Ministeri Virolaisen puhe kansainvälisen demokratiapäivän seminaarissa

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Anne-Mari Virolaisen puhe kansainvälisen demokratiapäivän seminaarissa Helsingissä 13. syyskuuta 2018.

- puhuttaessa muutokset mahdollisia –

Me suomalaiset arvostamme omaa demokratiaamme. Tasa-arvoa, korruption vähäisyyttä, yhteiskunnan vakautta - ja kaiken kukkurana onnellisuutta - mittaavat kansainväliset vertailut hivelevät itsetuntoamme. Suomalaiseen tapaan toki kuuluu kummastella ja osin vähätelläkin pärjäämistämme. Mutta kannattaa myös iloita saavutuksistamme.

Kansainvälistä demokratiatukea koskevassa keskustelussa aivan oikein korostetaan, että demokratialle ei ole olemassa vain yhtä ja ainoaa oikeaa, kaikille parasta mallia. Muistutetaan ettei demokratiaa kannata sellaisenaan viedä toisiin maihin, sillä tässäkään asiassa ei kannettu vesi pysy kaivossa.

Demokratiaan kuuluu, että kukin kansakunta, sen väestö, voi itse päättää millä tavoin se demokratiaansa vahvistaa. Lähtökohta sopii meille suomalaisille erityisen hyvin. Meillä ei ensinnäkään ole taakkanamme siirtomaahistoriaa, emme ole olleet määräilemässä muita. Emmekä halua, että muut maat alkaisivat ohjata meitä. Uskomme esimerkin voimaan.

Tämä ei merkitse, etteikö kansainvälinen yhteisö ja Suomi sen mukana voisi vaikuttaa demokratiakehitykseen myös yksittäisten maiden kohdalla.

Demokratian kovan ytimen muodostavat ihmisoikeudet: sanan- ja kokoontumisvapaus, vapaat vaalit, riippumaton oikeuslaitos muun muassa. Ihmisoikeudet sitovat valtioita oikeudellisesti ja ne koskevat meitä kaikkia valtiollisista rajoista riippumatta. Siksi Suomikin on painottanut muun muassa kansainvälisten ja eurooppalaisten ihmisoikeuselinten vahvaa valvontavaltaa sekä Euroopan unionin maiden yhteistoimintaa demokratian ja oikeusvaltion toteutumiseksi.

Usean vuosikymmenen jatkunut edustuksellisen demokratian eteneminen kohtaa nyt vahvaa vastarintaa. Moniarvoista demokratiaa haastavat toisaalta autoritaarisesti johdetut järjestelmät ja toisaalta populistiset ääriliikkeet, myös meillä Euroopassa. Sääntöpohjaisen maailman puolustamisessa on kyse tehtyjen kansainvälisten sopimusten kunnioittamisesta, ja siitä, että sopimusten takaamia oikeuksia ja periaatteita, kuten demokratiaa ja ihmisoikeuksia, noudatetaan myös käytännössä. Siksi sääntöpohjainen liberaali järjestelmä tarvitsee puolustajansa.

* * *

Kehitysyhteistyömme arvioissa olemme useaan otteeseen saaneet suosituksia käyttää omia vahvuuksiamme rohkeammin osana kansainvälistä demokratiatukeamme. Kyse ei varmaankaan ole siitä, ettemmekö itse tuntisi oman yhteiskuntamme vahvuuksia ja toisi esiin omia kokemuksiamme kahdenvälisissä keskusteluissa tai kansainvälisissä kokouksissa. Mutta kenties ajattelemme hieman turhankin liikaa, että kyseessä ovat nimenomaan meidän omat tapamme kehittää yhteiskuntaamme. Ja että sama ei päde muihin.

Suomen nousu kansainvälisesti vertaillen hyvin nopeasti kehittyneeksi demokratiaksi on melko ainutlaatuinen tarina - esimerkkinä yleinen ääni- ja vaalioikeus tai kaikkia koskevat koulutusmahdollisuudet. Mutta itse demokratian sisällön osalta olemme joutuneet ja joudumme painimaan samojen kysymysten parissa kuin muutkin. Ja meillä on näissä kysymyksissä paljon annettavaa.

Otan vain kaksi esimerkkiä.

Ensiksi. Suomi on tasavalta, jossa presidentin ja hallituksen vallanjako ja yhteistyö on yksi vakautemme perusta. Suhteellisella vaalitavalla valitun parlamentin asemaa on vahvistettu. Useissa nuorissa demokratioissa juuri vallanjaon vaikeus on este kehittyä yhden puolueen hallitsemasta päätöksenteosta kohti laajemmin eri väestöryhmiä edustavaa demokraattista hallintoa.

Joskus tämä vaikeus purkautuu levottomuutena ja väkivaltana. Usein se aiheuttaa epävarmuutta, joka heikentää yhteiskunnan sisäistä luottamusta, voimavarojen käyttöä sekä ulkomaisten investointien saamista. Valtiosääntökysymyksissä meillä on annettavanamme tietty asiantuntemus- ja kokemusetu verrattuna monarkioihin tai enemmistövaalitapaa edustaviin maihin.

Toiseksi. Oma demokratiamallimme on egalitaristinen, yhdenvertaisuutta korostava. Olemmekin tällä hallituskaudella painottaneet demokratiatuessamme naisten asemaa ja osallistumismahdollisuuksia sekä vammaisten henkilöiden, alkuperäiskansojen ja vähemmistöjen yhdenvertaisia oikeuksia. Olemme UN Womenin ja YK:n vammaistoiminnan suurtukijoita ja annamme merkittävää tukea alkuperäiskansojen sekä romanien osallistumismahdollisuuksille.

Yhdenvertaisuuden painottaminen ei ole vain eettinen näkemys, jonka mukaan sivistyneessä yhteiskunnassa tulee tukea heikompaa. Kyse on aidosta yhdenvertaisuudesta sekä erilaisten yksilöiden ajatusten ja kokemusten laajemmasta ja monipuolisemmasta käytöstä kaikkien hyväksi. Naisten korkea koulutusaste ja täysipainoinen osallistuminen työelämään on hyvä kotimainen esimerkki siitä, miten voimavarojen laajempi käyttö lisää sekä yhdenvertaisuutta että kaikkien hyvinvointia. Parannettavaa meilläkin toki on esimerkiksi vammaisten henkilöiden työ- ja osallistumismahdollisuuksien lisäämisessä.

* * *

Yhteiskuntien demokraattisuuden ja toimintakyvyn vahvistaminen on yksi Suomen kehityspolitiikan neljästä päätavoitteesta. Tällä hallituskaudella hyväksytyistä kehitysyhteistyöhankkeista vajaa viidennes on ensisijaisesti kohdistettu tähän tavoitteeseen. Toimintojen kirjo on laaja: rauhan- ja ihmisoikeuksien edistämistä, paikallistason poliittisten toimijoiden kouluttamista ja kansalaisyhteiskunnan osallistumisen tukea. Neljännes näistä ohjelmista on suuntautunut opetussektorille ja kolmasosa on ollut kansalaisjärjestöyhteisyötä.

Ihmisoikeuksien ja demokratian puolustajien suojelun ja tuen merkitys diplomatiassamme on vahvistunut. Demokratian tukeminen on erityisen tärkeää yhteiskuntien siirtymävaiheissa. On hyvä todeta, että kehitysyhteistyöhankkeiden toimialoista riippumatta kaiken toiminnan tavoitteena on, ainakin välillisesti, että demokratia voi kehittyä.

Toimintojemme demokratiavaikutusten laajempi arvioiminen ei ole helppoa, mutta yritetään katsoa asiaa jälleen parin esimerkin kautta.

Ensimmäinen koskee julkisen talouden perustaa. Useissa kehittyneissä maissa yritetään kehittää julkisen talouden hallintaa ja toimivaa verotusta. Tätä varten tarvitaan sekä ammattiosaamista että läpinäkyvää, demokraattista päätöksentekoa.

Suomi on viime vuosina vahvistanut työtään kehitysmaiden julkisen talouden perustan kehittämiseksi. Perustan vahvistaminen edellyttää paitsi talouden kasvua myös veronkantokykyä. Veronkeruun kehittämisen lisäksi olemme painottaneet tasa-arvon lisäämistä julkisilla varoilla. Myös varainkäytön valvontaan on kiinnitetty huomiota: verotuksesta on oltava julkista tietoa ja varat on hyvä kohdistaa köyhyyden vähentämisen kannalta tärkeimpiin palveluihin.

Toinen esimerkki koskee koulutusta. Toimivan demokratian ja laadukkaan hallinnon edellytys on koulutettu väestö. Nykyään jo yli 90 prosenttia maailman lapsista aloittaa koulun. Oppimistulokset jäävät kuitenkin usein todella heikoiksi johtuen muun muassa opettajien heikosta koulutustasosta ja sitoutumisesta työhönsä. Maailma jakautuu jyrkästi niihin, jotka osaavat ja tietävät ja niihin, jotka ovat vaarassa pudota kokonaan kehityksen kelkasta. Tähän oppimisen kriisiin on reagoitava!

Äskettäin julkaistu UM:n teettämä ja Ritva Reinikan johdolla tehty selvitys antoi paljon aineksia siihen, mitä Suomi voisi tehdä enemmän kehitysmaiden oppimiskriisin ratkaisemisessa. Näitä suosituksia lähdemme työstämään eteenpäin.

Selvityksessä myös todettiin, että Suomi on tehnyt oikean ratkaisun osallistuessaan kumppanimaissaan (Mosambik, Etiopia, Nepal, Palestiina, Myanmar ja Afganistan) opetusjärjestelmän laaja-alaiseen ja pitkäjänteiseen kehittämiseen. Kun esimerkiksi Etiopiassa valtio kantaa entistä paremmin vastuuta koulutuksesta, saadaan avunantajamaiden tukemana parempia tuloksia aikaan ja mm vammaiset lapset ovat päässeet paremmin mukaan opetukseen.

* * *

Hyvinvoinnin ja demokratian kehitys edellyttää kestävää talouskasvua ja uusia työpaikkoja erityisesti nuorille. Yhteisten haasteiden kuten ilmastonmuutoksen torjumiseksi tarvitaan julkisen vallan ohjauksen ohella yksityisen sektorin luomia innovaatioita, tuotteita ja palveluita. On tärkeää, että kehitysapu toimii pontimena yksityisille ja julkisille rahoitusvirroille kyeten samalla luomaan työpaikkoja, vähentämään köyhyyttä sekä luomaan näin kestävämpiä edellytyksiä demokratiakäytänteille.

Globaalien vastuullisten toimitusketjujen merkitys on lisääntynyt. EU:n komissio on alkanut kiinnittää huomiota muun muassa toimitusketjujen vastuulliseen hallintaan, reilun ja eettisen kaupan järjestelmiin sekä kauppaa tukevaan kehitysyhteistyöhön. Nämä kaikki tavoitteet sopivat mainiosti myös Suomen kauppa- ja kehityspoliittisen ajatteluun.

Suomi on panostanut yksityisen sektorin kehityspoliittisiin instrumentteihin ja myös näiden osalta ihmisoikeusperustaisuuden vahvistamiseen. On tärkeää, että tarjotessamme kehittyville maille niiden tarvitsemaa uutta teknologiaa kykenemme arvioimaan myös ihmisoikeusvaikutuksia. Metsä- ja muiden luonnonvarojen käytössä on tärkeää ottaa huomioon alkuperäiskansojen ja muun paikallisen väestön oikeudet ja elinmahdollisuudet. Informaatioteknologiaa voidaan hyödyntää esimerkiksi hallinnon läpinäkyvyyden ja kustannustehokkuuden parantamisessa sekä osallistumismahdollisuuksien laajentamisessa.

Kaiken kaikkiaan tarvitaan lisääntyvää keskinäistä vuorovaikutusta liiketoimintaa ja demokratiatyötä tekevien kesken. Kyse on yhteisestä edusta, jossa molemmat voittavat. Demokratia ja oikeusvaltio pienentävät investointiriskejä ja se on erityisen tärkeää monelle vaikkapa Afrikasta kiinnostuneelle suomalaisyritykselle, jonka riskiottokyky on hyvin rajallinen. Toisaalta vain vastuullinen yritystoiminta voi vahvistaa demokratiakulttuuria ja hyvää hallintoa kestävällä tavalla. Rohkaisen yritysedustajia ja demokratiatoimijoita yhteiseen keskusteluun hyvistä toimintatavoista.

* * *

Eduskuntapuolueiden demokratiayhdistys Demo on ainutlaatuinen toimija suomalaisessa kehitysyhteistyökentässä. Se on keskittynyt nimenomaan edustuksellisen ja osallistavan demokratian edistämiseen. Demo tekee arvokasta työtä kahdella demokratian tulevaisuuden avainalueella, nimittäin naisten ja nuorten voimaannuttamisessa.

Demo on arvokas myös ulkoministeriölle, ja sen avulla on mahdollista hyödyntää politiikan toimijoiden osaamista ja asiantuntemusta Suomen kansainvälisessä demokratiatuessa vielä nykyistäkin enemmän. Olette tänään kuulleet monia hyviä ja hyödyllisiä ajatuksia siitä, miten suomalaista demokratiatukea voidaan kehittää. Meidän tulee yhdessä miettiä, miten voimme vastata ja vaikuttaa uuden teknologian sekä väestö- ja ympäristömuutosten tuomiin demokratiahaasteisiin ja -mahdollisuuksiin. Jatketaan yhdessä tätä keskustelua!

Kiitos.