Angola avautuu – mahdollisuuksia suuryrityksille

Angolassa eletään murroksen aikaa: maa on avautumassa sekä poliittisesti että taloudellisesti. Angolan johtoon valittiin vuonna 2017 uudistusmielinen João Lourenço edellisen presidentin oltua vallassa 38 vuotta. Presidentti Lourenço pyrkii avaamaan taloutta ja vahvistamaan kansainvälisiä suhteita painottaen taloudellisen diplomatian ja ulkomaisten investointien merkitystä. Suomi haluaa edistää maidemme välisiä kaupallistaloudellisia suhteita.

Angolan tämän päivän politiikkaa määrittää pitkälti maan vaikea historia. Angola itsenäistyi Portugalista vuonna 1975. Tätä seurasi välittömästi sisällissota, joka käytiin pääasiassa kahden va­pautusliikkeen, MPLA:n ja UNITA:n kesken. Sota päättyi vuonna 2002 UNITA:n tappioon.

MPLA-puolueen ehdokas João Lourenço valittiin Angolan presidentiksi elokuussa 2017 puolueen saatua 61 prosenttia äänistä. Hän toimi aiemmin Angolan puolustusministerinä edeltäjänsä José Eduardo dos Santosin hallituk­­sessa. Presidentti Lourenço vahvisti asemaansa maan johtajana syyskuussa 2018, kun hänet valittiin MPLA-puolueen johtajaksi.

Angola lukeutuu Afrikan suurimpiin talouksiin. Rauhansopimuksen jälkeistä Angolaa kuvaa paitsi suhteellinen poliittinen vakaus myös öljyteollisuuden ja jälleenrakentamisen vauhdittama voimakas talouskasvu. Tämä jatkui vuonna 2014 tapahtuneeseen öljynhinnan romahtamiseen ja sitä seuranneeseen talouskriisiin saakka.

Nyt talous on vähitellen elpymässä ollen tosin edelleen erittäin riippuvainen öljyn hinnasta. Viime vuosina noin 95 prosenttia viennin kokonaisarvosta on tullut öljytuloista. Angola on Afrikan toiseksi suurin öljyntuottaja tämänhetkisellä noin 1,4 miljoonan barrelin päivätuotannollaan.

Presidentti Lourenço käynnisti valtion öljy-yhtiö Sonangolin uudistamisprosessin, jonka myötä öljynporaus- ja etsintäoikeuksien myöntäminen luovutettiin tänä vuonna uudelle viranomaiselle, ANPG:lle (National Agency of Petroleum and Gas). Uudistuksella pyritään parantamaan öljysektorin läpinäkyvyyttä. Sonangol keskittyy jatkossa öljyn etsintään, tuottamiseen ja pienessä mittakaavassa myös jalostukseen.

Ulkoministeri Timo Soini ja Angolan telekommunikaatio- ja informaatioteknologiaministeri José Carvalho da Rocha Luandassa maaliskuussa 2019. Kuva: Suomen suurlähetystö, Windhoek

Angola yrittää monipuolistaa talouttaan, mutta pyrkimykset edistää kasvua eri sektoreilla eivät ole tuottaneet tulosta. IMF arvioi talouskasvun py­­syvän maltillisena keskipitkällä aikavälillä ollen todennäköisesti -0,3 prosenttia vuonna 2019 ja nousevan mahdollisesti noin kahteen prosenttiin vuonna 2021.

Economist Intelligence Unitin arvion mukaan julkisen velan osuus BKT:sta oli vuonna 2018 lähes 90 prosenttia. Tänä vuonna se saattaa nousta jopa 110 prosenttiin. IMF myönsi Angolalle 3,7 miljardin Yhdysvaltain dollarin arvoisen lainapaketin joulukuussa 2018. Tämä on merkittävä muu­tos, koska aiemmin Angola ei ole suostunut IMF:n tuen mukana tuleviin ehtoihin.

Angolan tärkein kauppakumppani on Kiina. Muita merkittäviä talouspartnereita ovat Intia ja Portugali. Jotta Angola olisi houkutteleva kohde ulkomaisille yrityksille, maan liiketoimintaympäristöä ja koulutustasoa tulee parantaa.

Kaiken kaikkiaan Angola on yksi maailman vaikeimmista maista kaupalliselle toiminnalle. Angolan sijoitus Maa­ilmanpankin Doing Business -indeksissä on 173/190. Uusi hallitus pyrkii parantamaan tilannetta tehostamalla julkista sektoria ja säätämällä lakeja monopoleja vastaan. Lisäksi presidentti Lourenço on toimeenpannut uudistuksia, jotka helpottavat ulkomaisten sijoittajien toimintaa maassa.

Presidentti on ryhtynyt myös korruptionvastaiseen taisteluun, sillä Angola lukeutuu Afrikan eniten korruptoituneisiin maihin. Varallisuus ja valta ovat keskittyneet harvoille, lähinnä poliittiselle eliitille ja sen lähipiirille. Edellisen presidentin perheenjäsenten lisäksi korruptionvastaiset toimet ovat kohdistuneet muihin korkeassa asemassa oleviin henkilöihin. Merkittävää on, että presidentti Lourenço nauttii suuresta kannatuksesta sekä kansan että oman puolueensa taholta huolimatta siitä, että uudistusten myötä poliittiseen eliittiin kuuluvien edut kaventuvat.

Angola on paitsi merkittävän potentiaalin, myös valtavien haasteiden maa. YK luokittelee Angolan vähiten kehittyneeksi maaksi. Se on kuitenkin siirtymässä pois LDC-luokituksesta vuonna 2021. UNDP:n inhimillisen kehityksen indeksissä Angolan sijoitus on tällä hetkellä 147/189. Köyhyys on yleistä. Arvioiden mukaan neljä kymmenestä angolalaisesta elää alle dollarilla päivässä.

Angolan ihmisoikeus- ja sananvapaustilanteen katsotaan parantuneen presidentti Lourençon myötä. Vuoden 2019 alussa kumottiin siirtomaa-ajalta peräisin oleva homoseksuaaliset suhteet kieltävä laki. Vaikka Angolan perustuslaissa taataan yhtäläiset oikeudet naisille, niin käytännössä tasa-arvo ei kuitenkaan toteudu. Maan pohjoisosassa sijaitsevan Cabindan enklaavin ihmisoikeustilanne on heikompi kuin muualla maassa. Alueella on raportoitu aktivistien vangitsemisista.

Angola on saanut kritiikkiä myös Kongon demokraattisesta tasavallasta tulleiden pakolaisten kohtelusta. Human Rights Watchin mukaan 400 000 KDT:sta tullutta pakolaista karkotettiin tai he pakenivat maasta lokakuussa 2018. Tänä vuonna on raportoitu tuhansien pakolaisten vapaaehtoisesta paluusta.

Presidentti Lourenço on ryhtynyt korruption vastaiseen taisteluun. Kampanja näkyy Luandan katukuvassa. Kuva: Suomen suurlähetystö, Windhoek

Suomen ja Angolan kahdenväliset suhteet

Suomen ja Angolan välisissä suhteissa pääpaino on yhteistyöpotentiaalin kartoittamisessa, verkostojen luomisessa, kaupallistaloudellisessa toiminnassa ja viennin edistämisessä. Dip­lo­maat­ti­suh­­­­teet solmittiin 18.9.1976 Angolan itsenäistyttyä vuonna 1975. Angola on ollut Suomen Windhoekin-suurlähetystön hoitama jalkamaa vuodesta 2016. Suurlähettiläs Pirkko-Liisa Kyöstilä jätti valtuuskirjeensä presidentti Lourençolle syksyllä 2018. Luandassa Suomea edustaa kunniakonsuli Manuel Gonçalves, joka on toiminut tehtävässään vuodesta 2005.

Suomen ja Angolan suhteita on syvennetty viime aikoina esimerkiksi ulkoministeri Timo Soinin vierailulla. Ministeri Soini matkusti Luandaan 11.­–12. maaliskuuta 2019 ulkoministeri Manuel Auguston kutsumana. Auguston lisäksi Soini tapasi presidentti Lourençon sekä neljä sektoriministeriä. Tapaamisissa keskusteltiin kaupallistaloudellisten suhteiden edistämisestä ja allekirjoitettiin poliittisia konsultaatioita koskeva yhteistyöasiakirja. Matka uutisoitiin laajalti mediassa, ja sillä vahvistettiin kokonaisvaltaisesti Suomen suhteita Angolaan.

Angolan telekommunikaatio- ja informaatioteknologiaministeri José Carvalho da Rochan vierailu Helsinkiin kesäkuussa 2019 pohjusti suhteita meteorologian ja televiestinnän saroilla. Kyseessä oli harvinainen tapahtuma, koska tämän tasoista vierailua ei ole tehty Angolasta maahamme vuosiin.

Ensimmäiset Suomen ja Angolan väliset poliittiset konsultaatiot käytiin Luandassa 22. marraskuuta 2019. Suomen delegaatiota johti alivaltiosihteeri Kai Sauer ja Angolan delegaatiota ulkoministeriön valtiosihteeri Téte António.

Konsultaatioissa vahvistettiin molemminpuolinen halu laajentaa ja syventää  yhteistyötä niin kahdenvälisesti kuin monenkeskisillä areenoilla. Kahdenvälisistä aiheista Angola painotti koulutusyhteistyötä ja investointien tarvetta. Esillä oli myös yhteistyön syventäminen meteorologiassa ja telesektorilla. Konsultaatioiden perusteella yhteistyömahdollisuuksia voi löytyä myös kansainvälisissä rauhan ja turvallisuuden kysymyksissä. Seuraavat konsultaatiot on tarkoitus järjestää vuonna 2021 Suomessa.

Alivaltiosihteeri Kai Sauer johti Suomen delegaatiota poliittisissa konsultaatioissa marraskuussa 2019. Kunniakonsulimme Manuel Gonçalves on toiminut tehtävässään pian 15 vuoden ajan. Kuva: Suomen suurlähetystö, Windhoek

Kauppa ja liiketoimintamahdollisuudet

Suomi tunnetaan Angolassa verrattain hyvin: etenkin Suomen osaaminen opetuksen, metsän, puhtaan teknologian ja hallinnon käytänteiden saralla korostuu. Suomesta tuodaan keskusteluissa esiin myös tuotteiden korkea laatu ja luotettavuus.

Viennin arvo Suomesta Angolaan on vaihdellut paljon. Vuonna 2018 se oli 26,5 miljoonaa euroa, kun taas tätä edellisen viiden vuoden aikana arvo oli keskimäärin neljä miljoonaa euroa vuodessa. Vienti on koostunut pääasiassa koneista ja laitteista. Tuontia Angolasta Suomeen ei käytännössä ole.

Potentiaalisia vientisektoreita ovat muun muassa telekommunikaatio, energia, opetus, metsä ja terveysteknologia. Angolan toimintaympäristöön liittyvät haasteet ja riskit ovat kuitenkin niin mittavia, että suomalaisyrityksistä vain isommilla saattaa olla mahdollisuuksia onnistua näillä vaativilla markkinoilla. Toistaiseksi maassa on pysyvä toimisto ainoastaan Nokialla.

Suomalaisnäkökulmasta kiinnostavia ovatkin maan tele- ja meteorologiasektorit. Angolan puhelin- ja tietoliikenneyhteydet ovat kehittyneet nopeasti 2010-luvulla. Sijoitukset infrastruktuurin eivät ole pysyneet kasvavan käyttäjämäärän kanssa samassa tahdissa. Angolan mobiiliverkko on ylikuormitettu ja vaatii lisää investointeja. Myös maan meteorologiset palvelut kaipaavat modernisointia.

Angolassa on erittäin rikkaat öljy-, maakaasu- ja mineraalivarannot. Lisäksi maassa on paljon metsää – lähes puolet pinta-alasta. Kaikki sektorit tarvitsevat investointeja tuotannon kasvattamiseksi. Erityisesti kaivospuolen uudistaminen on tärkeää maan talouden monipuolistamisen kannalta. Energiasektorin kasvu on tällä hetkellä nopeinta. Selittäviä tekijöitä ovat sekä kaivosalan kasvava tarve sähkölle että hallituksen tavoite päästä 60 prosentin sähköistysasteeseen vuoteen 2025 mennessä.

Angola tarvitsee myös ammattitaitoista työvoimaa hyödyntääkseen rikkaita luonnonvarojaan nykyistä paremmin. Esimerkiksi ammattikoulutus tarjoaa liiketoimintamahdollisuuksia, mutta myös perusopetusta tulisi kehittää. Angolan oppilasmäärät kasvavat nopeasti väestönkasvun seurauksena. Toisen asteen koulutuksen aloittaneiden määrä on edelleen alhainen suhteessa Saharan eteläpuolisen Afrikan keskiarvoon.

 Johanna Unha-Kaprali, Suomen suurlähetystö Windhoekissa
ALI-30, Eteläisen ja läntisen Afrikan yksikkö