen poliittisen järjestelmän koneisto. On ”normaali” hallitusministereineen sekä todellista valtaa käyttävät presidentti ja hänen neuvonantajansa, joita on suunnilleen saman verran kuin ministereitäkin. Oppositio on hyvin hajanainen.

Presidentin vallankäytölle on olennaista kiinteä yhteys öljy-yhtiö Sonangoliin, joka on Angolan ”kultasampo”. Sonangol ja jossain määrin myös kansallinen timanttiyhtiö Endiama ovat sekä valtion että MPLAn rahoitusstrategian kannalta keskeiset toimijat.

Ulkopuolisille haasteena säilyy Angolan ”kaksi” hallitusta ja toimiminen niiden molempien kanssa. Angolan ulkomaanvelka ja IMF:n mukanaolo Angolan talouden tervehdyttämisessä tarjoaa mahdollisuuden vaikuttamiseen ulkopuolelta, jos se vain osataan oikein tehdä. Muutos hallintoon tapahtunee sisäisten paineiden kautta aikanaan.

Suhteet ulkomaailmaan

Angola on ollut rauhan tilassa vain kymmenen vuotta. Angolan suuntautumisen muuhun maailmaanratkaisi sodan aikaiset ja sen jälkeiset tapahtumat. Angola on kokenut, että länsi ei ole ollut sen puolella sodassa eikä sen jälkeen. Viimeisin katkeruutta aiheuttanut tapahtuma oli Angolan jälleenrakennuskonferenssin hylkääminen länsimaiden taholta heti sodan jälkeen. Tuolloinhan katsottiin, että riittävää hyvää hallintoa ja transparenssia ei kokouksen järjestämiseksi Angolasta löytynyt.

Nämä tapahtumat veivät Angolan Kiinan syliin. Nyt Kiina onkin maan tärkein kumppani ja rahoittaja. Kiinan rahoitus Angolalle viimeisen 10 vuoden aikana on ollut peräti 16 miljardia dollaria. Kiinalaisia Angolassa lasketaan tällä hetkellä olevan yli 40 000. Maiden välisen kaupan arvo vuonna 2010 oli 25 miljardia dollaria. Angola onkin Kiinan tärkein kauppakumppani Afrikassa.

Muita tärkeitä kumppaneita ovat Portugali, Brasilia ja Angolan öljystä kiinnostunut Yhdysvallat. Portugalin omien talousvaikeuksien aikana Angola on tarjonnut erinomaisen pakotien monille työttömille portugalilaisille. Heitä onkin tällä hetkellä jo yli 100 000 Angolassa. Angola on Portugalin tärkein vientimaa Euroopan ulkopuolella. Tämä on myös Euroopan mahdollinen linkki vaikutusvaltaan Angolassa.

Norjalle (öljyn vuoksi) Angola on myös tärkeä kauppakumppani. Kaupan arvo on jo yli 1,5 miljardia dollaria vuodessa ja Norjan kokonaisinvestoinnit Angolaan yli kymmenen miljardia dollaria.

Suomalaisten mahdollisuudet

Maassa on ollut rauhantila vain kymmenen vuotta. Sinä aikana on saatu paljon aikaan. On ryhdytty lisäämään panostuksia koulutukseen, maatalouteen ja sosiaalisektoriin ylipäänsä. On havaittavissa myös yrityksiä avoimuuden lisäämiseen.

Suomalaisten yritysten osalta voi todeta sen, että toimintaympäristö ei ole helppo, mutta se on mahdollinen. On vain opittava toimimaan valtiokapitalistisessa tilanteessa, jossa lähes jokaisen yksityisen yrityksen taustalta löytyy poliittinen vaikuttaja. Suhteet ratkaisevat, erityisesti suhteet presidenttiin. Presidentti itse vaikutti aivan vilpittömältä toivoessaan yhteistyösuhteiden Suomeen tiivistyvän.

Suomalaisilla yrityksillä on paljon sellaista osaamista, josta Angola hyötyisi. Suomen kunniakonsuli Manuel Concalves on kokenut yritysjuristi ja tuntee presidentinkin henkilökohtaisesti. Maiden välinenMOU (Memorandum of understanding ) yhteistyön tiivistämisestä allekirjoitettaneen lähiaikoina.

Angolan tärkein haaste on saada taloutensa monipuolistettua ja kestävälle pohjalle ennen kuin tärkeimmät luonnonvarat on hyödynnetty loppuun. Toinen tähän liittyvä tärkeä haaste on myös maanstabiliteetin kannalta tärkeä asia eli työpaikkojen luominen nuorisolle. Tässä tehtävässä myös suomalaiset voivat hyvin olla mukana.