Afganistanin rauhanprosessi ottaa ensiaskeliaan

Rauha- ja sovintoprosessilla on myös kansalaisten tuki, sillä Asia Foundationin tekemän tutkimuksen mukaan 83 prosenttia afganistanilaisista tukee neuvottelujen aloittamista kapinallisten kanssa.

Sotainvalidi ja USA:n armeijan kulkuneuvo Kabulissa, kuva: Rauli Virtanen

Lokakuussa Afganistanissa perustettiin korkea rauhanneuvosto, jossa on 70 jäsentä ja jonka johtajana toimii Pohjoista liittoa edustava sisällissodan aikainen presidentti Burhanuddin Rabbani.

Rauhanneuvoston kokoonpanoa on arvosteltu paljon. Sen jäsenien käsien on muun muassa sanottu olevan veressä. Viime aikoina on kuitenkin myös pyydetty neuvostolle työrauhaa, jotta se voisi näyttää, mihin se pystyy kokoonpanosta huolimatta.

Neuvostossa on kuusi työryhmää: strateginen kommunikaatio, vääryyksien korjaaminen ja ratkaisu, rauhankampanja/tarjoaminen ja kontaktikomitea, alueellinen ja kansainvälinen kampanjakomitea, vankien vapauttamiskomitea ja maakuntakampanjakomitea.

Prosessi liittyy myös läheisesti transitioon, eli turvallisuusvastuun siirtämiseen kansainväliseltä yhteisöltä afgaaneille. Turvallisuusvastuun siirto alkaa vuonna 2011, ja vastuun oletetaan siirtyvän afgaaneille vuonna 2014, jonka jälkeen on tarkoitus siirtyä tavallisempaan kehitysyhteistyöhön maan kanssa.

Entinen valtiovarainministeri Ashraf Ghani on nimitetty transition kärkihahmoksi Kabulissa, ja hän on transitiokomission puheenjohtaja.

Hallinnon korruptoituneisuus raivaa tilaa Talibanille

Yhdysvaltain hyökkäyksen jälkeen pidetty Bonnin konferenssi joulukuussa 2001 ei ollut todellinen rauhan konferenssi, vaan itse asiassa ”sodan voittajien” hätäkokous. Tämän seurauksena voidaan katsoa, että kansainvälinen yhteisö käytännössä siunasi toisen osapuolen (Pohjoisen Liitto) rankaisemattomuuden ja korruptoituneet johtajat.

Afganistanissa ei ole ollut kunnolla toimivaa oikeusjärjestelmää vuodesta 1979, ja sitäkin ennen sen toiminta oli hieman kyseenalaista. Vuodesta 1979 lähtien Afganistanissa on ollut useita päällekkäisiä väkivaltakierroksia, ja näiden kaikkien sovintoprosessi on vielä tekemättä. Neuvostoliitto tappoi Afganistanissa yli 2 miljoonaa ihmistä. Useilla Afganistanin maakuntien kuvernööreistä on kyseenalainen tausta.

Juuri se, että hallitus on korruptoitunut, ei noudata hyvän hallinnon periaatteita eikä ole pystynyt tarjoamaan kansalaisilleen riippumatonta oikeuslaitosta, vaikuttaa paljolti siihen, että Taliban saa valtaa maassa.

Jotta hallitus voisi neuvotella vahvana Talibanin kanssa, on sen vahvistettava kapasiteettiaan ja saatava kansalaisten tuki puolelleen.

Kysyntää alueelliselle diplomatialle

Afganistanin vakauden aikaansaamiseksi tarvitaan alueellista diplomatiaa, jossa varsinkin Yhdysvallat on voimakkaasti mukana. Viime aikoina tätä ei ole juurikaan tehty. Kaikki Afganistania ympäröivät maat näkevät, että kansainväliset joukot ovat lähdössä maasta ja valmistautuvat siihen. Pakistanin ja muidenkin ympäröivien maiden kanssa on neuvoteltava ja päästävä sopimukseen Afganistanin tilanteesta. Intian ja Pakistanin kiistat heijastuvat Afganistaniin.

Pakistan ja Afganistan eivät hyödy tilanteesta, jossa jommassa kummassa maassa vallitsee sekasorto.

Intia on huolestunut, että Yhdysvallat jättää Afganistanin Pakistanin syliin. On kuitenkin huomattava, että lähes kaikki afganistanilaiset pitävät Pakistania petturina ja siten Intia on paremmassa asemassa, mutta samalla varsinkin Intian kaupallisia ja vapaamielisiä vaikutuksia pelätään Afganistanissa. Iran on otettava huomioon alueellisena toimijana, joka lisäksi tukee vahvasti islamisteja.

Koko alue on nyt jakaantuneempi kuin muutama vuosi sitten.

Jalat maassa neuvotteluihin

Rauha- ja sovintoprosessissa kansalaisyhteiskunnan mukanaolo on ensisijaisen tärkeää. Kansalaisyhteiskunnan on valmisteltava konsensus, että neuvotteluja halutaan ja niissä on oltava mukana kaikkien etnisten ryhmien kuten myös naisten. On näytettävä, että Afganistan on muuttunut. Enää ei neuvotella vanhojen sotaherrojen, vaan koko afgaaniyhteiskunnan kanssa.

Tyttökoulu Kabulissa. Talibanin ollessa vallassa Afganistanissa tytöt eivät saaneet käydä koulua. Iskuja tyttökouluihin tehdään nykyään usein. Kuva: Rauli Virtanen

Rauhanneuvotteluissa on nyt pyrittävä luottamuksen lisäämiseen. Neuvottelut on käytävä turvallisessa ja neutraalissa paikassa, jossa Talibanilla tulee olla heidän ”haluamansa osoite”. Taliban on nostanut kysymyksen osoitteesta esiin usein ja tarkoittavat tällä turvallista paikkaa, josta heitä ei esimerkiksi tulla pidättämään. Monet ajattelevat, että tämän tulisi olla Afganistanin ulkopuolella, mahdollisesti Saudi-Arabiassa, mutta joidenkin käsitysten mukaan neuvottelujen tulisi tapahtua Afganistanissa erinäisten salaliitoteorioiden välttämiseksi.

On myös ymmärrettävä, että Afganistanilla on hallitus, joka voi puhua Talibanille, eikä siihen tarvita Pakistanin sekaantumista. Samoin Taliban haluaa puhua amerikkalaisten kanssa. YK ja UNAMA voivat edesauttaa neuvotteluja.

On oltava realisti. Jos kansainväliset joukot lähtevät ilman, että maassa on edes jonkinlainen neuvoteltu sovinto, on edessä katastrofi. Toivottavasti vielä muistetaan, että Neuvostoliiton lähtöä ei seurannut rauha. Neuvottelujen osalta on tärkeää, että sekä sitoutuminen, luottamus ja kapasiteetti ovat paikoillaan.

Jos kansa uskoo, että kansainvälinen yhteisö lähtee ja Taliban tulee takaisin, ei mitään neuvotteluja voida saada onnistumaan.

Poikia kylämoskeijassa Ghorin maakunnassa, kuva: Rauli Virtanen

Tärkeää on myös, ettei pyritä nopeaan ratkaisuun, vaan asiat käsitellään huolella. Koko afgaaniyhteiskunnan tulee tietää mitä tapahtuu ja kuinka pitkälle hallitus on valmis menemään neuvotteluissa Talibanin kanssa. Hallitutuksen on kerrottava väestölle kehys, jonka sisällä neuvotellaan, muuten he voivat pitää neuvottelut salaisina.

Täytyy myös tietää Talibanin tavoitteet. Yleisessä tiedossa on vaatimus sharialaista ja kansainvälisten joukkojen lähdöstä, mutta tietoa ei ole muun muassa siitä, millaisen poliittisen järjestelmän he haluavat ja mitä he ajattelevat perustuslaista.

Suomalainen asiantuntemus käyttöön 

Transition kannalta on tärkeää, että kansainväliset joukot lähtevät vasta kun

• Afganistanin armeija on tarpeeksi vahva, tarpeeksi lukutaitoinen ja valmis tukemaan rauhaa.
• Maassa on hallinto ja virkamieskunta, joka toimii.
• Hallitus noudattaa hyvän hallinnon periaatteita ja kitkee pois korruption.
• Pakistanin kysymys on ratkaistu.

YK:n erityisedustaja Staffan de Mistura on luvannut perustaa Salaam-ryhmän, jossa on eri alojen asiantuntijoita ja joka voi auttaa korkeaa rauhan neuvostoa kaikin tavoin. Rauha- ja sovintoprosessi on alkamassa, ja sen eteen on tehtävä paljon töitä. Suomalaisella asiantuntemuksella voisi olla käyttöä Afganistanissa, ja nyt voisi olla oikea aika tarjota sitä.