Alankomaiden kansallisen ilmastosopimuksen julkaisu kiihdyttää energiatransitiota
Alankomaiden kansallinen ilmastosopimus Klimaatakkoord esiteltiin kesäkuun lopussa. Kunnianhimoista energiatransitiota oli alettu toteuttaa jo ennen Klimaatakkoordin julkaisua, mutta sopimuksen implementointi avaa vientimahdollisuuksia suomalaisyrityksille yhä enenevissä määrin.
Alankomaiden kansallinen ilmastosopimus eli suunnitelma siitä, kuinka Alankomaat saavuttaa kunnianhimoiset päästövähennystavoitteensa (väh. 49 % 2030 & 95 % 2050 mennessä), esiteltiin viimein kesäkuun 28. päivä, noin vuoden alkuperäistä aikataulua jäljessä. Ilmastosopimusta on valmisteltu yli 300 asiantuntijan voimin viidessä eri pöydässä, joissa pohdittiin keinoja saavuttaa eri sektoreille (liikenne, rakennettu ympäristö, teollisuus, sähköntuotanto, maatalous) määritetyt päästövähennysvelvoitteet. Viime vuoden lopussa julkaistu sopimusluonnos kohtasi ankaraa kritiikkiä. Tähän peilaten itse sopimuksen vastaanotto oli yllättävänkin positiivinen, joskin sopimustekstiä leimaava ympäripyöreys jättää monia kysymyksiä uuden ilmastopolitiikan konkreettisista keinoista ja kustannuksista vielä avoimeksi.
Energiatransition kulut pyritään jakamaan tasaisesti ja koko sopimusteksti huokuu ilmastotoimiin kannustamista niihin pakottamisen sijaan. Kuluttajien ja kotitalouksien suoria maksuja kevennetään ja kuluja rahoitetaan enemmän valtion budjetista, mikä tuo enemmän progressiota energiatransition kustannusten kattamiseen. Ilmastosopimusta pidetään kompromissina, joka kirvoittaa sekä kiitosta että kritiikkiä useilta eri rintamilta, mutta jolla asetettuihin tavoitteisiin voidaan päästä huomattavasti todennäköisemmin ja yleisesti hyväksyttävimmillä keinoilla kuin vuoden 2018 lopussa esitellyn sopimusluonnoksen pohjalta. Myös energia-alan asiantuntijat ja tiedeyhteisö ovat suhtautuneet sopimukseen huomattavasti viimevuotista luonnosta myönteisemmin, mutta muistuttavat, ettei ilmastonmuutoksen vastaisessa kamppailussa ole aikaa hukattavaksi, vaikka konkreettiset tavoitteet onkin kirjattu vuosille 2030 ja 2050.
Kansallinen CO2-vero käyttöön ja kaasusta pyritään irtaantumaan
Monet sopimuksen valmistelussa haudatut toimenpiteet on otettu uudelleen mukaan; raskaalle teollisuudelle asetetaan kansallinen hiilidioksidipäästövero, maataloutta ohjataan kestävämpään suuntaan ja hallitus asettaa työryhmän selvittämään mahdollisuutta ottaa tienkäyttömaksut käyttöön 2026 mennessä. Teollisuudessa n. 300:lle eniten saastuttavalle laitokselle asetetaan ylimääräinen CO2-vero sen päästökiintiön ylittävälle osalle, joka kullekin laitokselle vuoden 2030 kiintiöiden perusteella allokoidaan. Teollisuudelle annetaan kuitenkin lupa hyödyntää ympäristöjärjestöjen ankarasti kritisoimia CO2-talteenottojärjestelmiä, kuten hiilidioksidin säilömistä maaperään tai merenpohjaan.
Mahdollisuutta kieltää polttomoottoriautojen myynti vuonna 2030 tarkasteltiin erillisessä työryhmässä, mutta tämä vaihtoehto ei osoittautunut realistiseksi. Sähköautojen hankintaan korvamerkityt varat kohdistetaan yleisimmin vähäpäästöisen liikenteen edistämiseen. On huomionarvoista, että kansallisista linjauksista poiketen mm. Amsterdamin kaupunki yrittää pitää kiinni tavoitteestaan kieltää polttomoottoriautojen ja –veneiden liikennöinti kaupungissa jo 2030.
Alankomaiden kasvihuoneviljelyn kustannustehokkuus on parantunut huimasti tällä vuosituhannella, minkä ansiosta maa on noussut maailman toiseksi suurimmaksi maataloustuotteiden viejäksi. Alalla pelättiin uuden ilmastosopimuksen heikentävän toimintaedellytyksiä, mutta nyt sopimuksen arvellaan jopa parantavan viljelyn kustannustehokkuutta, kun energiaintensiivisten kasvihuoneiden siirtymistä mm. maalämpöön tuetaan. Tulevaisuudessa myös maatalouden jätevirrat pyritään hyödyntämään kasvihuoneiden energiantuotannossa. Energiatehokkaille lämmitysjärjestelmille, maalämpöpumpuille ja biotalouden innovaatioille ennustetaan kasvua maataloussektorilla.
Hallituksen suunnittelemat tukiohjelmat ennakoivat kasvavaa kysyntää moderneille energiaratkaisuille myös kotitalouksissa. Kuluttajien kannalta kenties merkittävimmäksi porkkanaksi muodostuu sopimukseen kirjattu aie luoda uusia rahoituspalveluita, joilla kotitaloudet ja yksityishenkilöt voivat saada lainaa energiaa säästäviin investointeihin minimikorolla ja pitkillä maksuajoilla. Kun kaasun hinta nousee, voivat kotitaloudet näin investoida vaihtoehtoisiin energiajärjestelmiin ja maksaa investointikulut osamaksuina pois ilman, että kuukausittaiset energiakulut kasvavat. Energiatransition ja kaasusta irtaantumisen arvioidaan nykytekniikalla maksavan keskimäärin 35 000 € per kotitalous.
Kaasusta irtaantuminen on Alankomaiden energiatransition keskiössä. Kaasu on taannut alhaiset energialaskut niin yrityksille kuin kotitalouksille ja samalla tuonut satoja miljardeja valtion kirstuun. Nyt tuotanto on ajettava alas suunniteltua nopeammin ilmastositoumusten ja porausalueilla yleistyneiden maanjäristysten takia, mutta korvaavat järjestelmät (lämpöpumput, pienaurinkovoimalat, markkinasähkö) ovat edelleen huomattavasti kaasua kalliimpia eikä niillä voida vastata teollisuuden tarpeisiin. Alankomaiden virallinen tavoite on täysin kaasuvapaa yhteiskunta 2050 mennessä, mutta tämän tavoitteen saavuttamiseksi yli tuhat kotitaloutta pitäisi saada irti kaasuverkosta joka päivä ja teollisuudelle löytää käyttövoima muista energialähteistä. Nykyisellään 57 kotitaloutta irtaantuu kaasusta päivässä, mikä kuvastaa, että trendi on oikea, mutta myös todistaa, ettei nykyisillä kannustimilla ja vaihtoehtoisratkaisuilla päästä vielä lähellekään asetettuja tavoitteita. Yllä mainittujen rahoitusmallien lisäksi sopimukseen on sisällytetty uusia keinoja, joilla kaasusta irtautumisesta tehdään entistä houkuttelevampaa ilman, että kotitalouksien energialasku kasvaa; kaasun verotusta kiristetään ja sähköntuotannon energiaveroa alennetaan. Tarkempia tietoja eri tukien suuruudesta sekä energiaverotuksen muutoksista saadaan syyskuussa, kun tulevan vuoden budjetti tuodaan parlamenttiin.
Ilmastosopimuksen implementointi avaa mahdollisuuksia suomalaisyrityksille
Energiatransitiota on kuvattu Alankomaiden talouden suurimmaksi ponnistukseksi maailmansodan jälkeisen jälleenrakennuksen jälkeen. Ilmastosopimuksen implementointi avaa vientimahdollisuuksia suomalaisyrityksille yhä enenevissä määrin. Erityisesti älykkäiden sähköverkkojen, sähkön varastointimenetelmien, liikenteen sähköistymisen, ja näitä tukevien teknologioiden yleistyminen kasvattaa suomalaisyritysten vientipotentiaalia. Samanaikaisesti energiaa säästävät ratkaisut yleistyvät kaikilla talouden aloilla, erityisesti rakentamisessa ja kotitalouksissa.
Kaasusta irtaantuminen muokkaa koko energiainfrastruktuuria perinpohjaisesti, ja yksi energiapolitiikan kuumimmista puheenaiheista onkin kuitenkin vetytalous. Alankomaiden energiahuolto on viimeiset 60 vuotta nojannut kaasuun, öljyyn ja sähköön, mutta 2030 mennessä, tai viimeistään 2030-luvulla, energiahuolto on tarkoitus turvata hiilineutraalilla sähköntuotannolla ja vetytaloudella sekä näitä tukeville teknologioilla. Pohjois-Alankomaiden suurimmat yritykset ja tutkimuslaitokset ovat muodostaneet yhteistyöorganisaatioita R&D –yhteistyön ja vetytalouden edistämiseen.
Myös kansainväliseen yhteistyöhön ja kokemustenvaihtoon on aitoa kiinnostusta, ja tämän tiimoilta suurlähetystö järjestää yhdessä Ruotsin, Norjan ja Tanskan sekä paikallisten partnereiden kanssa pohjoismaisen energiakonferenssin Pohjois-Alankomaiden Groningenissa marraskuussa. Jotkin suomalaisyritykset ovat jo aktivoituneet alueella, ja Groningenissa ollaan hyvin tyytyväisiä EU:n Light House –projektin parissa tehtyyn yhteistyöhön Oulun kaupungin ja oululaisyritysten kanssa.
Sähköntuotannon kasvu edellyttää sekä Alankomaiden sisäisten että rajat ylittävien siirtolinjojen nopeaa modernisoimista, mikä vaatii myös alueellisen sähkömarkkinan uudistamista niin, että se on yhdenmukainen tulevan Energiaunionin kanssa ja mahdollistaa säätövoiman ja energiavarastojen lisäämisen verkkoon.
Energiainfrastruktuurin modernisointi aiheuttaa päänvaivaa etenkin kaupunkiseuduilla. Vanhojen, keskiaikaisten kaupunkien maanpinnan alla ei asiantuntijoiden mukaan ole tilaa vaadituille sähkökaapeloinneille. Esimerkiksi Amsterdamin kaupunki etsii kuumeisesti keinoja energiainfrastruktuurin uusimiseen ja on sen vuoksi halukas ottamaan käyttöön uusia sähkönsiirtoteknologioita sekä kokeilemaan paikallisia sähkönvarastoinnin menetelmiä, joilla kysyntäpiikkejä voidaan tasata.
Monissa kaupungeissa nykyistä kaasuinfraa halutaan hyödyntää kaukolämpöverkon rakentamiseen; hukkalämmön talteenotto teollisuuslaitoksista ja esimerkiksi datakeskuksista herättää suurta mielenkiintoa. Vastaavia mahdollisuuksia suomalaisten energiaratkaisujen viennille ja uusien teknologioiden pilotoimiselle on odotettavissa yhä enenevissä määrin.
Eero Vento