Alankomaiden talous jatkaa kasvu-uralla

Alankomaiden talous jatkaa kasvu-uralla

Alankomaiden talous kasvoi 2,5 % vuonna 2018. Talouskasvun pohja on laaja, ja sitä tukivat kaikki menoluokat. Alankomaiden talous vältti pahimmat notkahdukset, joita mm. Brexitin ja kauppasotien pelättiin aiheuttavan. Kansainvälinen kauppa ei kuitenkaan enää toimi Alankomaiden talouden veturina, vaan kasvu pohjautuu yksityisen sektorin investointeihin sekä kotimaisen kulutuksen kasvuun. Alankomaat oli Suomen viidenneksi suurin kauppakumppani ja neljänneksi suurin vientimaa vuonna 2018.

Vuonna 2018 Alankomaiden talous kasvoi 2,5 %. Tämän vuoden kasvuennustetta laskettiin juuri 1,5 %:iin, vaikka vielä tammikuussa maahan povattiin 2,2 % kasvua. Alankomaiden tilastokeskus ja pankit ovat joutuneet korjaamaan kasvuennusteitaan alaspäin johtuen maailmankaupan jännitteistä, tariffeista, Brexitin liittyvästä epävarmuudesta ja muista kaupankäynnin hidasteista. Alkuvuodesta Saksan talouden hidastuminen on tuntunut Alankomaissa odotettua voimakkaammin.

Notkahdus kansainvälisen kaupan kasvussa ei kuitenkaan iskenyt Alankomaihin niin rajusti kuin oli pelätty, vaan yksityissektorin investoinnit ja kotimainen kulutus pitivät maan talouden vahvasti kasvu-uralla. Tilastokeskus uskaltaa ennustaa Alankomaiden talouskasvun kuitenkin jatkuvan ainakin seuraavat 6-7 vuotta, joskaan kasvutahdin ei uskota yltävän viimevuotisiin 3-3,3 %:n huippulukuihin. Asiantuntijat muistuttavat, että 1,5 % kasvua voidaan pitää Alankomaissa erittäin hyvänä kehityksen tasona. Suurimmat pankit ovat tätäkin optimistisempia ja ennakoivat kuluvalle vuodelle 1,8 % kasvua ja vuosille 2020-2021 1,5-1,7 % kasvua.

Talouden kasvu nojaa yhä enemmän kotimaiseen kulutukseen ja yksityissektorin investointeihin, mikä on merkillepantavaa Alankomaissa, jonka talous on perinteisesti elänyt ja hengittänyt maailmankaupan sekä kansainvälisen viennin mukaan. Vahva vienti euroalueelle kiritti taloutta mukavasti etenkin 2018 alkupuolella ja vuoden 2018 kauppataseen ylijäämä kasvoi 83,7 miljardiin euroon. Erityisesti palveluiden kohdalla ylijäämä parani edellisvuodesta. Alankomaat takoo ylijäämänsä Euroopan markkinoilla, kun taas Aasian ja Amerikan kauppa on selvästi alijäämäistä.

Korkeasta lähtötasosta huolimatta EU-vienti kasvoi viime vuonna 5,4 %, ja samalla vienti hajaantui aiempaa useampiin kohdemaihin. On huomattavaa, että Alankomaat käy eniten lisäarvoa tuottavaa kauppaa eurooppalaisten kumppanien kanssa, jotka eivät kuulu maailman nopeimmin kasvavien talouksien joukkoon.

Alankomaiden julkisen talouden ylijäämä kasvoi 1,5 prosenttiin vuonna 2018 (v. 2017 0,6 %), kun hallitus oli omassa arviossaan ennakoinut ylijäämän kasvavan yhteen prosenttiyksikköön. Muutos selittyy aikaisempaa korkeammilla verotuloilla sekä työllisyyden parantumisesta aiheutuvien kulujen alenemisella. Esimerkiksi uusien sosiaalietuuksien hakijoiden määrä on alentunut kymmenillä tuhansilla viime vuosina. Hallituksen oli myös määrä kasvattaa julkista kulutusta 3 % edellisvuodesta, mutta ylsi vain yhden prosentin kasvuun. Ekonomistit ovatkin mielenkiinnolla seuranneet tilannetta, jossa länsieurooppalainen valtio yrittää tietoisesti kuluttaa lisää, mutta ei onnistu siinä. Osa hallituksen omista projekteista lykkääntyi työvoimapulan vuoksi; oikeita asiantuntijarekrytointeja ei saatu toteutettua eikä rakennusprojekteihin löydetty urakoitsijoita. On huomattavaa, että BKT olisi voinut kasvaa pari kymmenystä enemmän, mikäli hallitus olisi saanut suunnitelmansa toteutettua.

Maan julkisen velan määrä suhteessa bruttokansantuotteeseen on painunut nopeasti EU:n kasvu- ja vakaussopimukseen kirjatun 60 prosentin raja-arvon alle. Vuoden 2018 lopussa julkista velkaa oli 52,4 % BKT:sta. Keskuspankki suosittelee hallitusta luomaan puskuria vaikeampien aikojen varalle, mutta OECD neuvoo hyödyntämään yhtä euromaiden korkeimmista ylijäämistä osallistavan kasvun luomiseen. Lähivuosina julkinen talous voi ennusteiden mukaan painua uudelleen alijäämäiseksi, kun sosiaalimenoihin kohdistuu kasvupainetta väestön kiihtyvän eläköitymisen myötä, puolustusmenoja lisätään, tulot pohjoisen kaasukentiltä pienenevät ja energiatransition kustannuksia on kompensoitava. Erityisesti energiatransition vaikutus valtion kassaan on uusi merkittävä muuttuja; kaasutulot pienenevät tasaisesti ainakin vuoteen 2024 asti, ja samaan aikaan energiatransition kustannukset eri sektoreilla syövät miljardeja, 2030 mennessä jopa kymmeniä miljardeja euroja.

Alankomaiden työllisyys on kohentunut ennätysnopeasti ja vuoden 2018 lopussa työttömiä oli enää 3,6 % työvoimasta. Työttömien määrä alitti ennen talouskriisiä mitatut ennätysalhaiset lukuvut (12/2008 työttömyys 3,8 %), vaikka samaan aikaan työikäisen väestön määrä on 10 vuodessa kasvanut 8,7 miljoonasta 9,2 miljoonaan henkilöön.

On huomioitava, että Alankomaiden työttömyyslukuihin vaikuttaa merkittävä itsenäisten ammatinharjoittajien (self-employed) määrä. Varsinkin naisten osa-aikatyö on Alankomaissa hyvin yleistä; työikäisistä naisista yli 70 % tekee osa-aikatyötä, eikä se rajoitu vain aikaan, jolloin joustoa työelämästä tarvitaan esimerkiksi pienten lasten vuoksi. Myös miesten osa-aikatyön osuus on EU:n korkein – noin 20 %.

Alankomaiden keskuspankki arvioi inflaation kiihtyvän noin 2,3 prosenttiin edellisvuoden 1,7 prosentista. Inflaatio alkoi kasvaa viime vuoden loppupuolella erityisesti nousseiden energiahintojen sekä kulutustavaroiden veronkorotusten vuoksi, minkä lisäksi kasvava kotimainen kulutus luo inflaation kasvupaineita.

Kilpailukyky

Alankomaat on vahvistanut asemaansa maailman kilpailukykyisimpien talouksien joukossa ja nousi IMD-tutkimuslaitoksen uusimmassa kilpailukykylistauksessa sijalle 4. Alankomaat on parhaiten sijoittunut Euroopan maa. Edellisen kerran maa oli yhtä korkealla sijalla 15 vuotta sitten. Alankomaat on parantanut sijoitustaan varsinkin talouden ja hallinnon tehokkuuden ansiosta.

Alankomaat pärjäsi erinomaisesti myös Maailman talousfoorumin (WEF) viimeisimmässä kilpailukykymittauksessa, vaikkakin putosi kaksi pykälää sijalle kuusi. Tulevalle vuosikymmenelle ulottuvissa ennusteissa Alankomaiden odotetaan olevan kykeneväinen säilyttämään korkean kilpailukykynsä tai jopa vahvistamaan sitä. Selittäviksi tekijöiksi mainitaan muun muassa avoin ja uudistuskykyinen talous, innovatiivisuus, osaava työvoima sekä pienet alueelliset erot; kaikki Alankomaiden pienalueet sijoittuvat kilpailukykyvertailuissa selvästi EU-keskiarvon yläpuolelle.

Optimismi säilynyt vahvana

Alankomaiden tilastokeskuksen useita talouden indikaattoreita seuraava taloussuhdannearvio todisti, että maassa vallitsi yksiselitteisesti talousbuumi vuosina 2017-2018. Viime vuoden aikana luottamus talouteen hieman notkahteli, mutta optimismi hallitsee yhä mielialoja niin yksityisellä sektorilla kuin kotitalouksissa.

Kuluttajien luottamus talouteen nousi viime vuonna lähelle ennätyslukemia, mutta on siitä hieman notkahtanut. Sen sijaan tuottajien usko talouteen on voimakkaampaa kuin kertaakaan tällä vuosituhannella.

Palkat nousivat viime vuonna 2,1 %. Tälle vuodelle ennustetaan 2,7 % ja vuodelle 2020 3,0 % kasvua. Vuonna 2016 toteutettu viiden miljardin euron veroalennus sekä työllisyysasteen kohoaminen ovat kiihdyttäneet yksityistä kulutusta, mikä osaltaan parantaa luottamusta talouteen. Alankomainen kuluttaja käyttää noin puolet tuloistaan palveluihin.

Vuoden 2018 alussa kiinteistöjen hinnat saavuttivat maan keskiarvolla mitattuna talouskriisiä edeltävän tason, mutta alueellinen vaihtelu on suurta. Erityisesti suurissa kaupungeissa kiinteistöjen hinnat ovat nousseet lähes 10 % vuosivauhtia – suosituimmilla alueilla tätäkin nopeammin – ja lainanmyöntämisen ehtoihin tullaan mahdollisesti tekemään tarkennuksia, joilla ennaltaehkäistään mahdollisten arvonalenemien aiheuttamia kotitalouksien velkaongelmia.

Avoin talous

World Economic Forum, Global Alliance for Trade Facilitation ja GII Surveys ovat arvioineet Alankomaat maailman toiseksi avoimimmaksi taloudeksi heti Singaporen jälkeen ja toiseksi innovatiivisimmaksi taloudeksi Sveitsin jälkeen. Ulkomaisten yritysten toimintaa Alankomaissa ja paikallisten yritysten kurottautumista ulkomaille on pyritty helpottamaan. Alankomaat onkin maailman viidenneksi ja euroalueen neljänneksi suurin vientimaa. YK:n COMTRADE-tietokannan mukaan 77 % Alankomaiden viennistä suuntautuu Eurooppaan, ja Aasian kaupan arvo (n. 13 %) on jo lähes kaksinkertainen Pohjois-Amerikkaan verrattuna.

Noin puolet viennistä on välityskauppaa. Suuri määrä EU:n ulkopuolelta saapuvasta tavarakaupasta kulkee sisämarkkinoille Alankomaiden kautta, joten välityskauppa on pienestä arvonlisästä huolimatta hyvä tulolähde maalle – saahan tavarat tullaava valtio pitää 20 % tullimaksuista hallintokuluina. Välityskaupan merkitys korostuu tietyillä talouden aloilla, joilla Alankomaat on sementoinut asemansa kaupan tai logistiikan solmukohtana. Esimerkkinä mainittakoon tulppaanikauppa, jonka tukkumyynti ja välitys hoidetaan Alankomaissa äärimmäisen tehokkaasti; kun sipulilasti esimerkiksi Tansaniasta saapuu aamulla Schipholille, voidaan se huutokaupata jo puolilta päivin ja rahdata eteenpäin ostajalle Itä-Aasiaan vielä samana iltana. Tuote-erä viipyy Alankomaissa vain muutaman tunnin, mutta se vaihtaa maassa omistajaa ja kirjataan siksi sekä vienti- että tuontitilastoihin.

Alankomaiden merkittävimmät kauppakumppanit ovat järjestyksessä Saksa, Belgia, Iso-Britannia ja Ranska. Viennissä keskeisimmät tuoteryhmät ovat öljytuotteet, elektroniset laitteet, maataloustuotteet sekä kemikaalit ja kemialliset tuotteet kuten lääkevalmisteet. Merkittävimpiin tuontitavaroihin ovat vuodesta toiseen lukeutuneet öljytuotteet, kulkuvälineet ja muut teollisuuden tuotteet, kulutuselektroniikka, kemikaalit ja kemialliset valmisteet. Palvelutuonnissa korostuvat liike-elämän palvelut sekä IT-palvelut.

Yli 100 neliökilometrin laajuinen Rotterdamin satama on Euroopan suurin ja maailman 11. suurin konttisatama. Schipholin lentokenttääkin on kehitetty vahvasti myös tavararahdin kasvattamisen näkökulmasta, mutta kasvun rajat alkavat nykyisellään olla saavutettu; etenkin ruuhka-aikoina kenttä toimii maksimikapasiteetilla, eikä laajentaminen ole ympäristön puolesta mahdollista.

Kansainväliset yritykset

Alankomaissa monikansallisia yrityksiä kiinnostavat sen sijainti, avoin talous, koulutettu työvoima ja dynaaminen yrityssektori. Alankomaat pyrkii myös aktiivisesti houkuttelemaan ulkomaalaisia yrityksiä maahan. Sillä on laaja verkosto verosopimuksia sekä edullinen verotus maahan asettuville kansainvälisille yrityksille. Ulkomaalaiset asiantuntijat voivat saada erityiskohtelua verotuksessa. Innovatiivisia startupeja perustavat yrittäjät voivat hakea erityistä startup-viisumia.

Yhtiövero on liikevaihdosta riippuen 20 – 25 prosenttia, mutta 2020 alkaen yhtiövero on tarkoitus sementoida 20,5 prosenttiin. Verojärjestelmää uudistetaan kuluvalla hallituskaudella muutoinkin, ja päämääränä on sekä alentaa verotasoja että laajentaa verotuspohjaa, mutta myös samalla tukkia verovälttelyn mahdollistavat porsaanreiät. Vaikka Alankomaat itsessään ei lukeudu veroparatiisiksi, on sen verotusjärjestelmä sisältänyt rakenteita, jotka mahdollistavan varojen ja voittojen kierrättämisen veroparatiisien kautta.

Brexitin vuoksi Britanniassa toimivien yritysten mielenkiinto Alankomaita kohtaan kasvaa. Vuoden 2018 loppupuolella Alankomaihin rantautui erityisesti finanssialan toimijoita ja sähköisten kaupankäyntialustojen tarjoajia Lontoosta. Hallituksen mukaan yli 250 yritystä on ottanut yhteyttä Alankomaiden viranomaisiin mahdollisen uudelleensijoittautumisen tiimoilta.

Alankomaiden markkinoista kiinnostuneita ulkomaalaisia yrityksiä palvelevat muun muassa Netherlands Enterprice Agency (www.rvo.nl) ja Netherlands Foreign Investment Agency (www.investinholland.com). Maahan asettumista on tukemassa merkittävä määrä valtakunnallisia ja alueellisia palveluverkostoja. Alankomaat rekrytoi aktiivisesti myös PK-yrityksiä, ja esimerkiksi usea suomalainen IT-yritys on viime vuosina perustanut toimipisteen maahan.

Työvoima ja työmarkkinat

Alankomaissa siis lähestytään täystyöllisyyttä ja työvoimapula nähdään lähes kaikilla sektoreilla suurimpana kasvua rajoittavana tekijänä. Jokaista avointa työpaikkaa kohden on ainoastaan 1,3 työtöntä työnhakijaa, ja erityisosaamista vaativissa rekrytoinneissa katseet kääntyvät yhä useammin ulkomaille. Vuonna 2017 Alankomaissa työskenteli 838 000 ulkomaalaista, joista puolalaiset muodostivat ylivoimaisesti suurimman ryhmän (21 % kaikista ulkomaalaisista työntekijöistä). Matalapalkka-aloilla suurin osa ulkomaalaisista työntekijöistä saapui Itä-Euroopasta (Romania, Puola, Bulgaria, Unkari), kun taas korkeapalkkaisilla aloilla naapurimaiden kansalaiset (Saksa, Belgia, Ranska, UK) ovat vahvasti edustettuina.

Alankomaiden työvoima on yksi merkittävimmistä maan kilpailukykyä nostavista tekijöistä. Yli 90 % hollantilaisista taitaa englantia. OECD on arvioinut 16–24-vuotiaiden hollantilaisten kognitiiviset taidot maailman parhaiden joukkoon. Kun tarkastelu ulotetaan 16–65-vuotiaisiin, voidaan taitojen todeta edelleen olevan OECD-maiden keskiarvoa korkeammalla.

Vuonna 2017 mediaanipalkka Alankomaissa oli 2 850 €, josta nettona jäi työntekijän käteen keskimäärin 2 150 €. Puolivuosittain tarkastettava, yli 22-vuotiaita työntekijöitä koskeva, Alankomaiden minimipalkka nousi tammikuussa 1 616 euroon. Yksityisyrittäjien ja muidenkin itsensä työllistävien on maksettava itselleen vähintään minimipalkkaa, jotta varmistetaan eläkkeiden ja sosiaaliturvamaksujen riittävä kertymä. Alle 22-vuotiaille säädetty minipalkka pienenee porrastetusti iän mukaan; esimerkiksi 20-vuotiaille on maksettava täysipäiväisestä työstä vähintään 1 131 €/kk ja 18-vuotiaille 767 €/kk.

Osa talouskriisin aikaan työmarkkinoilta vetäytyneistä on rohkaistunut palaamaan markkinoille, ja osa-aikatyötä tekevistä monet ovat valmiita ottamaan lisää työtä, mikä tasaa kasvun vaikutuksia työllisyyteen ja palkkoihin. Palkkakehitys on junnannut paikoillaan hyvin pitkään, vaikka maassa on saavutettu lähes täystyöllisyys ja yritysten tuottavuus on kehittynyt erinomaisesti viime vuosina. Joustavien töiden tarjonta on alentanut palkkojen yleistä nousupainetta, minkä lisäksi työnantajien on havaittu parantaneen sopimusehtoja sen sijaan, että palkkoja olisi nostettu; vakituisia työsopimuksia tarjotaan selvästi aiempaa enemmän.

Epätyypillisessä työsuhteessa (ns. nollatuntisopimukset, vuokratyöntekijät ym.) on yhteensä 3,2 miljoonaa hollantilaista. Alankomaiden työmarkkinoiden erityispiirre onkin itsensä työllistävien suuri määrä. 1,8 miljoonaa ihmistä työllistää itsensä (19,8 % työvoimasta, 14 % työikäisestä väestöstä), mutta heistä yli puolella on myös jokin toinen tulonlähde kuten osa-aikatyö, eläke tai sosiaalietuudet. Täysin itsensä työllistäviä on noin 800 000 (8,8 % työvoimasta, 6,2 % työikäisestä väestöstä). 15–25-vuotiasta työvoimasta miltei 70 % on itsensä työllistäviä, yli 65-vuotiaista 80 prosenttia. Itsensä työllistäminen on erityisen yleistä maataloudessa (yli 70 %), palvelualalla (65 %) sekä kulttuuri- ja urheilualalla (60 %). Viime vuosina itsensä työllistävien osuus on kasvanut entisestään, joskin vakituisten työsuhteidenkin määrä on noussut yleisen työllisyystilanteen parantuessa.

Vastaavan sosiaaliturvan omaaviin verrokkimaihin verrattuna itsensä työllistävien osuus on merkittävä Alankomaissa. Syyksi on tarjottu verotusta, joka on hyvin edullinen itsensä työllistäville. Toinen mahdollinen syy on työnantajien haluttomuus palkata vakinaisia työntekijöitä, koska irtisanominen itsessään vaatii työnantajalta vankat perustelut ja siihen liittyvät korvaukset ovat Alankomaissa varsin korkeat.

OECD tuo esiin myös ammattitaidon kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuuden Alankomaiden työmarkkinoilla, mikä osaltaan liittyy itsenäisten ammatinharjoittajien harvinaisen suureen määrään. Liikkuvuus pysyvissä työsuhteissa on alhaista, ja toisaalta itsensä työllistävät eivät pääse osaksi suuremmilla työpaikoilla tarjottavaa koulutusta. OECD arvioi kohtaamattomuuden heikentävän tuottavuutta neljä prosenttia.

Tilastokeskus CBS:n uusimmat tilastot osoittavat, että valtaosa Alankomaissa pitkään jatkuneen talouskasvun hedelmistä on valunut palkansaajien sijaan valtiolle ja yrityksille. Alankomaalaisen työntekijän käytössä oleva varallisuus ei ole kasvanut käytännössä lainkaan vuosina 2007-2017, vaikka ko. ajanjaksona BKT on noussut yli 19 %. Pidemmälläkin aikavälillä voidaan havaita, ettei kotitalouksien käytössä oleva ostovoimakorjattu varallisuus ole juuri kasvanut viimeiseen 40 vuoteen. Lisäksi Alankomaiden tilastokeskus CBS on laskenut, että 20–30-vuotiaiden palkansaajien käytössä on inflaatiokorjattuna noin 800 euroa vähemmän rahaa kuussa kuin 1990-luvulla. Ryhmään kuuluu 890 000 palkansaajaa, jotka ovat tulleet työmarkkinoille, kun talouskriisi oli pahimmillaan; ikäluokka on kärsinyt työttömyydestä, ottanut vastaan koulutustaan vastaamatonta työtä tai venyttänyt opintojaan osa-aikatöitä tehden. Samaan aikaan lisääntynyt työmarkkinoiden joustavuus itsensä työllistämisen muodossa on saattanut myös vaikuttaa kehitykseen.

Alankomaat Suomelle merkittävä kauppakumppani

Tullin tilastojen mukaan Alankomaat oli Suomen viidenneksi suurin kauppakumppani vuonna 2018. Kauppavaihto nousi lähes 8 miljardiin euroon ja kauppataseen ylijäämää kertyi 666 miljoonaa euroa.

Vuonna 2018 Alankomaat oli Suomen neljänneksi suurin vientimaa Yhdysvaltojen jälkeen ja Kiinaa edellä. Suomen vienti Alankomaihin kasvoi n. 4 % ja yhteisarvo nousi 4,3 miljardiin euroon. Alankomaiden osuus kokonaisviennistä oli 6,7 prosenttia, kun se vuonna 2017 oli 6,9 prosenttia ja vuonna 2016 6,5 %.

Alankomaat on ollut vuodesta 2008 lähtien vuosittain Suomen viidenneksi suurin tuontimaa. 2018 tuonti Alankomaista kasvoi neljä prosenttia yli 3,6 miljardiin euroon. Maan osuus Suomen tavaratuonnista oli 5,5 prosenttia, eli 0,1 prosenttiyksikköä vuotta 2017 vähemmän.

Edellinen tullin katsaus kahdenväliseen kauppaan ilmestyi lokakuussa 2018. Katsauksen mukaan Suomen tavaravienti Alankomaihin väheni hieman tammi-heinäkuussa, mutta arvon laskua selittävät osaltaan edellisvuoden vertailuajanjakson alustoimitukset Alankomaihin. Suurimpina vientituoteryhminä erottuvat yhä teräs ja muut metallit, kemianteollisuuden tuotteet, koneet ja laitteet sekä metsäteollisuuden tuotteet. Metallien laskenut vienti kääntyi taas nousuun sekä määrien että hintojen perusteella.

Tuonnin osalta erityisesti tietokoneiden ja teollisuuden koneiden merkitys kasvoi tammi-heinäkuussa 2018 selvästi. Myös kemianteollisuuden tuotteiden sekä malmien ja metalliromun tuonnin arvo kasvoi.

Kahdenvälisen kaupan kasvua tarkasteltaessa on huomioitava Alankomaiden merkitys transito- eli välityskaupassa, tulli muistuttaa. Alankomailla on keskeinen asema esimerkiksi kemikaalien ja muiden metallien kaupassa sekä ylipäänsä kansainvälisessä jälleenviennissä, minkä vuoksi maailmankaupan positiiviset kasvuluvut sekä muu Manner-Euroopan kauppa heijastuu osittain Suomen ja Alankomaiden kahdenvälisen kaupan tilastoihin.

Brexit ja muut poliittiset riskit

Tutkimuslaitosten ja pankkien julkaisemat analyysit Brexitin vaikutuksista korostavat Alankomaiden talouden kärsivän keskimäärin muita EU-maita enemmän mahdollisesta hard-Brexitistä, johtuen maiden tiiviistä kauppasuhteista ja Alankomaiden asemasta kansainvälisen kaupan solmukohtana. Iso-Britannia on Alankomaiden toiseksi tärkein kauppakumppani, ja vienti Britanniaan on vuosittain kattanut noin 10 % Alankomaiden kokonaisviennistä.

Brexitin aiheuttama BKT:n alentuma voi Alankomaissa kivuta jopa 4,25 prosenttiin, mikä tarkoittaisi noin 4 000 euron rahallista menetystä jokaista alankomaalaista työntekijää kohden. Hard-Brexitin toteutuessa vuodelle 2020 ennustettu 1,5 % talouskasvu voi painua lähelle nollaa. Alankomaita on kehuttu parhaiten Brexitiin valmistautuneeksi EU-jäsenmaaksi, mutta kaupan hidasteita odotetaan silti muodostavan muun muassa tullausjärjestelmissä. Lisäksi Brexit tuottaa päänvaivaa rahtiterminaaleissa, joissa ei vielä ole riittäviä valmiuksia EU-rajat ylittävän kaupan nopealle kasvulle. Toisaalta, Brexitin vuoksi uudelleensijoittuvat yritykset hieman tasoittavat pitkällä aikavälillä Britannian EU-eron aiheuttamia taloudellisia kolhuja.

Rabobank kehottaa maaraportissaan pitämään silmällä muitakin poliittisia riskejä. Kansainvälisen transitiokaupan merkittävänä kauttakulkumaana Alankomaat hyötyy suhteellisen paljon maailmantalouden yleisestä piristymisestä – samoin ulkoisilla shokeilla voi olla keskimääräistä suurempi vaikutus maan talouteen. Alkuvuodesta 2019 poliittisiksi riskeiksi on Brexitin lisäksi mainittu kansainvälisen kauppasodan uhka, ilmastonmuutos, Trumpin talouspolitiikka, mahdolliset eskalaatiot Etelä-Kiinan merellä sekä Lähi-idän konfliktien laajeneminen.

Eero Vento