Alankomaat, maatalouden vientimahti
Alankomaat on maailman toiseksi suurin maataloustuotteiden viejä, ja sektori on yksi valtiontalouden vetureita. Maa pärjää kilpailussa investoimalla innovaatioihin. Perinteisten elintarviketuotteiden ja kukkakasvien lisäksi maatalousteknologia on noussut tärkeäksi vientituotteeksi. Uusi hallitusohjelma korostaa tarvetta EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistamiseen ja globaalia näkökulmaa.
Alankomaiden maataloussektori
Intensiivisen maataloustuotanto alkoi Alankomaissa vuosisatoja sitten. Maata kuivattiin hyötykäyttöön pengertämällä. Alankomaat oli myös kasvihuoneviljelyn pioneereja. Leuto ilmasto, tasainen ja hedelmällinen maaperä sekä logistisesti edullinen sijainti ovat luontaisia etuja kilpailussa. Nykyään Alankomaat on maailman toiseksi suurin maataloustuotteiden viejä, heti Yhdysvaltojen jälkeen. Rotterdamin satama ja Schipholin lentoasema ovat keskeisessä asemassa maatalousviennin menestyksessä.
Maataloussektori on yksi valtiontalouden vetureita sen kattaessa lähes kymmenen prosenttia bruttokansantuotteesta ja työllisyydestä sekä 22 % viennin arvosta. Maataloustuotanto on keskittynyt suuremmille tiloille kuin muissa EU-maissa: keskimääräinen tilakoko Alankomaissa on 27,4 hehtaaria EU-keskiarvon ollessa vain 16,1 hehtaaria. Alankomaat pärjää kilpailussa investoimalla maatalouden innovaatioihin - yritykset, tutkimussektori sekä poliittiset toimijat ovat tiiviissä yhteistyössä sektorin kehittämiseksi. Maailman 40 suurimmasta elintarvikeyhtiöstä 12:lla on merkittävä tuotantolaitos tai tutkimuskeskus Alankomaissa. Ne sijoittuvat suurimmaksi osaksi ns. Food Valley-klusteriin, jonka keskuksena voidaan pitää Wageningenin maatalouspainotteista yliopistoa. Wageningen on kv. arvioiden mukaan maailman johtavaa maatalousyliopisto.
Alankomaiden maatalous- ja elintarvikeviennin arvo v. 2016 oli lähes 94 miljardia euroa - hollantilaisten uusi ennätys. Maataloustuotteiden vienti kattaa nyt yli viidenneksen kaikesta viennistä. Tuotteet ovat pääasiassa elintarvikkeita: kasviksia, hedelmiä, lihaa, meijeri- ja prosessoituja tuotteita. Myös kukkakasvit ovat tärkeä vientituote sen osuuden kattaessa kymmenyksen maatalousviennistä. Tuotteista lähes neljä viidesosaa viedään muualle Eurooppaan ja jopa neljännes suurimpaan vientimaahan Saksaan. Kymmenys maataloussektorin viennistä kohdistuu Iso-Britanniaan, joten Brexit on tärkeä kysymys alalle.
Teknologian ja innovaatioiden noste
Perinteisten elintarviketuotteiden lisäksi maatalousteknologia on noussut keskeiseksi vientituotteeksi. Sen osuus kattaa kymmenyksen maataloussektorin viennistä, ja alan teknologian sekä uusien innovaatioiden kysyntä kasvaa jatkuvasti. Alankomaat panostaa innovaatioissaan kestävyyteen ja vihreään talouteen tehokkuutta unohtamatta. Poikkeuksellisen osaamisen ansiosta hollantilaisten viljelykset ovat usealla alalla maailman tuottavimpien joukossa – esimerkiksi kurkkujen ja tomaattien sato neliömetriä kohden on Alankomaissa maailman suurin. Vienti vetää mm- maatalouskoneille, lannoitteille, sääasemille ja energiatehokkaille kasvihuoneille. Hollantilaisten erikoisosaamista on ns. täsmämaatalous (precision agriculture), johon liittyy viljelmien tarkka seuraaminen GPS-järjestelmiä ja drooneja käyttäen.
Maatalousvienti nivoutuu koulutus- ja kehityspolitiikkaan. Wageningenin yliopiston maisteriohjelmien opiskelijoista 45 % on ulkomaalaisia, tohtorikoulutettavista jopa kaksi kolmasosaa. Joukossa on paljon opiskelijoita kehitysmaista, joissa ruokaturvallisuus ja ruoan saantivarmuus voivat edelleen nousta ongelmiksi. Alankomaat pyrkii olemaan aktiivinen globaalin ruokaturvallisuuden alalla, ja kestävää maataloutta edistävä koulutus sekä maatalousteknologia ovat prioriteetteja vienninedistämismatkoillakin.
Uudet kasvinjalostustekniikat ja EU-sääntely
Alankomaat oli ensimmäinen EU-maa, joka loi yhtenäisen geenimuunneltuja lajikkeita koskevan kansallisen lainsäädännön. Kuluttajien mielipiteet geenimuunnellusta tuotannosta kuitenkin jakautuvat, eikä kaupallinen geenimuunneltujen karja- tai viljelylajikkeiden hyödyntäminen ole ottanut tulta alleen. Sen sijaan hollantilaiset ovat maailman huipulla siemenkaupassa, jossa yhä suurempia satoja tuottavat tuholaisille vastustuskykyiset lajikkeet on luotu käyttämättä geenitekniikkaa. Hollantilaisen siemenkaupan viennin arvo v. 2016 oli 850 miljoonaa euroa. Alankomaissa on kehitetty huippuunsa kasvien molekyylijalostus (molecular breeding), jossa kasvia jalostetaan lisäämättä sen perimään toisen lajin perintötekijöitä. Molekyylijalostus kuuluu ns. uusiin kasvinjalostustekniikoihin (New Plant Breeding Techniques, NPBT).
Uusien kasvinjalostustekniikoiden sääntely ja luokittelu on sensitiivisessä vaiheessa EU-tasolla. Ranska on vienyt asian Euroopan unionin tuomioistuimeen. Ranska kysyy, josko uudet kasvinjalostustekniikat pitäisi määritellä geenimanipulaatioksi. Tuomioistuin on ilmoittanut, ettei päätöstä ole odotettavissa ennen vuotta 2018. Ympäristöjärjestöt kuten Greenpeace ja Maan ystävät ovat samoilla linjoilla Ranskan kanssa – niiden mielestä uusilla kasvinjalostustekniikoilla tuotetut jalosteet pitäisi luokitella geenimanipuloiduiksi ja niitä pitäisi käsitellä nykykäytännön vastaisesti EU:n geenimanipulaatiodirektiivin mukaisesti. Kysymys sisältää vahvoja intressejä Alankomaille, joten se on käynyt vastahyökkäykseen. Alankomaiden mielestä asiassa ei tarvitse odottaa oikeuden päätöstä, vaan poliittista keskustelua uusista kasvinjalostustekniikoista voidaan käydä jo nyt. Alankomaat on kyseenalaistanut vuosien takaisen direktiivin soveltuvuuden uusien menetelmien kohdalla. Maa vaatii, että sovitaan ehdoista, joiden vallitessa direktiivi ei tule sovellettavaksi uusiin kasvinjalostustekniikoihin.
Rutte III:n kotimaan maatalouspolitiikka ja kuluttajansuojakysymykset
Maanviljely on hollantilaisille tärkeä aihe, minkä huomaa uuden hallituksen ohjelmaa lukiessa. Uusi hallitus perustaa maatilojen sukupolvenvaihtoa tukevan rahaston - ovathan maanviljelijät tyypillisesti keskimääräistä työväestöä vanhempia. Viljelijöistä 21 % on yli 64-vuotiaita eli yli tavanomaisen eläkeiän. Maanviljelyä halutaan tuoda lähemmäs tavallisen ihmisen arkea kannustamalla urbaaniin viljelyyn ja suoramyyntiin tiloilta. Ruokajätteen määrää pyritään suitsimaan edistämällä kauppaketjujen ja ravintoloiden mahdollisuuksia lahjoittaa ylijäämätuotteitaan ruokapankeille.
Kuluttajansuojapuolella maatilojen valvontaa lisätään sektorin maineen ja turvallisuuden takaamiseksi. Alankomaiden ruoka- ja kuluttajatuoteturvallisuusviranomaisen (Nederlandse Voedsel- en Warenautoriteit, NVWA) toiminnan teho ja kustannustehokkuus selvitetään. Viranomaisen rahoitusta myös lisätään 20 miljoonalla eurolla. Toiminta on maatalous-, luonto- ja ruoanlaatuministeriön alaista. Tuoreessa muistissa on ns. mykkymunaskandaali, jossa hollantilaisista munista löytyi keskushermostoon vaikuttavaa hyönteismyrkkyä, fiproniiliä. Myrkkyä oli ilmeisesti käytetty loisten ja muiden kanoja vaivanneiden hyönteisten hävittämiseen, vaikka sen käyttö on EU:ssa kiellettyä ruokatuotantoketjun eläimissä. Miljoonia hollantilaismunia jouduttiin vetämään pois markkinoilta useissa Euroopan maissa.
Takavuosina antibiootteja käytettiin runsaasti Alankomaiden karjataloudessa. Tämä johti antibiooteille vastustuskykyisten bakteerikantojen syntymiseen. Vuodesta 2007 asiaan on kiinnitetty huomiota ja v. 2012 antibiooteille vastustuskykyisten bakteerikantojen määrässä alettiin havaita laskua. Samaan vuoteen asti antibioottien käyttö laski tasaisesti, mutta siitä eteenpäin on nähty merkittäviä eroja karjalajien välillä. Alkuperäinen tavoite oli vähentää antibioottien käyttöä 70 % v. 2016 mennessä verrattuna v. 2009 tasoon, mutta merkkipaaluun mennessä oli saavutettu vasta 64 % vähennys. Hallitus päätti asettaa alakohtaiset tavoitteet, jotta v. 2020 mennessä päästäisiin alkuperäiseen 70 % tavoitteeseen. Sikatalous ei kuitenkaan ole onnistunut vähentämään antibioottien käyttöä samaan tahtiin muiden alojen kanssa. Tietyillä alueilla (Pohjois-Brabant) sikakarjan määrä on noussut varsin suureksi pienellä alueella, mikä on luonut haasteita eläinten ja ihmisten terveydelle. Uusi hallitus luokin kannustimia karjan pääluvun vähentämiseen.
Rutten kolmas hallitus haluaa vähentää maatalouden kasvihuonepäästöjä merkittävästi vuoteen 2030 mennessä. Tavoite on 3,5 miljoonaa tonnia vähemmän päästöjä kuin mihin nykyisillä toimilla lasketaan päästävän. Muutokseen pyritään teknologian keinoin tuotantomäärien vähentämisen sijaan. Keinoja metaanipäästöjen laskemiseksi tutkitaan yhteistyössä maanviljelijöiden kanssa. Innovaatioiden edistämiseksi uusi hallitus on päättänyt peruuttaa edellisen hallituksen maatalousalan koulutukseen kohdistamat leikkaukset.
Rutte III ja YMP/YKP:n uudistaminen
Uusi hallitusohjelma korostaa tarvetta EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistamiseen sekä globaalia näkökulmaa, jossa Alankomailla on paljon annettavaa kestävän ruoantuotannon takaamiseksi maapallon kasvavalle väestölle. Tähän pyritään nykyisiä ympäristöstandardeja noudattaen. Innovaatio pysyy jatkossakin keskeisessä roolissa.
EU:n yhteisellä maatalouspolitiikalla (YMP) on olennainen rooli maataloussektorin toiminnassa. Nykyisessä YMP:n seuranta- ja arviointikehyksessä (2014–2020) Alankomaat saa suoria EU:n maataloustukia lähes 800 miljoonaa euroa vuodessa, mikä muodostaa merkittävän osan koko tuesta. Alankomaiden mielestä YMP:n fokuksen pitäisi siirtyä suorista tuista innovaatioon ja kestävään kehitykseen sekä ruokaturvallisuuden ja ruoan saatavuuden turvaamiseen maailmassa. Painopisteen muuttaminen voisi kompensoida Brexitin tuomaa pienennystä EU-budjetissa. Yhteistyötä maanviljelijöiden välillä on tuettava nykyistä enemmän, jotta sektori kestäisi paremmin erilaisia kriisejä.
Alankomaiden tavoitteena on YMP:n yksinkertaistaminen. Maa tukee tulospohjaista lähestymistapaa, jossa tavoitteet päätettäisiin EU-tasolla, mutta jäsenvaltiot saisivat itse etsiä keinot tavoitteiden saavuttamiseksi. Tämä mahdollistaisi myös kokeilut ja pilottiprojektit kansallisella tasolla sekä tehokkaan toimeenpanon. Samalla Alankomaat korostaa yhtäläisiä toimintaolosuhteita koko EU:n alueella (level playing field). Kansalliset EU-sääntelyä tiukemmat säännökset pitäisi saada minimiin (ns. gold-plating). Yhteisessä kalastuspolitiikassa Alankomailla on kuitenkin kansallisia sensitiivisyyksiä. Sille on tärkeää, että kalastajien intressit otetaan huomioon määriteltäessä tuulivoimapuistoille sopivia merialueita EU-tasolla. Brexit koskettaa myös kalastusalueiden jakoa Pohjanmerellä.
Alankomaat näkee yleisen kehityksen multilateraalisista kansainvälisistä kauppasopimuksista bilateraaleihin sopimuksiin ongelmallisena. Alankomaat korostaa, ettei kauppasopimuksissa voida joustaa EU-standardeista, ml. ympäristöä ja eläinten hyvinvointia koskevat säännökset. On myös nähtävissä, että terveyteen, biotalouteen, kiertotalouteen ja yhteisiin digitaalisiin sisämarkkinoihin liittyvät kysymykset vaikuttavat entistä voimakkaammin maataloussektorin kehitykseen tulevaisuudessa. Innovatiivisen markkinajohtajan statuksensa vuoksi Alankomaat lienee ensimmäisten joukossa kohtaamassa uusia haasteita ja mahdollisuuksia.
Tuuli Vihko, Heta Hedman, Juho Hellstén, Juho Sippala