Alppimaa karsii maabrändinsä "ryöstöviljelyä"

Sveitsiläiset tuotteet ja palvelut ovat kysyttyjä kotimaassa. Tutkimusten mukaan tyypillisistä sveitsiläisistä tuotteista ollaan valmiita maksamaan jopa 20 prosenttia muita vastaavia tuotteita enemmän. Monet yritykset ovat huomanneet tämän. Ne mainostavat itseään muun muassa lipulla, vaikkei tuotteiden alkuperällä olisi mitään tekemistä Sveitsin kanssa. Tämä pyritään estämään lakiuudistuksella.

Suomen Joutsenmerkkiin verrattuna Sveitsi-merkinnän uudet säännöt eivät olisi erityisen tiukat.

Ehdotus muutoksesta Sveitsin merkkisuojalakiin ja vaakunansuojalain täydellisestä uudistuksesta eteni marraskuussa 2009 hallituksesta parlamentin päätettäväksi. Tällä hetkellä niin kutsuttu ”Swissness” -lakiuudistus on valiokuntakäsittelyssä parlamentin alahuoneessa. Kyse on Sveitsin kansallisten tunnusten paremmasta suojelusta. Jos lakiuudistus menee läpi, maan nimeä tai lippua saisi käyttää enää vain sellaisissa tuotteissa, joiden valmistuskustannuksista suurin osa päätyy Sveitsiin.

Sveitsiläisyys valttikorttia markkinoilla

Sveitsiläisillä tuotteilla ja palveluilla on sekä maailmalla että kotimaassa hyvä maine, ja niistä ollaan usein valmiita maksamaan muita vastaavia tuotteita enemmän. Toisaalta tuotteilta myös odotetaan laatua ja kestävyyttä. Lakialoitteen onkin tarkoitus taata sveitsiläisinä mainostettujen tuotteiden alkuperä ja samalla laatu.

Zürichin teknillisen korkeakoulun ja St. Gallenin yliopiston tekemän tutkimuksen (Swissness Worldwide – International Study on the Perception of the Brand Switzerland) mukaan sveitsiläisistä tuotteista ollaan valmiita maksamaan sekä kotimaassa että ulkomailla jopa 20 prosenttia muita tuotteita enemmän, luksustuotteista jopa 50 prosenttia enemmän.

Kuinka paljon lisähinnasta sitten johtuu sveitsiläisyydestä ja kuinka paljon jonkin tunnetun merkin arvonlisäyksestä, jää epäselväksi. Toisessa tutkimuksessa kävi ilmi, että yli 60 % sveitsiläisistä oli valmis maksamaan yli tuplasti tavallisen hinnan saadakseen kotimaisia maataloustuotteita.

Kuinka sveitsiläisyys määritellään?

Tutkimusten mukaan kuluttajat uskovat tuotteiden, joissa jollain tapaa mainitaan Sveitsi, myös olevan tuotettu lähes sataprosenttisesti Sveitsissä. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, koska säännökset alkuperämerkinnän ja siten myös Sveitsi-merkin suojelemiseksi ovat tänä päivänä varsin joustavat ja valvonta heikkoa.

Monet yritykset haluavat hyötyä helposta ”sveitsiläisyyden” tuomasta arvonlisäyksestä. Lakialoitteessa ehdotetaankin seuraavia ehtoja, joilla tuotteet täyttäisivät sveitsiläisyyden kriteerit:

* Luonnontuotteiden kohdalla kriteerit riippuvat tuotteesta. Esimerkiksi vilja on sveitsiläistä jos se korjataan Sveitsissä.

* Jalostetuissa luonnontuotteissa (leipä, juusto) vähintään 80 % tehdään sellaisista raaka-aineista, joiden tuotanto ylipäätään on mahdollista Sveitsissä. Esimerkiksi suklaassa huomioidaan, ettei kaakaopapuja voi tuottaa Sveitsissä. Lisäksi niiden tuotantovaiheiden, joissa tuotteen ominaislaatu muotoutuu (maito juustoksi) täytyy tapahtua Sveitsissä.

* Jos Sveitsissä on jostain syystä pulaa raaka-aineista joita siellä normaalisti voitaisiin tuottaa, voidaan poikkeusta luonnontuotteiden alkuperän kannalta harkita. Syyksi ei kuitenkaan riitä raaka-aineiden tuottaminen muualla puhtaasti taloudellisista syistä.

* Teollisten tuotteiden valmistuskustannuksista vähintään 60 % täytyy päätyä Sveitsiin. Lukuun voi kuitenkin sisällyttää myös tuotteen tutkimisen ja kehittämisen aiheuttamat kulut. Lisäksi yhden olennaisen valmistusvaiheen tulee olla tapahtunut Sveitsissä. Raaka-aineiden osalta pätevät samat vaatimuksen kuin edellä mainittujen tuotteiden kohdalla.

* Yritys voi tarjota sveitsiläisiä palveluita, jos sen päämaja ja varsinainen hallinnollinen keskus sijaitsevat Sveitsissä.

Vaakunalippu säilyisi vain liittovaltion käytössä

Sveitsin vaakunansuojalakia eli lipun käyttöä koskeva uudistus sallisi mainostaa maan lipulla tuotteita, jotka täyttävät edellä mainitut ehdot. Tähän mennessä vain sveitsiläiset palvelut ovat saaneet virallisesti niin tehdä. Sveitsin vaakunaa (Sveitsin risti vaakunakilvessä) saisi kuitenkin vastaisuudessakin käyttää ainoastaan Sveitsin liittovaltio.

Verrattuna esimerkiksi Suomen tunnetuimpaan alkuperämerkintään Joutsenmerkkiin, Sveitsi-merkinnän uudet säännöt eivät olisi erityisen tiukat.

Suomessa Joutsenmerkin saa painaa tuotteeseen, jos se on valmistettu Suomessa ja jos vähintään ¾ (kuiva)raaka-aineista on Suomesta. Lihaa, kalaa tai kananmunaa sisältävien tuotteiden lihan, kalan ja kananmunan täytyy olla kuitenkin kokonaan suomalaista. Joutsenlipputuotteiden on oltava rekisteröity Finfoodin joutsenlippurekisteriin. Joutsenlippu myönnetään siis tiukemmilla ehdoilla kuin Sveitsi-merkille on suunniteltu, koska esimerkiksi suklaata ei voisi ennen pitkälle edennyttä ilmastonmuutosta myydä Jousenlippumerkittynä.

Sveitsi-merkinnän rajoittaminen onkin toisaalta tarkoitettu myös ulkomaankaupan turvaamiseksi, toisin kuin Joutsenmerkki jonka tarkoitus on vain kertoa suomalaisille heidän ostamansa tuotteen alkuperästä.

Kansalainen voisi tehdä valituksen Sveitsi-merkin väärinkäytöstä

Uuden merkki- ja vaakunansuojalainsäädännön valvomiseksi otettaisiin käyttöön erilaisia välineitä. Liittovaltion henkisen omaisuuden instituutilla (IGE) olisi oikeus nostaa alkuperämerkinnän väärinkäytön huomatessaan siviilivalitus.

Myös yksittäisillä kansalaisilla on oikeus tehdä valitus Sveitsi-merkin epäillystä väärinkäytöstä. Tällöin kyseinen yritys joutuisi todistamaan tuotteensa alkuperän. Jos yritys ei tee alkuperäselvitystä tai jos Sveitsi-merkin käytön kriteerit eivät täyty, täytyy oikeiden päättää Sveitsi-merkin käytön kiellosta. Uusi valvontakeino olisi myös maantieteellisen alkuperärekisterin ulottaminen jatkossa koskemaan kaikkia tuotteita, ei pelkästään tiettyjä maataloustuotteita. Rekinteriin kuuluminen parantaa myös sveitsiläisten tuotteiden oikeusturvaa ulkomailla.

Uudistuksesta arvellaan koituvan hyötyjä

Lakimuutoksien tarkoituksena on parantaa kuluttajan asemaa ja säilyttää sveitsiläisten tuotteiden arvostus, mutta toki myös tuoda kansantaloudellista hyötyä. Monet firmat, jotka tähän mennessä ovat mainostaneet itseään sveitsiläisinä, mutta eivät uudistuksen jälkeen nipin napin tähän kategoriaan enää kuuluisikaan, näkevät todennäköisesti parhaana ratkaisuna siirtää sen verran tuotannostaan ja kehitystyöstään Sveitsiin, että saavat edelleen yhdistää sveitsiläisyyden tuotteisiinsa.

Neue Zürcher Zeitung -lehti nosti kuitenkin heinäkuun puolessavälissä esille huolenaiheen, että tulevaisuudessa tuotteen alkuperää tuijotettaisiin Sveitsissä liiankin tarkkaan.  Lehden mukaan Sveitsi-merkki kuuluu kaikille sveitsiläisille yrityksille, niillekin joilla on ”otsaa” tuottaa osa valikoimastaan ulkomailla. Myös niiden täytyy lehden mukaan voida mainostaa Sveitsissä sijaitsevaa konttoriaan –  yrityksiä ei pitäisi rangaista siitä, että ne ovat onnistuneet kansainvälistymään ulkomaille.