Alankomaiden energiatransitio muokkaa yhteiskuntaa avaten samalla liiketoimintamahdollisuuksia

Puolivuosisataisen kaasuntuotannon alasajo, kansainväliset ilmastositoumukset ja kunnianhimoinen tavoite profiloitua ilmastonmuutoksenvastaisen taistelun mallimaaksi lukeutuvat niihin megatrendeihin, jotka uudelleenmuokkaavat Alankomaiden energiapolitiikkaa ja energiantuotantoa dramaattisesti lähivuosina.

Alankomaiden koillisrannikon valtavien kaasuesiintyminen käyttöä on viime vuosina rajoitettu ja nyt alasajoa kiihdytetään. Kotimaiseen kaasuun nojannut energiantuotantojärjestelmä sekä ilmastotavoitteiden luisuminen yhä kauemmas vaativat alankomaiselta yhteiskunnalta poikkeuksellisen laaja-alaisen energiamurroksen läpiviemistä verrattain nopealla aikataululla.

Poliittinen ilmapiiri tukee uusien energiaratkaisujen kehittämistä ja käyttöönottoa; Alankomaiden hallitus haluaa käsitellä päästötavoitteiden saavuttamiseen liittyvät vastoinkäymiset ennemmin haasteina kuin varsinaisina ongelmina. Myös kaupunkitasolla ilmapiiri uusille ideoille on vastaanottavainen, minkä vuoksi esimerkiksi startup-yhteisöjen edustajat laskevat puhtaat energiaratkaisut, älyrakentamisen ja modernit kaupunkisuunnittelun apuvälineet lupaavimpien liiketoimintamahdollisuuksien joukkoon.

Alankomaiden energiamurros

Yli puoli vuosisataa Alankomaiden energiansaanti on nojannut kotimaiseen kaasuun, jonka helpon ja edullisen saatavuuden ympärille yhteiskunnan energiaturva on rakennettu. Hiljattain kaasuntuotantoa on kuitenkin rajoitettu ja alasajoa tullaan kiihdyttämään vuosi toisensa jälkeen – sitä mukaa kun korvaavia energialähteitä ja kulutusta pienentäviä ratkaisuja saadaan valjastettua käyttöön. Energiamurroksen vaikutukset tuntuvat jo nyt niin kotitalouksissa, kaupunkisuunnittelussa kuin valtion budjetissakin.

Energiamurroksen takana on tunnistettavissa kaksi suurta trendiä; maakaasutuotanto Pohjanmerellä on tulossa tiensä päähän ja päästövähennyspolitiikalta vaaditaan tuntuvasti lisää kunnianhimoa. Uuden hallituksen energia- ja ilmastostrategiaa odotetaan julkaistavaksi kuluvana vuonna, mutta konkreettisia tavoitteita – sekä ohjenuoria tuleviksi vuosikymmeniksi – on jo nyt tuotu julkisuuteen; Alankomaiden kansallisina tavoitteina on hiilestä luopuminen vuoteen 2030 mennessä ja kiertotalouteen siirtyminen ennen vuotta 2050. Viime vuonna aloittanut hallitus on määrittänyt omaksi ilmastotavoitteekseen 49 % päästövähennykset vuoteen 2030 mennessä. Lisäksi hallitus selvittää mahdollisuuksia sallia pelkästään päästöttömien ajoneuvojen myynti vuodesta 2030 alkaen.

Tavoitteita voidaan pitää vähintäänkin kunnianhimoisina; Alankomaat laahaa perässä nykyisistäkin ilmastotavoitteista ja 35 % sähköstä tuotetaan edelleen kivihiilellä. Fossiilisilla energianlähteillä on viime vuosiin saakka tuotettu lähes 90 % kaikesta Alankomaissa kulutetusta energiasta. Lisäksi rakennuskannan energiatehokkuus on surkealla tasolla etenkin vanhojen kaupunkikeskustojen alueella.

Vuoden 2017 loppupuolella kävi selväksi, ettei Alankomaat yllä vuoden 2020 tavoitteisiin. Tästä huolimatta maa haluaa kiristää Unionin ilmastotavoitteita ja profiloitua ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun esikuvaksi. Vaikka ilmasto- ja päästötavoitteet uhkaavat luisia yhä etäämmälle, hallitus vaatii niiden tiukentamista EU-tasolla entisestään. EU:n vielä keskustellessa uudesta 40 % päästövähennystavoitteesta vuodelle 2030, Alankomaiden PMI Rutte vaati vähennystavoitteen nostamista ainakin 55 prosenttiin. Rutte pohjaa vaatimuksensa viimeisimpiin tutkimuksiin, jonka mukaan Pariisin ilmastosopimus yhdessä muiden sitoumusten kanssa ei nykyisellään riitä pysäyttämään ilmaston lämpenemistä 1,5 celsiusasteeseen. Viime vuonna aloittanut hallitus määrittikin omaksi ilmastotavoitteekseen 49 % päästövähennykset vuoteen 2030 mennessä – ja on siis valmis kiristämään ehtoja entisestään, mikäli EU pääsisi sopuun 55 %:n päästövähennysvelvoitteesta.

Energiapoliittiset uudistukset ovat siis kipeästi kaivattuja ja talouden nykyinen nousukausi tarjoaa aikaikkunan niiden toteuttamiseen. Erityisesti energiaintensiiviset metallivalmisteiden ja petrokemiallisten valmisteiden tuotantolaitokset ovat olleet hyvin riippuvaisia verrattain halvoista energianlähteistä, eikä maan kokonaiskilpailukyvyn kannalta merkittävien alojen kilpailukykyä ole uskallettu vaarantaa hitaan talouskasvun vuosina. Kiihtyvä talouskasvu ja uusien teknologioiden yleistyminen tarjoaa mahdollisuuden uudistusten läpiviemiseen.

Energiamurroksen trendit yhdistettynä varautumiseen merenpinnankohoamista vastaan luovat lähivuosina ja vuosikymmeninä massoittain liiketoimintamahdollisuuksia sekä tilaisuuksia uusimpien teknologisten ratkaisujen soveltamiseen käytännössä. Potentiaalia suomalaisille yrityksille on nähtävissä varsinkin älykkäiden sähköverkkojen, älytalorakentamisen, puhtaan energian, sähkön varastoinnin ja yleisten energiatehokkuutta parantavien ratkaisujen suunnassa.  Kiertotalouteen siirtymistä tukevat tuotteet ja palvelut muodostavat oman kokonaisuutensa. Alankomaita – etenkin alankomaalaisia kaupunkeja – voidaan pitää hyvin vastaanottavaisina uusille innovaatioille ja modernille teknologialle.

Kaasuntuotannon alasajo

Pohjoisrannikon kaasuntuotannon alasajolla on laajoja seurauksia johtuen niiden monikymmenvuotisesta asemasta Alankomaiden energiahuollon kulmakivenä; kaasukentät lukeutuvat suurimpiin ikinä todennettuihin; yksin Groningenin kenttä piti sisällään 2 800 miljardia kuutiometriä, ja sen hyödyntäminen on suoraan kerryttänyt 290 miljardia valtion kassaan. Vuonna 2017 Alankomaat toi ensimmäistä kertaa enemmän kaasua kun pystyi itse tuottamaan, kun vielä 2013 kaasunvienti oli kaksinkertaista tuontiin nähden. Kaikesta Alankomaiden energiankulutuksesta kaasulla katetaan yhä
40 %.

Nykysopimusten rajoissa Groningenista voidaan pumpata 21,6 miljardia kuutiometriä vuodessa (5 % EU:n kokonaiskaasunkulutuksesta), mutta massiivisten kaasuporausten aiheuttamien seismisten liikuntojen vuoksi tarkastajat suosittelevat vuosituotannon alentamista 12 miljardiin kuutiometriin. Tietyillä alueilla tarkastajat vaativat kaasuporausten lopettamista välittömästi maanjäristysten vuoksi; viimeksi tammikuussa pohjoisrannikkoa ravisteli 3,4 richterin maanjäristys, jonka kaasunporaus oletettavasti aiheutti.

Maanjäristysten keskimääräinen voimakkuus on hieman kasvanut, ja lähenevät usein voimakkuuksia, joilla materiaaliset vahingot ovat todennäköisiä. Kovimpien, 3,6 richterin järistysten jälkeen on jätetty tuhansia kiinteistövahinkoilmoituksia ja korvausvaateita. Tyhjenevien kaasukenttien laukaisemat seismiset liikunnot aiheuttavat jatkuvilla 0,5-2 Richterin asteen ´minimaanjäristyksillä´ vahinkoja alueen rakennuksille; yhteensä Groningenin alueella on ilmoitettu yli 100 000 maanjäristysvahingosta, joiden rahalliset haitat kipuavat yli miljardiin euroon. Maanjäristysten seurauksia yksityishenkiklöille ja kotitalouksille voidaan jo käsitellä laajana inhimillisenä tragediana; hätäkorjauksilla pystyssä pidettyjen talojen määrä kasvaa kuukausi toisensa jälkeen, ja kiinteistöjen hinnat ovat romahtaneet suurehkoilla alueilla. Loppuvuodesta 2017 talousministeri Kamp ilmoittikin kaasuntuotantoa rajoitettavan entisestään kaivosvalvontaviranomaisen neuvosta.

Kaasuriippuvuudesta irtaantuminen

Maanjäristyskysymys on aktivoinut keskustelua Alankomaiden varsinaisesta kaasuriippuvuudesta ja energiamurrokseen liittyvistä haasteista, sillä muutokset energiatuotannossa tapahtuvat odottamattomankin nopeasti.

Yli puolivuosisataa jatkunut omavarainen kaasuntuotanto on luonut hyvin kaasuriippuvaisen yhteiskunnan, minkä vuoksi transitio ei tule tapahtumaan käden käänteessä. Kun esityksiä kaasutuotannon alasajosta on nostettu esiin, kaasuntuottajat ovat tiedustelleet hallituksen vaihtoehtoissuunnitelmien ja energiatransition ensimmäisten askelmerkkien perään; millä keinoin seitsemän miljoonaa kaasusta riippuvaista kotitaloutta saadaan neljässä vuodessa tukeutumaan muihin energialähteisiin? Kuinka tuhannet kaasusektorilla työnsä menettävät saadaan uudelleenkoulutettua? Myös muu elinkeinoelämä ja maataloustuottajat ovat esittäneet vakavan huolensa energiatransition kustannuksista sekä vaatimuksen vaihtoehtoisista ratkaisuista, mikäli kaasusta on irtauduttava nopeasti. Energiatransition valmistelu on vasta aluillaan, mutta konkreettisia toimia ja suunnitelmia on odotettavina lähikuukausina.  Alkuvuodesta energiaministeri ilmoitti jo 400 suurelle energiaintensiiviselle yritykselle, että näiden täytyy varautua Groningenin kaasusta luopumiseen tulevan neljän vuoden aikana.

Alankomaiden kaasuntuotannon alasajo on siis alkanut, mutta prosessin kestoa ei voida edes varovasti arvailla. Uusi talous- ja ilmastoministeri Wiebes on ilmoittanut viranomaissuositusten mukaisesti pyrkivänsä puolittamaan kotimaisen kaasuntuotannon. Portaittain toteutettavan uudistuksen odotetaan vievän vuosia – ja vuosikohtaiset tavoitteet jätetään hyvin joustaviksi johtuen kaasunkulutuksen heilahteluista säänvaihtelun mukaan. Maanjäristysten, ilmastotavoitteiden ja uusien teknologioiden nopean yleistymisen kirittämänä siirtymä tullaan kuitenkin viemään läpi aiempia suunnitelmia nopeammalla aikataululla, mikä on kirvoittanut keskustelua kaasunsaannin turvaamisesta vaihtoehtoisen energiaratkaisujen käyttöön ottamiseen asti. Tähän liittyen esimerkiksi parlamenttia puhutti maalikuussa Nord Stream II, jonka suhteen hallitus on kallistumassa vastustavalle kannalle, vaikka oma kaasuntuotanto ehtyy. Vaihtoehtoisiksi kaasunlähteiksi siirtymäkauden ajalle on kaavailtu tuontia Norjasta tai edullisen LNG:n hankintaa.

Energiamurrokseen liittyen liiketoimintamahdollisuuksia suomalaisille yrityksille on nähtävissä varsinkin älykkäiden sähköverkkojen kehittämisessä, uusiutuvan energian alalla ja sähkön varastointiratkaisuissa. Koska fossiilisista energialähteistä luopuminen vaatii pitkähkön siirtymäkauden, myös erilaisille hiilidioksidin talteenottojärjestelmille voidaan odottaa kysyntää lähitulevaisuudessa. Alankomaiden kaasutuotannon alasajolla on heijastevaikutuksia myös naapurimaihin; vientisopimuksia Belgiaan, Saksaan ja Ranskaan ei voida jatkaa nykyisessä laajuudessa, luoden kysyntää vaihtoehtoisille energiaratkaisuille näilläkin markkinoilla.

Kotitalouksien energiatransitio

Kaasuboilerit ovat viime vuosikymmeninä olleet alankomaalaisten kotitalouksien lämmitysjärjestelmien keskeisin osa. Maan etsiessä keinoja kaasunkulutuksen vähentämiseen, hallitukseen on vedottu tyypillisesti hyvin energiatehottomien kaasuboilerien myynnin kieltämiseksi vuodesta 2021 eteenpäin. Tutkimuksen mukaan noin 350 000 talouden kaasuboilerit tulisi vaihtaa pikaisesti – ja aloitteen mukaan näiden tilalle tulisi muita ratkaisuja kuten ilmalämpöpumppuja tai edes moderneja hybridiversioita kaasuboilereista. Perinteisen kaasuboilerin vaihtaminen hybridimalliin voi alentaa kotitalouden kokonaispäästöjä jopa 35 % – tukien samalla kansallista kaasusta irtautumisen strategiaa.

Valtavasti offshore-tuulivoimaa rannikolle

Omien sanojensa mukaan hallitus tiedostaa maan laahaavan jäljessä päästövähennystavoitteestaan, mutta lupaa tahdin kiihtyvän dramaattisesti, kun hiiltä ja kaasua aletaan järjestelmällisesti korvata offshore-tuulivoimalla ja uusimmalla aurinkokennoteknologialla. Uusia hankkeita ja toimia vaaditaan; ennusteiden mukaan Alankomaiden sähköntuotannosta vain 24 % tuotettaisiin uusiutuvilla energialähteillä vuonna 2030 ja päästöistä olisi leikattu 34 %, mikäli kaikki vuoden 2017 lopussa pöydällä olleet suunnitelmat toteutetaan. Luvut eivät siis yltäisi EU:n uuden ilmastodirektiivin suunniteltuihin tavoitteisiin (27 % uusiutuvia sähköntuotannosta & 40 % päästövähennysvelvoite), mutta alkuvuodesta uusia megaprojekteja on julkistettu ja kunnianhimoisia suunnitelmia paljastettu lisää.

Pohjanmeren matalikolle suunnitellaan kuuden neliökilometrin kokoista tekosaarta, jonka ympärille ja yhteyteen rakennettava uusimman teknologian off-shore tuulipuisto voisi vuoteen 2027 mennessä tuottaa jopa 30 gigawattia sähköä – tarpeeksi vietäväksi Alankomaiden lisäksi myös Britanniaan, Belgiaan ja Saksaan. Vertailun vuoksi, maailman tämän hetken suurimman offshore-tuulipuiston, London Arrayn, tuotantokapasiteetti on 630 megawattia. Vaikkei tekosaariprojekti toteutuisikaan, realistisimpienkin offshore-puistohankkeiden odotetaan lisäävän tuotantokapasiteettia 4 500 megawatilla vuoden 2023 loppuun mennessä.

Kunnianhimoisimpienkin suunnitelmien toteutumiseen valaa uskoa uusiutuvien energiamuotojen nopeasti kohentunut kustannustehokkuus. Ensimmäisten maiden joukossa Alankomaissa on onnistuttu aloittamaan tuulivoiman markkinaehtoinen offshore-rakentaminen. Maaliskuussa Vattenfall voitti tarjouskilpailussa oikeuden rakentaa 700 megawatin offshore-tuulipuiston – luvattuaan toteuttaa hankkeen täysin ilman valtiontukia. Vattenfallin suurhankkeen on määrä valmistua vuonna 2022, ja vuoden 2023 mennessä Alankomaiden offshore-tuulivoimakapasiteetin odotetaan nousevan 3 500 megawattiin markkinaehtoisen rakentamisen kiihdyttäessä tahtia. Tulevan vuosikymmenen aikana offshore-tuulivoiman on määrä syrjäyttää kivihiili kokonaan sähköntuotannosta.

Tuulivoimatekniikan lisäksi hankkeet avaavat suuren mittaluokan liiketoimintamahdollisuuksia perinteisten sähkönsiirtojärjestelmien ja modernien sähkönvarastointiratkaisujen parissa.

Ilmanlaatu

Energia- ja ilmastotoimien ohessa Alankomaiden uudelta hallitukselta vaaditaan myös tiukempia toimia ilmanlaadun parantamiseksi. Amsterdamin, Rotterdamin, Haagin ja Utrechtin välinen teollisuusalue lukeutuu Euroopan saastuneimpiin, ja ilman pienhiukkasten on arvioitu aiheuttavan alueella 12 000 ennenaikaista kuolemaa vuodessa. Erityisen nopeita toimia vaaditaan typen oksidien vähentämiseksi kaupunkien keskusta-alueilla ja maatalouden ammoniakkipäästöjen pienentämiseksi.

Merenpinnan kohoaminen

Rahallisesti arvokkain ilmastopolitiikkaan liittyvä projekti liittyy Alankomaiden taisteluun merenpinnan kohoamista vastaan. Vuosina 1958–2002 Alankomaissa toteutettiin yksi ihmiskunnan suurimmista rakennusurakoista, Deltawerken-pengerrysprojekti, joka ei kuitenkaan tarjoa riittävää suojaa ilmastonmuutoksen vuoksi kiihtyvästi kohoavaa merenpintaa vastaan.

Uuteen pengerrysten vahvistamisprojekti Deltaan on korvamerkitty miljardi euroa vuodessa vuoteen 2050 saakka. Yhteensä Alankomaat on tähän mennessä laatinut sekä sisällöllisesti että rahallisesti kunnianhimoisemmat suunnitelmat ilmastonmuutosta ja merenpinnannousua vastaan kuin mikään muu valtio.

Uuden Delta-projektin ensimmäiset osat ovat jo työn alla ja seuraavat suunnitteilla. Viimeisimmän seurantaraportin mukaan ensimmäisissä vaiheissa keskitytään yleisten tulvasuojamekanismien modernisoimiseen, 35 kilometriä pitkän Afsluitdijk-patotien vahvistamiseen, riskiarvioissa heikoimmiksi arvioitujen tulvavallien parantamiseen sekä rannikon dyynialueiden kasvillisuuden rikastamiseen, jotta ne tarjoaisivat entistä paremman luonnollisen suojan merenpinnankohoamista vastaan. Projektin varoista rahoitetaan myös suunnitelmia ja tutkimuksia, joiden on määrä löytää ratkaisut makean veden saatavuuden turvaamiseksi.

Eero Vento