Afganistanin kehitystilastot: Köyhyys ja työttömyys lisääntyneet, terveydessä ja asumisoloissa edistystä

Afganistanin kehitystasoa vuosina 2013–2014 mittaava maanlaajuinen tutkimus Afghanistan Living Conditions Survey (ALCS), aiemmalta nimeltään National Risk and Vulnerability Assessment (NRVA), on julkaistu. Tämän maan tärkeimmän sosio-ekonomisia lukuja tarjoavan tutkimuksen kokoamisesta vastaa maan tilastokeskus ja rahoituksesta EU. Tutkimus perustuu yli 157 000 hengen tietoihin. Järjestyksessään viides julkaisu on edeltäjiään laajempi ja sen vuoksi myös tutkimuksen nimeä on muutettu. Köyhyyteen, ruokaturvaan, siirtolaisuuteen, koulutukseen ja työllisyyteen liittyvää tiedonkeruuta on kehitetty. Edellinen NRVA perustui vuosien 2011–2012 tietoihin.

Aiemmat NRVA-tutkimukset 2000-luvun alusta alkaen kertoivat merkittävästä ja nopeastakin kehityksestä, mutta uusimmat tilastot antavat enemmän huolenaihetta. ALCS:n tulokset kertovat osittain positiivisesta kehityksestä tietyillä sektoreilla (terveys ja asuminen), mutta monelta osin kehitys on ollut vaihtelevaa tai pysynyt samalla tasolla (koulutus). Joiltain osin tilanne on heikentynyt (köyhyys, ruokaturva, työllisyys).

Talouskasvun hidastuminen, poliittinen epävarmuus, laaja korruptio, heikentynyt turvatilanne ja kansainvälisten joukkojen vähentyminen vaikeuttavat tilannetta. Afganistan on edelleen yksi maailman kehittymättömimmistä valtioista. Vuonna 2013 Afganistan oli sijalla 169 UNDP:n kehitysindeksissä (yhteensä 185 maata). Se oli heikoimmin sijoittunut Afrikan ulkopuolinen maa.

ALCS:n tulokset antavat kattavan tilannepäivityksen maan kehitystrendeistä avunantajille ja tilastollista pohjaa pohtia avun tuloksellisuutta. Raportin keskeisiä havaintoja on selvitetty alla tarkemmin. Aiemmista luvuista puhuttaessa viitataan NRVA 2011–2012 tietoihin.

Väestönkasvu

Nopea väestönkasvu on kriittinen tekijä kehityksen kannalta. Väestö on hyvin nuorta. Afganistanilaista 47,5 % on alle 15-vuotiaita, mikä on kolmanneksi korkein maailmassa Tsadin ja Ugandan jälkeen. Tämä nostaa huoltosuhteen korkeaksi: jokaista sataa työikäistä kohden on sata lasta tai eläkeikäistä. Väestönkasvu on nopeampaa kuin koulutus- ja terveyspalvelujen sekä työpaikkojen lisääntyminen. Esimerkiksi viiden vuoden päästä peruskouluikäisiä lapsia on yli 5,5 miljoonaa, kun tällä hetkellä peruskoulutusta tarjotaan vain 2,9 miljoonalle lapselle.

Väestöstä 71 % asuu maaseudulla, 24 % kaupungeissa ja 5 % on nomadeja (Kuchi). Kokonaisväestöksi raportti arvioi 28 miljoonaa ja keskimääräiseksi kotitalouden kooksi edelleen 7,4 henkeä. 1–2 hengen kotitalouksia on vain 3,4 %, joista yhden hengen talouksia on prosentin murto-osa. Vain prosentti on naisten johtamia talouksia.

Avioliitto on yleinen sosiaalinen normi Afganistanissa. Yli 35-vuotiaista alle prosentti on naimattomia ja avioeroja ei käytännössä ole (alle 0,5 %). Naisten avioitumisikä on ollut perinteisesti hyvin alhainen, mutta alaikäisten tyttöjen avioituminen on vähentynyt viimeisen vuosikymmenen aikana. Nyt 20–24 -vuotiaista afgaaninaisista 34 % on ollut naimisissa jo ennen kuin täyttivät 18 vuotta, kun yli 30-vuotiaiden ikäluokassa osuus on noin 60 %. Myös alle 16-vuotiaina avioituneiden osuus on puolittunut 12 prosenttiin noissa ikäluokissa. Lisäksi puolisoiden välinen ikäero on kaventunut, se on nyt 6,1 vuotta. Yli 10 vuotta itseään vanhempi aviopuoliso oli 36 %:lla yli 50-vuotiaista naisista, ja alle 20-vuotiaista naisista vain kahdeksalla prosentilla. Nämä indikaattorit kertovat naisten aseman paranemisesta avioliitosta päätettäessä.

Kahdeksassa prosentissa avioliitoista miehellä on useampi vaimo. Moniavioisissa suhteissa keskimääräinen ikäero on lähes kaksinkertainen.

Köyhyys ja ruokaturva

Uusien kehitystilastojen huolestuttavimpia tuloksia on köyhyyden lisääntyminen Afganistanissa. Kansallisen köyhyysrajan alla on nyt 39,1 % väestöstä, kun aiemmin luku oli 36 %. Epätasa-arvo rikkaimpien ja köyhimpien väestönosien välillä on kasvanut. Köyhimpien väestönosien kulutus on laskenut rikkaampia nopeammin.

Työttömyyden lisääntyminen, talouskasvun hidastuminen ja konfliktit vaikuttavat merkittävästi köyhyyden lisääntymiseen.  Köyhyys korreloi suuren kotitalouskoon ja huoltosuhteen, lapsityövoiman käytön sekä perheenpään lukutaidottomuuden ja alhaisen koulutustason kanssa. Korkein köyhyysaste oli islamilaisen koulutuksen saaneilla, jopa korkeampi kuin koulua lainkaan käymättömillä. Suuren kotitalouskoon vuoksi 53 % köyhistä on alle 15-vuotiaita.

Myös ruokaturvattomuus on kasvanut. 33 % (9,3 miljoonaa henkeä) afgaaneista on ruokaturvattomia. Erittäin vakavasti ruokaturvattomia on 12 % (3,4 miljoonaa henkeä). Ruokaturvattomuus on korkeampaa maaseudulla (36 %) kuin kaupungeissa (30 %). Myös alueelliset erot olivat merkittävät, eniten ruokaturvattomia oli suhteessa Badakshanissa (73 %), Bamyanissa (72 %) ja Kandaharissa (62 %). Ruokaturvattomuus vaihtelee myös vuodenajan mukaan ollen korkeimmillaan talvella ja keväällä (48 % ja 47 %). Kotitalouksista 36 % on pitkälti riippuvaisia peruselintarvikkeista (erityisesti vehnä, öljy ja sokeri) ja tämä johtaa suppeaan ruokavalioon.

Työttömyys on lisääntynyt

Afganistanin työmarkkinat ovat kuormittuneet johtuen työmarkkinoille tulevista suurista ikäluokista ja ulkomaisten yritysten vähentymisestä. Työmarkkinoiden erityispiirteitä ovat perheissä tehtävä työ, epäsäännöllinen työ, alhainen palkka ja tuottavuus, lapsityövoima, työvoiman liikkuvuus ja vaaralliset työolosuhteet. Työmarkkinaindikaattoreita oli kehitetty aiemmasta, ja tulokset eivät ole suoraan verrattavissa edelliseen tilastoon. Työttömyys on kuitenkin kasvanut ja työvoimaan kuuluvien osuus on myös laskenut.

Työvoimasta 39 % on joko alityöllistettyjä on (16 %) tai työttömiä (23 %). Nuorisotyöttömyys on tilastojen mukaan 27 %. Naisten työttömyys on kaksinkertainen miehiin verrattuna (37 % naiset, 18 % miehet). Työttömyys on kasvanut etenkin kaupungeissa viime vuosina (nyt 25 %) ja on isompi kuin maaseudulla (23 %), tosin alityöllistyminen on maaseudulla yleisempää.

Peräti 79 % työsuhteista on epävarmoja (vulnerable employment), eli ilmaista kotityötä tekevät, päivätyöläiset ja yksin työskentelevät. Vain 21 %:lla on varsinainen palkkatyö joko yksityisellä tai julkisella sektorilla tai yrittäjänä. Työssäkäyvistä naisista palkkatyötä tekee vain 11 % ja peräti 73 % naisista (etenkin nuoret naiset) tekee lähinnä palkatonta työtä kotona. Naisten osuus ei-maataloussektorin palkallisissa töissä on 10 %, aiemmin se oli 11 %. Naisista 66 % työskentelee maataloudessa ja 19 % tekstiili- ja vaateteollisuudessa. 43 % naisista haluaisi palkallisen työn.

Työikäisestä väestöstä 55 % lasketaan kuuluvan työvoimaan, tosin siinä on erittäin suuret erot sukupuolten välillä. Miehistä 81 % lasketaan työvoimaan ja naisista vain 29 %. Tämä indikoi naisten vaikeuksista päästä työmarkkinoille ja tukea kotitalouksiaan taloudellisesti. Naisten osuus työvoimasta on alhaisinta kaupungeissa, vain 21 %. Työmarkkinoiden ulkopuolella on kaikkiaan 6,8 miljoonaa työikäistä, joista 5,3 miljoonaa on naisia. Miehet ansaitsevat myös noin 30 % enemmän kuin naiset. Lisätuloille on kuitenkin suuri tarve. Yli 14-vuotiaista pojista ja yli 70-vuotiaista miehistä iso osa kuuluu jo/edelleen työvoimaan. Työssäkäyvistä 90 % työskentelee alhaista ammattitaitoa vaativissa töissä. Peräti 61 % työssäkäyvistä ei ole käynyt koulua lainkaan ja 10 % on käynyt peruskoulua.

Lapsityövoiman käyttö on laajalti levinnyttä Afganistanissa ja on korkeimpia maailmassa. ILOn määritelmän mukaan 27 % eli 2,7 miljoonaa 5–17 -vuotiasta lasta kuuluu lapsityövoimaan (child labour). Poikien osuus (65 %) on tyttöjä suurempi, ja 46 % lapsityöläisistä on vain 5–11 -vuotiaita. Puolet teini-ikäisistä pojista tekee työtä. Nomadilapsista peräti 47 % työskentelee (maaseudulla 30 % ja kaupungeissa 10 %). Mikäli käytetään UNICEFin lapsityövoimamääritelmää, jossa huomioidaan myös kotitaloustyö, lapsityön osuus kasvaa tyttöjen osuuden noustessa. Tällöin lapsityövoimaan kuuluu jo 29,5 prosenttia eli kolme miljoonaa lasta. Kouluakäymättömistä pojista 40 % ei mene kouluun ensisijaisesti juuri työssäkäynnin vuoksi.

Muuttoliike

Muuttoliike on kompleksi kokonaisuus Afganistanissa. On ulkomailta palavia pakolaisia, maan sisäisiä pakolaisia ja työperäistä muuttoliikettä, sekä maastamuuttoa. Viime vuosina muuttoliikkeen trendi on muuttunut. Aiemmin tällä vuosituhannella tärkein syy muuttoon oli paluu pakolaisuudesta tai siirtolaisuudesta. Viime vuosina maasta on muutettu enemmän ulkomaille kuin mitä on palattu, vuosittain ero on yli 100 000 henkeä.  Tärkeimmäksi syyksi muuttaa on noussut työ.

Maasta muuttaneista 61 % muutti Iraniin ja 18 % Persianlahden valtioihin. Pakistaniin muuttaa nykyään vain 3 %. Eurooppaan, etenkin Iso-Britanniaan ja Saksaan, suuntasi vuonna 2013 tutkimuksen mukaan 14 000 henkeä (9 % maasta muuttaneista). Tämä on lähellä EU:n omia tilastoja (15 000 henkeä). Muutto Eurooppaan on kasvanut sittemmin huomattavasti, ja UNHCR:n tilastojen mukaan vuonna 2015 Eurooppaan tuli jo noin 200 000 afgaanipakolaista.

Ulkomaille muuttaneista peräti 94 % oli miehiä, ja heistä 93 % oli 15–39 -vuotiaita. Miehistä 91 % muutti työn vuoksi, naisista 82 % perhesyistä. Turvattomuuden vuoksi muutti vain kaksi prosenttia. Tutkimusteknisistä syistä kysely ei kata maasta lähteneitä kokonaisia perheitä, joille turvattomuuden merkitys on oletettavasti korkeampi. Peräti kuudesta prosentista Afganistanin kotitalouksia oli joku muuttanut ulkomaille edellisen vuoden aikana. Nämä kotitaloudet olivat keskimääräisiä suurempia (8,2 henkeä), mikä indikoi ulkomaille muuttaneiden miesten jättäneen vaimonsa ja lapsensa vanhempiensa luo.

Viime vuosina maahan palanneista 63 % on tullut Iranista, johtuen myös maan kiristyneestä pakolaispolitiikasta, 30 % Pakistanista ja 7 % muualta. Maahan palanneiden määrä on ollut noin 50 000–60 000 vuosittain, mikä on kaukana vuosituhannen alkupuolen huippuvuosista. Maahan palanneilla miehillä on sama työttömyysaste kuin muulla väestöllä, mutta naisten työttömyysaste on korkeampi.

Maan sisäinen muuttoliike kohdistuu edelleen vahvasti kaupunkeihin (67 %), etenkin Kabuliin, mutta trendi on heikentyneistä työmarkkinoista johtuen laskenut Kabulin osalta puoleen. Kaupungeista maaseudulle muuttavien osuus on myös kasvanut huomattavasti (nyt 16 % sisäisestä muuttoliikkeestä). Sisäinen muuttoliike on tasaista sukupuolten välillä, mikä kertoo kokonaisten perheiden muuttavan. Maan sisällä muuttajien elinolosuhteet ja koulutustaso ovat keskivertoa paremmat.

Maatalous

Maatalous on maan tärkein elinkeinosektori, joka työllistää 44 % työvoimasta ja on tulonlähde 61 %:lle kotitalouksista. Se on tärkein tulonlähde 28 %:lle talouksista. Maatalouden osuus on 25 % maan BKT:sta.

Vain 12 % maasta on viljeltävää ja metsien osuus on 3 %. Maataloudella on useita haasteita, muun muassa kuivuus, osittain tuhoutunut infrastruktuuri ja laidunmaan vähentyminen. Kastelluilla alueilla vehnäsato on 2,7 kertaa suurempi kuin sateista riippuvaisilla alueilla. Kuitenkin 32 % viljelyalueista oli jätetty viljelemättä. Keskeisimpiä syitä tähän olivat kasteluveden puute, maan heikko hedelmällisyys sekä pääoman, varojen ja työvoiman puute. Maataloustuotannossa lannoitteisiin käytetään seitsemän kertaa enemmän rahaa kuin työvoimaan. Maan tärkein viljelykasvi on vehnä, mutta sen tuotanto ei riitä edes omien tarpeiden kattamiseen. Maatiloista 54 % käyttää traktoria tai muuta konetta kyntämiseen ja 41 % käyttää härkiä tai muita eläimiä. Kotitalouksista 13 %:lla oli puutarhapalsta, joilla kasvatetaan yleisimmin viinirypäleitä ja omenoita.

Karjan, vuohien ja kanojen määrä on hienoisessa laskussa, mutta lampaiden määrä on noussut. Kotitalouksista 38 %:lla on karjaa, ja eläimet ovatkin tärkeitä joko tulonlähteenä tai niitä kasvatetaan omaan kulutukseen.

Koulutus

Tutkimuksen indikaattorit kertovat osittaisesta positiivisesta kehityksestä koulutussektorilla, mutta myös tasaantumisesta ja eräiltä osin peräti heikentymisestä. Tämä on muutosta aiempaan hyvään ja nopeaan kehitykseen. Koulutustaso on edelleen heikoimpia maailmassa.

Nuorten aikuisten (15–24 -vuotiaat) lukutaitoprosentti on parantunut 47 prosentista 52 prosenttiin (miehet 66 % ja naiset 37 %). Koko aikuisväestön lukutaitoprosentti on nyt 34 % (aiemmin 31 %), miesten osalta 49 % ja naisten 19 %. Lukutaidottomia yli 15-vuotiaita on maassa siten 9,7 miljoonaa. Kaupungeissa lukutaito on lähes kaksinkertainen maaseutuun verrattuna (54 % vs. 29 %), maaseudun naisista 12% osaa lukea ja nomadinaisista vain 1 %.

Koulunkäynnistä saadaan osittain huolestuttavia tuloksia. Nousua on yhä keskiasteen koulutuksen netto-osallistumisessa (net attendance ratio) eli oikeaikäisenä opetukseen osallistumisessa (nyt 37 %, aiemmin 33 %) ja kolmannen asteen koulutukseen osallistumisessa (nyt 9 %, aiemmin 5 %).Sen sijaan peruskoulutuksen (luokat 1–6) netto-osallistuminen on huolestuttavasti hieman laskenut (nyt 55 %, aiemmin 57 %).  2,3 miljoonaa peruskouluikäistä lasta ei käy koulua. Tytöistä 46 % käy peruskoulua ja pojista 62 %.

Koulu aloitetaan tyypillisesti myöhässä. Vain 44 % pojista ja 34 % tytöistä käy koulua 7-vuotiaana, vaikka virallinen koulunaloitusikä on 6 vuotta. Luokkien kertaaminen on myös melko yleistä, peruskoulussa 2,3 %. Mikäli huomioidaan brutto-osallistuminen (gross attendance ratio) eli oppilaan ikää ei huomioida, luvut ovat hieman korkeammat. Peruskoulutukseen osallistuu tuolloin 67 % (pojista 77 % ja tytöistä 55 %), keskiasteen opetukseen 46 % ja kolmannen asteen koulutukseen 10 %.  Eri koulutustasoilla on noin 20 % vääränikäisiä oppilaita.

Koulutuksen keskeisin ongelma ei ole, että koulu jää kesken (peruskoulun keskeyttää 14 % ennen viimeistä luokkaa), vaan sen aloittaminen ylipäätään. Koulun aloittaa (gross intake rate) vain 45 % lapsista (pojista 51 %, tytöistä 39 %).  Lapsista 84 % käy peruskoulun loppuun ja peräti 96 % heistä siirtyy keskiasteen koulutukseen. Keskiasteelta 60 % siirtyy kolmannen asteen koulutukseen. Keskimäärin nyt 6-vuotias lapsi voi olettaa käyvänsä koulua 7,7 vuotta, mikä on kansainvälisesti alhainen lukema. Tyttöjen osalta lukema on 5,6 vuotta. Tytöistä vain 5 % osallistuu kolmannen asteen koulutukseen.

Erot sukupuolten välillä ovat edelleen merkittävät. Lukutaidon osalta naisten osuus (gender parity) on edelleen kasvussa, aikuisten lukutaidon osalta se oli ennen 0,37 ja nyt 0,39. Nuorten aikuisten (15–24 v.) lukutaidon osalta tilanne on hieman parempi eli 0,55 ja vielä nuoremmassa ikäluokassa (10–14 v.) se on jo 0,71. Tosin nuorimmassakin ikäluokassa vain 42 % tytöistä osaa lukea. Keskiasteen opetuksessa tyttöjen osuus kasvoi (ennen 0,53 ja nyt 0,55), mutta laski peruskoulun osalta (ennen 0,74 ja nyt 0,71).

Yleisimmät syyt tyttöjen koulunkäymättömyydelle ovat kulttuurisia (esim. perhe ei salli, avioliitto) ja turvallisuus, pojilla taas taloudelliset syyt. Myös koulun etäisyys ja ongelmat (esim. koulun väliaikainen sulkeminen tai heikkotasoinen opetus), vaikuttavat molempiin sukupuoliin, etenkin peruskoulun osalta.

Yhtä opettajaa kohden on 47 oppilasta, joten opettajien määrän lisäämiseen on suurta tarvetta jo nykyiselläkin oppilasmäärällä. Opettajista 58 % on epäpäteviä eli he eivät ole käyneet 14 luokkaa koulua. Tällöin oppilaita on 111 yhtä pätevää opettajaa kohden.

Maaseudulla koulutusindikaattorit ovat heikompia kuin kaupungeissa. Maaseudun lapsista 51 % käy peruskoulua ja nomadeista vain 10 %, kun kaupunkilaislapsista koulua käy 77 %. Maaseudulla koulua käydään keskimäärin 6,5 vuotta (tytöt vain 4,3 vuotta) ja kaupungeissa vastaavasti 11,2 vuotta.

Koulutustason parantaminen on edelleen erityisen keskeistä maan kehityksen kannalta. Yli 25-vuotiaasta aikuisväestöstä vain 19 % on osallistunut vähintään peruskoulutukseen ja naisista vain 7 %. Väestöstä 81 % ei ole käynyt mitään koulua. Yliopistotutkinnon on suorittanut 2,4 % väestöstä (naisista 0,6 %). Koulutettujen osuus tulee kasvamaan lähitulevaisuudessa, kun vuoden 2001 jälkeen koulunsa aloittaneet täyttävät 25 vuotta. Peruskoulun ja keskiasteen koulutuksen suorittaneiden määrät ovat moninkertaisia verrattuna 10 vuotta vanhempiin ikäluokkiin.

Terveys

Terveyssektorilla on edelleen havaittavissa positiivista kehitystä, vaikkakin kansainvälisesti terveysindikaattorit ovat vielä alhaisia.

Merkittävimpiä parannuksia äitiysterveyden indikaattorien osalta kulttuurin asettamista haasteista huolimatta: Synnytyksistä 45 % hoidetaan ammattilaisen (skilled birth attendant) avustuksella (aiemmin 40 %) ja neuvola-apua (ante-natal care) saa 63 % naisista vähintään kerran ennen synnytystä (aiemmin 51 %). Neljä kertaa neuvolassa käy 23 % äideistä, kävijämäärä on yli kaksinkertaistunut. Myös naispuolisen terveydenhuoltohenkilökunnan määrä on lisääntynyt huomattavasti etenkin maaseudulla. Lähes 93 % äideistä rintaruokkii vauvojaan. Rintaruokinta jätettiin väliin lähinnä terveyssyistä tai maidon puutteen vuoksi, ja vain 0,3 % naisista ei halunnut rintaruokkia.

Merkittävä huolenaihe on terveyspalvelujen suuret erot kaupunkien ja maaseudun välillä, vaikka etäisyys lähimpään terveydenhoitopisteeseen onkin laskenut maaseudulla huomattavasti. Myös terveydenhuollon kustannukset mukaan luettuna matkakustannukset ovat este osalle väestöstä. Vaikeutena on edelleen naispuolisen terveydenhuoltohenkilökunnan riittämättömyys ja naisten kohtaamat kulttuuriset esteet terveyspalvelujen käyttöön.

Tasa-arvo

ALCS-tutkimus painotti erityisesti naisten tilannetta Afganistanissa, onhan maa UNDP:n sukupuolten tasa-arvoindeksissä 150. eli toiseksi viimeinen. Vain Tsad sijoittui heikommin. Monet tasa-arvoon liittyvät indikaattorit on jo esitelty aiemmissa kappaleissa, mutta huomioitavaa ovat myös naisten liikkuvuuteen liittyvät tilastot. Yli 14-vuotiaista naisista 75 % ei poistu kotoaan yksin, yleensä seurana on lapsi (32 %) tai aviomies (31 %). Naisista 53 % käyttää aina burkhaa kotoa lähtiessään, ja 32 % naisista ei käytä koskaan burkhaa. Puolet naisista poistuu kotoaan korkeintaan neljä kertaa kuukaudessa ja 12 % ei poistu koskaan kotoaan.

Vain 34 % naisista voi yksin päättää ansaitsemiensa rahojen käytöstä.  Ansaittujen rahojen käytöstä yhdessä puolison tai muun perheenjäsenen kanssa voi päättää 37 % naisista, ja 29 % ei voi vaikuttaa ansaitsemiensa rahojen käyttöön lainkaan.

Väestötilastoissa yli 70-vuotiaita miehiä on 170 suhteessa 100 naiseen, mikä on täysin päinvastainen normaaliin trendiin verrattuna. Tämä kertonee siitä, että osa iäkkäistä naisista on kulttuurisyistä jätetty tilastojen ulkopuolelle, ja tätä ikäluokkaa koskeneesta hyvin korkeasta äitiyskuolleisuudesta. Arvioiden mukaan lähes joka seitsemäs nainen on voinut kuolla viime vuosituhannen lopulla raskauden tai synnytyksen aikana.

Asuminen

Asumisolosuhteet ovat edelleen heikot, mutta ne ovat parantumassa. Tosin maaseudun ja kaupunkien sekä maan eri osien välillä on isoja eroja.

Turvallisen juomaveden saatavuudessa on tapahtunut erittäin merkittävää edistystä (improved drinking water source). Saatavuus on noussut 46 prosentista 65 prosenttiin ja vuodelle 2020 asetettu vuosituhattavoite (61,5 %) on saavutettu. Edistystä on tapahtunut etenkin maaseudulla, missä saatavuus oli nyt 58 %, kun kuusi vuotta aiemmin lukema oli vain 20 %. Kaupungeissa pääsy juomaveteen on jo 91 prosentilla ihmisistä. Erot maakuntien välillä olivat kuitenkin merkittävät, Nooristanissa vain 10 %:lla väestöstä oli pääsy juomaveteen. Sanitaation (access to improved sanitation) osalta tilanne on myös parantunut, nyt sen piirissä oli 39 % väestöstä.

Myös maan sähköistyminen edistyy nopeasti. Kotitalouksista jo 89 prosentilla oli jonkinlainen sähkölähde, kun kuusi vuotta aiemmin lukema oli yli puolet alhaisempi (42 %). Aurinkoenergian yleistyminen on keskeinen syy tälle kehitykselle. Kotitalouksista 48 % käyttää aurinkoenergiaa, kun kuusi vuotta aiemmin käyttäjiä oli vain 2 %. Tähän on syynä muun muassa aurinkoenergiaa hyödyntävien lamppujen yleistyminen. Kotitalouksista 29 % on liittynyt sähköverkkoon.

Myös tiestön läheisyys on parantunut huomattavasti maaseudulla. Nyt 93 % afganistanilaisista on alle kilometrin päässä lähimmästä tiestä, kaksi vuotta aiemmin lukema oli vain 61 %.

Slummimaisissa olosuhteissa elää arvion mukaan 74 % (aiemmin 87 %) kaupunkilaisista. Keskimäärin huonetta kohden on kolme asukasta.

Matkapuhelinta käyttää 17 % kansasta, mikä on aiempaa arviota alhaisempi. Matkapuhelinliittymiä olisi 75 %:lla kansasta, mutta käyttäjillä on useampia liittymiä. Internetin käyttäjiä on hyvin vähän, edellisen 12 kuukauden aikana internetiä oli käyttänyt vain 1,2 % väestöstä.

Kotitalouksien tärkeimpiä kehitysprioriteetteja ovat edelleen paikallisteiden rakentaminen tai korjaus, paremmat terveysfasiliteetit, sähköistys, turvallisuus ja puhdas vesi. 

Koko raportti (350 sivua): http://cso.gov.af/Content/files/ALCS%202013-14%20Main%20Report%20-%20English%20-%2020151221.pdf(Linkki toiselle web-sivustolle.)

Petri Lehtonen