Afganistan edistyy koulutuksessa ja terveydessä – köyhyys edelleen ongelma

Tuoreen tutkimuksen mukaan Afganistan on viimeisten kuuden vuoden aikana edistynyt monessa asiassa: yhä useampi saa juodakseen puhdasta vettä ja lukutaitoisten määrä jatkaa kasvuaan. Afganistan on silti edelleen yksi maailman köyhimmistä valtioista.

Koulupoika Mazar-i-Sharifissa, Afganistanissa. Kuva: Laura Rantanen

Afganistanissa on julkaistu uusin maan kehitystasoa mittaava tutkimus (National Risk and Vulnerability Assessment, NRVA, 2011/2012). Edellinen tehtiin vuosina 2007–2008.

Kyse on maan tärkeimmästä sosio-ekonomisia lukuja tarjoavasta tutkimuksesta.

Sen kokoaa Afganistanin tilastokeskus, ja se perustuu yli 152 000 ihmiseltä saatuihin tietoihin.

Tutkimuksen tulokset kertovat myönteisestä kehityksestä tietyillä sektoreilla (esimerkiksi koulutus, terveys ja puhdas vesi), mutta muutamat hyvin keskeiset kehityksen mittarit kertovat muuttumattomasta tilanteesta (köyhyys) tai tilanteen heikentymisestä (ruokaturva).

Suuret erot kaupunkien ja maaseudun sekä sukupuolten välillä ovat myös edelleen olemassa. 

Elinolosuhteet Afganistanissa ovat monilla kehitysmittareilla mitattuna edelleen yhdet heikoimmista maailmassa. Vuonna 2011 Afganistan oli sijalla 172 YK:n kehitysohjelma UNDP:n kehitysindeksissä, jossa on mukana yhteensä 187 maata.

Huolestuttavaa on myös edelleen suuret erot kaupunkien ja maaseudun sekä sukupuolten välillä.

Afganistanissa vuosituhattavoitteiden takarajaksi on asetettu vuosi 2020, ei 2015. Tutkimuksen tulokset antavat kattavan tilannepäivityksen maan kehitystrendeistä avunantajille ja tilastollista pohjaa pohtia Afganistanin avun erityistarpeista tulevaisuudessa.

Väestöstä lähes puolet alle 15-vuotiaita

Väestö on hyvin nuorta. Afganistanilaista 48 prosenttia on alle 15-vuotiaita, mikä on arviolta toiseksi suurin osuus maailmassa ja nostaa osaltaan huoltosuhteen korkeaksi: jokaista 100:a työikäistä kohden on 104 lasta tai eläkeikäistä.

Väestö kasvaa nopeammin kuin uusia koulutus- ja työpaikkoja syntyy. Väestöstä 72 prosenttia asuu maaseudulla, 23 prosenttia kaupungeissa ja 5 prosenttia on nomadeja.

Väestön kooksi raportti arvioi 27 miljoonaa ja keskimääräiseksi kotitalouden kooksi 7,4 ihmistä.

Avioliitto on yleinen sosiaalinen normi Afganistanissa. Yli 35-vuotiaista alle prosentti on naimattomia.

Nuoret naiset Mazar-i-Sharifissa, Afganistanissa. Kuva: Laura Rantanen

Naisten avioitumisikä on ollut perinteisesti Afganistanissa hyvin alhainen, mutta alaikäisten tyttöjen avioituminen on viimeisen vuosikymmenen aikana vähentynyt. Nyt 20–25-vuotiaista afgaaninaisista puolet on mennyt naimisiin ennen 18-vuotissyntymäpäiväänsä, kun yli 30-vuotiaiden ikäluokassa osuus on 60 prosenttia.

Myös puolisoiden välinen ikäero on kaventunut. Mittarit kertovat naisten aseman paranemisesta avioliitosta päätettäessä. Afgaanimiehistä 3,1 prosentilla on useampi kuin yksi vaimo.

Suuri sisäinen ja ulkoinen muuttoliike kohdistuu maan kaupunkeihin, etenkin Kabuliin. Kabulin 4,2 miljoonasta asukkaasta noin 360 000 on syntynyt ulkomailla ja 1,9 miljoona muualla Afganistanissa.

Ulkomailta muuttaneet tulevat etenkin Pakistanista ja Iranista.

Lukutaito yleistyy

Tutkimuksen käyttämät mittarit kertovat myönteisestä kehityksestä koulutussektorilla.

Nuorten aikuisten (15–24-vuotiaat) ryhmässä lukutaitoisten osuus on kuitenkin parantunut huomattavasti 39 prosentista 47:ään (ikäryhmän miehistä 62 ja naisista 32 prosenttia osaa lukea).

Koko aikuisväestön lukutaitoprosentti on nyt 31 prosenttia (miehet 45 ja naiset 17 prosenttia). Kaupungeissa lukutaito on yli kaksi kertaa yleisempää kuin maaseudulla.

Maaseudun naisista osaa lukea 10 prosenttia, nomadinaisista vain yksi prosentti.

Myös peruskoulutukseen osallistuminen on edelleen kasvanut muutamilla prosenteilla. Pojilla se on nyt 64 ja tytöillä 48 prosenttia. Parannuksesta huolimatta yhä 1,2 miljoonaa tyttöä ja yli 900 000 poikaa ei ole käynyt koulua ollenkaan tai ei käy peruskoulua loppuun.

Tytöt eivät käy koulua yleensä kulttuurisista syistä, pojat taas taloudellisista syistä. Myös koulun etäisyys ja ongelmat koulun kanssa (esimerkiksi väliaikainen sulkeutuminen tai huono opetus), etenkin peruskoulutasolla vaikuttavat molempiin sukupuoliin.

Koulutyttöjä Kabulissa, Afganistanissa. Kuva: Laura Rantanen

Koulutuksessa on edelleen myös iso ero tyttöjen ja poikien välillä, mutta tyttöjen osuus oppilaista on nousussa kaikilla koulutuksen tasoilla. Peruskoulussa tyttöjen suhde poikiin on nyt 0,74 ja toisen asteen koulutuksessa 0,53.

Afganistanin tavoitteena on saavuttaa sukupuolten tasa-arvo koulutuksessa vuoteen mennessä 2020 mennessä.

Koulutustason parantaminen on erityisen keskeistä maan kehityksen kannalta, sillä lukemat ovat edelleen heikkoja maailmanlaajuisessa vertailussa. Yli 25-vuotiaasta aikuisväestöstä vain 23 prosenttia on osallistunut vähintään peruskoulutukseen. Naisten lukema on vain 10 prosenttia.

Yliopistotutkinto on 1,6 prosentilla väestöstä (naiset 0,5 prosenttia).

Äidit voivat paremmin

Myös terveyssektorilla on havaittavissa myönteistä kehitystä, vaikkakin luvut ovat edelleen heikot kansainvälisesti.

Äitiysterveyden mittarit ovat edelleen nousussa kulttuurista johtuvista ongelmista huolimatta: 40 prosenttia synnytyksistä tapahtuu nyt kätilön avustuksella (aiemmin vain 24 prosenttia) ja neuvola-apua ennen synnytystä saa 52 prosenttia naisista (aiemmin 36 prosenttia).

Jälkimmäinen luku on jo ylittänyt vuodelle 2020 asetetun vuosituhattavoitteen eli 50 prosenttia.

Lapsista rekisteröidään virallisesti syntymän jälkeen kuitenkin vain 35 prosenttia.

Asiakkaita International Assistance Missionin (IAM) tukemassa silmäsairaalassa Pohjois-Afganistanin Mazar-i-Sharifissa huhtikuussa 2013. IAM toimii myös suomalaisten kansalaisjärjestöjen kumppanina Afganistanissa. Kuva: Laura Rantanen

Huomattavaa edistystä on ollut alle 5-vuotiaiden kuolleisuudessa, joka on nyt 91 per 1 000 synnytystä, kun neljä vuotta aiemmin luku oli 161.

Merkittävä huolenaihe on kuitenkin suuret erot terveyspalveluissa kaupunkien ja maaseudun välillä, vaikkakin etäisyys lähimpään terveydenhoitopisteeseen on pienentynyt maaseudulla huomattavasti.

Vaikeutena on myös naispuolisen terveydenhuoltohenkilökunnan vähäisyys.

Köyhyys ei ole vähentynyt

Huolestuttavaa on, että köyhyys on pysynyt samana edelliseen, vuosina 2007–2008 tehtyyn mittaukseen verrattuna. Köyhyysrajan alla on yhä 36,5 prosenttia väestöstä.

Väestön kasvaessa köyhien absoluuttinen lukumäärä on noussut. Köyhyysluvuissa on suuria eroja eri väestönryhmien ja alueiden välillä: kaupungeissa 29 prosenttia, maaseudulla 38 prosenttia ja nomadien parissa 54 prosenttia ihmisistä on köyhiä.

Ruokatori Mazar-i-Sharifissa, Afganistanissa. Kuva: Laura Rantanen

Köyhyys liittyy etenkin suureen kotitalouskokoon, lukutaidottomuuteen ja heikkoon koulutustasoon. 

Epätasa-arvo rikkaimpien ja köyhimpien väestönosien välillä on kasvanut: tulonjakautumisen tasa-arvoisuutta mittaava Gini-kerroin(Linkki toiselle web-sivustolle.) (avautuu uuteen ikkunaan) on nyt 31,6 (aiemmin 29,7; kertoimen raja-arvot ovat 0 ja 100: täydellisen tasaisessa tulonjaossa arvo on 0) ja köyhimmän viidenneksen osuus kansallisesta kulutuksesta on laskenut 8,5 prosenttiin (aiemmin 9,1 prosenttia).

Gini-kerroin on kuitenkin edelleen alhainen moniin muihin kehitysmaihin verrattuna, ja se on monien OECD-maiden (esimerkiksi Viron) kanssa samalla tasolla.

Myös ruokaturva(Linkki toiselle web-sivustolle.) (avautuu uuteen ikkunaan) on heikentynyt hieman, etenkin kaupungeissa. Nyt 30 prosenttia (7,6 miljoonaa henkeä) afgaaneista ei saa tarpeeksi kaloreita ruoasta (alle 2 100 kilokaloria per päivä).

Afganistanin vuosituhattavoite vuoteen 2020 mennessä on vähentää heikosta ruokaturvasta kärsivien osuus väestöstä 9 prosenttiin, joten tässä asiassa on vielä paljon tehtävää.

Naisten vaikea päästä töihin

Afganistanin työmarkkinat ovat pitkälti epäjärjestyneet, epäviralliset ja laittomat. Työmarkkinoiden erityispiirteitä ovat perheissä tehtävä työ, epäsäännöllinen työ, alhainen palkka ja tuottavuus, lapsityövoima, työvoiman liikkuvuus ja vaaralliset työolosuhteet.

Väestöstä 50 prosentin lasketaan kuuluvan työvoimaan, tosin sukupuolten välillä on erittäin suuret erot. Miehistä 80 prosenttia lasketaan työvoimaan, naisista vain 19, mikä kertoo naisten vaikeuksista päästä työmarkkinoille ja tukea kotitalouksiaan taloudellisesti.

Mazar-i-Sharif, Afganistan. Kuva: Laura Rantanen

Naisten osuus ei-maataloussektorin palkallisista on vain 11 prosenttia, tosin neljä vuotta aiemmin se oli vain 8. Työvoimasta neljänneksellä ei ole riittävästi töitä, ja heistä alityöllistettyjä on 17 prosenttia ja työttömiä 8 prosenttia.

Naisten luvut ovat noin kaksinkertaiset miehiin verrattuna.

Erot ovat myös merkittävät kaupunkien ja maaseudun välillä. Maatalous on maan tärkein sektori, joka työllistää 40 prosenttia maan työvoimasta.

Puhdasta vettä yhä useammalla

Asumisolosuhteet ovat edelleen heikot, etenkin maaseudulla, mutta myös 87 prosentin kaupunkilaisista arvioidaan elävän slummimaisissa olosuhteissa.

Merkittävää edistystä on tapahtunut kuitenkin esimerkiksi puhtaan juomaveden saamisessa: sen saatavuus on noussut neljässä vuodessa 27 prosentista 46 prosenttiin.

Edistystä on tapahtunut etenkin maaseudulla, jossa puhtaan veden saatavuus kaksinkertaistui. Puhdas juomavesi on kuitenkin edelleen kotitalouksien tärkein kehitystavoite, jota seuraavat paremmat tiet, asuminen ja sähkö sekä terveydenhoito.

Hygienian ja sanitaation tila on edelleen hyvin heikko, siihen pääsy oli vain 8 prosentilla väestöstä, mikä jää kauaksi vuosituhattavoitteesta, joka on 66 prosenttia.

Maan sähköistyminenkin edistyy: jonkinlainen sähkölähde oli 69 prosentilla kotitalouksista, kun aiemmin osuus oli vain 42 prosenttia.

Lue lisää: