Pohjoismaisen yhteistyöministerin Enestamin puheenvuoro edustustonpäällikköpäivillä

Pohjoismaisen yhteistyöministerin Enestamin puheenvuoro edustustonpäällikköpäivillä

Pohjoismaisen yhteistyöministerin Jan-Erik Enestamin puhe edustustonpäällikkökokouksessa 23.8.2005

EU:n kriisi - Pohjoismaisen yhteistyön uusi tuleminen?

Hyvät suurlähettiläät, arvoisat edustustonpäällikkökokouksen osallistujat!

Bästa ambassadörer, värderade deltagare i årets möte med cheferna för våra utrikesrepresentationer!

Vi lever idag i en ny och unik internationell och europeisk omgivning. Detta är knappast en nyhet för er som arbetar vid våra ambassader och representationer, men likväl ett faktum som kontinuerligt gör sig påmint.

Nykyisen hallituksen ohjelmassa hahmotellaan Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tavoitteet ja linjaukset. Sen mukaan "hallitus tiivistää Pohjoismaiden välisiä suhteita. Yhteistyön sisältöä kehitetään ottaen erityisesti huomioon Euroopan unionin laajentumisen aiheuttama toimintaympäristön muutos. Hallituksen tavoitteena on kehittää Baltian maiden ja Pohjoismaiden välistä yhteistyötä EU:ssa ja muissa eurooppalaisissa yhteistyöjärjestöissä."

Hyvät kuulijat,

EU-yhteistyön on väitetty jättävän varjoonsa pohjoismaisen yhteistyön, ja vähentävän sen tärkeyttä. Kuitenkin nyt Ranskan ja Hollannin äänestettyä ei EU:n perustuslailliselle sopimukselle on puhuttu n.s. miettimistauosta EU:n integraation syventämisen suhteen. Sen sijaan että nyt jäisimme toimettomiksi, meidän on syytä kohdistaa katseemme kohti tulevaisuuden yhteistyömuotoja, esimerkiksi alueelliseen ja pohjoismaiseen yhteistyöhön, sen tulevaisuuteen ja mahdollisuuksiin toimia tulevaisuuden EU:n ja Euroopan puitteissa.

EU:n miettimistauko on varmaankin tarpeen, mutta vaikeuksia ei ole syytä liioitella. EU-projekti etenee, joskin hieman hitaammalla vauhdilla. Nyt on syytä jatkaa pohjoismaisen yhteistyön kehittämistä, jotta se voi tulevaisuudessakin olla tehokas verkosto myös EU:n suuntaan.

Ensimmäiset konkreettiset keskustelut tästä aiheesta käytiin mm. kesäkuun pohjoismaisessa pääministerikokouksessa, ja keskustelut jatkuvat tällä viikolla pidettävässä pohjoismaisessa ulkoministerikokouksessa.

Hyvät kuulijat,

Yhteistyö EU:n ja muiden kansainvälisten järjestöjen kanssa on tärkeällä sijalla Pohjoismaiden ministerineuvoston päiväjärjestyksessä. Keskeinen näkökohta vahvassa suuntautumisessa ulospäin on pyrkimys entistä tiiviimpään ja järjestäytyneempään yhteistyöhön muiden Pohjois-Euroopassa toimivien kansainvälisten järjestöjen kanssa.

Pohjoismaiden ministerineuvoston yhteistyö muiden kansainvälisten ja alueellisten yhteistyöjärjestöjen kanssa on monin tavoin selkiytynyt sen jälkeen, kun yhteistyössä on keskitytty Itämeren alueeseen ja EU:n pohjoiseen ulottuvuuteen. Pääasiallinen syy tähän on EU:n vuoden 2004 toukokuussa tapahtunut laajentuminen, jonka jälkeen kaikki Itämeren ympärysvaltiot Venäjää lukuun ottamatta ovat mukana unionissa.

Naapuruuspolitiikka on saanut uusia huomion kohteita Baltian maiden liityttyä Euroopan unioniin, ja keskittyy nyt paitsi Luoteis-Venäjälle myös Ukrainaan ja Valko-Venäjälle. Erityisesti Valko-Venäjä on ollut ajankohtainen viime aikoina maanpaossa olevan ja Vilnaan perustettavan European Humanities University -yliopistoon kohdistuvan kiinnostuksen kautta. Pohjoismaiden ministerineuvostoa on pyydetty tukemaan yliopiston toimintaa ja toimimaan EU:n rahoittaman hankkeen toteuttajana. Lisäksi ministerineuvosto on mukana järjestämässä kansainvälistä Valkovenäjän tilannetta koskevaa konferenssia Kööpenhaminassa tänä syksynä.

Venäjä-politiikka tulee ensi vuodesta lähtien keskittymään tietyille yhteistyöalueille Luoteis-Venäjälle. Tämä käy ilmi yhteistyöministerien äskettäin hyväksymästä Venäjä-ohjelmasta. Naapuruuspolitiikan kautta rahoitetaan lähinnä seuraavia toimintoja; tiedon kasvattamista ja verkostojen luomista, osallistumista EU:n kumppanuuksiin, yhteistyötä Luoteis-Venäjän vapaaehtoissektorin kanssa sekä Barentsin alueen yhteistyötä. Lisäksi ministerineuvosto harjoittaa yhteistyötä Venäjän kanssa raja-aluekysymyksissä sekä Pohjoismaiden projektivientirahaston kautta.

Pohjoismaat toimivat aktiivisena ydinjoukkona neljässä tärkeässä pohjoisen Euroopan alueellisessa järjestössä: Pohjoismaiden ministerineuvostossa, Arktisessa neuvostossa, Barentsin euroarktisessa neuvostossa ja Itämeren valtioiden neuvostossa. Pohjoismaiden ministerineuvosto on selvittänyt tämän vuoden aikana puheenjohtajamaa Tanskan johdolla, missä määrin työnjako järjestöjen välillä on järjestetty tarkoituksenmukaisella tavalla, ja missä määrin ja millä tavalla yhteistyötä tai neuvonpitoa edellä mainittujen järjestöjen välillä voidaan parantaa.

Raportin käsittelyssä kesän yhteistyöministerikokouksessa todettiin, että ministerineuvosto tukee yhteistyön lisäämistä muiden alueellisten järjestöjen kanssa. Pyrkimyksenä on sekä molemminpuolisen tiedon takaaminen tavoitteista ja toiminnasta, että konkreettisen yhteistyön perustaminen projektien tai muiden toimien osalta, jossa yhteistyö voi tukea yhteisiä tavoitteita ja luoda synergiaa toteuttamisessa. Ministerineuvosto on myös avoin pienimuotoiselle vaihtojärjestelylle sihteeristötasolla alueellisten järjestöjen kanssa.

Suomen seuraavalla EU-puheenjohtajuuskaudella pohjoinen ulottuvuus on yksi painopistealue. Vuonna 2006 valmistellaan myös Suomen pohjoismaista puheenjohtajuutta vuonna 2007. Tässä yhteydessä on sopivaa miettiä miten edustustoissamme nähdään EU-puheenjohtajuuden sekä Pohjolan alueellisen yhteistyön mahdollinen yhteys.

Euroopan integraation väliaikainen hidastuminen palauttaa myös ulkopuolisten arvioiden mukaan Pohjolan mallialueeksi siitä miten sunnitelmallisesti kohdataan kutistuvan maailman haasteet. Ilmeinen reaktio kiihtyvään kehitykseen saattaa olla protektionismi ja kansainvälisen vaihdannan patoaminen. Pohjoismaat kuitenkin ovat tunnettuja vapaan kaupan ja avoimen yhteiskunnan perinteisiä puolestapuhujia.

Hyvät kuulijat,

Pohjoismaisessa yhteistyössä on tänä vuonna eletty uudistuksen aikaa. Puheenjohtajamaa Tanska on johtanut työtä, jonka tavoitteena on ollut tehdä ministerineuvoston yhteistyöstä poliittisesti ja organisatorisesti nykyistä tarkoituksenmukaisempaa ja yksinkertaisempaa. Ministerineuvostojen määrän vähentäminen katsotaan olevan selvin tapa saada rönsyilevää yhteistyötä kiinteämmäksi. Eräänä mallina on ollut EU:n yhdeksän neuvostoa.

Kansainvälisten kokousten paljouden vuoksi on todettu oleelliseksi, että pohjoismaiset kokoukset koetaan tärkeiksi, konkreettisiksi ja tehokkaiksi. Rakenteen yksinkertaistaminen ja tehostaminen nähdään täten myös yhteistyön tulevaisuuden turvaamisena. Pohjoismaisella yhteistyöllä on aina merkitystä myös alueellisena eurooppalaisena yhteistyönä.

Pohjoismaisen poliittisen yhteistyön rakennemuutos merkitsee Pohjoismaille, että tavoitteisiin ja tuloksiin panostetaan ennen kaikkea seuraavilla alueilla (Kalvo 1):

- kulttuuriyhteisön laajentaminen
- pohjoismaisen kilpailukyvyn edellytysten parantaminen
- pohjoismaisen integraation vahvistaminen
- mahdollisuudet edistää kansainvälisellä tasolla Pohjoismaille tärkeitä asioita
- yhteistyösuhteiden laajentaminen Pohjois-Euroopassa
- Pohjoismaiden välinen kokemusten- ja tiedonvaihto.

Tavoitteena on, että ministerineuvostojen lukumäärää vähennetään nykyisestä 18 vain 11 ministerineuvostoon, jolloin resursseja voidaan ohjata uusiin ja poliittisesti tärkeimpiin yhteistyöasioihin.

Pääministerit käsittelivät ehdotusta alustavasti kesäkuussa antaen sille täyden tukensa. Yhteistyöministerit ovat toissa päivänä pidetyssä kokouksessa päässeet yhteisymmärrykseen siitä, että uudistettu Pohjoismaiden ministerineuvoston yhteistyöorganisaatio keskittyy vastedes kymmenelle painopistealueelle, yhdennentoista ministerineuvoston ollessa yhteistyötä koordinoiva pohjoismainen yhteistyöministerineuvosto.

Energiapolitiikan, päihdekysymysten, tietotekniikan, kuluttajapolitiikan, liikennepolitiikan, aluepolitiikan sekä rakennus- ja asuntopolitiikan ministerineuvostot ehdotetaan lakkautettavaksi itsenäisinä ministerineuvostoina. Kyseisten alueiden tärkeistä yhteistyötehtävistä kuitenkin ehdotetaan huolehdittavan muilla tavoin. Esimerkiksi energiapolitiikka ja aluepolitiikka liitetään uuteen elinkeinopoliittiseen ministerineuvostoon.

Muilla yhteistyöalueilla, joiden viralliset ministerineuvostot lopetetaan, työtä voidaan haluttaessa jatkaa hallitusten välisenä epävirallisena yhteistyönä.

Ministerineuvoston ehdotus esitellään Pohjoismaiden neuvoston istunnossa lokakuussa. Uudistetun organisaatiorakenteen on tarkoitus tulla voimaan 1. tammikuuta 2006. Tässä yhteydessä on syytä tuoda esiin ehdotuksen painopistealueet. Uudistettu Pohjoismaiden ministerineuvoston yhteistyöorganisaatio keskittyy vastedes seuraaville kymmenelle painopistealueille (Kalvo 2):

- talous- ja finanssipolitiikka
- opetus ja tutkimus
- kulttuuriyhteistyö
- ympäristöpolitiikka
- kalastus, maa- ja metsätalous sekä elintarvikkeet
- sosiaali- ja terveydenhuolto
- tasa-arvo
- lainsäädäntö
- elinkeino-, energia- ja aluepolitiikka
- työmarkkina- ja työympäristöpolitiikka

Kustakin alueesta vastaa erillinen ministerineuvosto.

Rakenneuudistuksen pohjana ovat uudet kansainväliset haasteet, jotka myös korostavat Pohjoismaiden oman mallin tärkeyttä tavaramerkkinä. Meidän tulee aina muistaa, että ulkopuoliset näkevät meidät suhteellisen samanlaisina - olkoon sitten kysymys ilmastosta, muotoilusta tai tapakulttuurista. Tätä tavaramerkkiä meidän tulee käyttää hyväksemme, sisäisestä kilpailusta huolimatta. Pienten Pohjoismaiden on välttämätöntä tehdä yhteistyötä, mikäli haluamme pärjätä ja edelleen näkyä kansainvälisesti.

Hyvänä esimerkkinä yhteisesiintymisestä oli heinäkuussa pidetty Pohjolan päivä Aichi:ssa EXPO 2005 maailmannäyttelyn yhteydessä. Pohjoismaiset yhteistyökysymykset, kuten ympäristöteknologia ja perhepolitiikka, olivat näkyvästi esillä. Pohjoismaat ovat menestyneet erityisesti taloudellisen kilpailun, ympäristöpolitiikan sekä koulutuksen osalta. "Pohjoismaisen mallin" yleispätevyys näkyi EXPO:n aikana monessa yhteydessä. Suomi nosti esille pohjoismaisen käytännön lähestyä ongelmia yhteisesti sekä esitteli suomalaisia näkökulmia ja ratkaisumalleja.

Viime aikoina pohjoismainen malli on herättänyt kiinnostusta myös esimerkiksi Ranskassa, jonka keskuspankin pääjohtaja totesi heinäkuussa Financial Times -lehden haastattelussa, että Suomesta ja muista Pohjoismaista löytyy tulevaisuuden malli Euroopan unionille. Pääjohtajan mielestä EU:n kolmen Pohjoismaan eli Suomen, Ruotsin ja Tanskan talousjärjestelmät yhdistävät onnistuneesti markkinatalouden ja sosiaaliturvan ja malli voisi sovellettuna toimia myös Manner-Euroopassa.

Pohjoismaiden hallitukset ovat yhtä mieltä siitä, että tutkimusta on vahvistettava, mikäli haluaa selviytyä globaalin talouden tietoyhteiskunnassa. Tätä korostetaan myös EU:n Lissabonin strategiassa. Pohjoismaiden ministerineuvoston alaisen NordForskin uusi johtaja Liisa Häkämies-Blomqvist on todennut, että hän uudessa tehtävässään pyrkiikin lujittamaan Pohjoismaita yhtenäisenä tutkimusalueena, eikä vain eurooppalaisesta näkökulmasta, vaan myös suhteessa USA:han ja Japaniin.

Pohjoismaiden välinen virallinen yhteistyö omaa yli puolen vuosisadan historian. Yhteistyön tiivistämiselle ja kohdistamiselle on nyt tilaisuus, jota ei ole syytä jättää käyttämättä. EU:n miettimistaukoa on syytä käyttää yhteistyön edelleen jalostamiseen, johon luonnollisesti on vielä varaa, etenkin uusien kansainvälisten haasteiden edessä. Esimerkiksi tsunami-katastrofin jälkeen Pohjoismaiden yhteinen analyysi on ollut, että kriisiyhteistyötä tulee tiivistää. Kuitenkin pohjoismainen yhteistyö luo jo nyt pohjan luontevalle yhteistyölle kriisitilanteissa.

Virkamiestasolla on valmisteltu uusia operatiivisia toimia kriisiyhteistyön tiivistämiseksi. Tulossa ovat uudet ohjeet näinä päivinä pidettävästä pohjoismaisten ulkoministerien kokouksesta Bornholmissa. Uusilla ohjeilla pyritään sekä yhteisen kriisivalmiuden parantamiseen ja ennaltavarautumiseen että toimintaan kriisitilanteissa. Pohjoismainen ja EU-konsuliyhteistyö täydentävät toisiaan.

Pohjoismaat tekevät siis yhteistyötä sekä kriisitilanteissa että pitkäjänteisesti eri puolilla maailmaa. Ministerineuvosto sekä kansalliset hallitukset tukevat kaikki osaltaan pohjoismaista yhteistyötä myös taloudellisesti.

Värderade åhörare,

Det nordiska samarbetet har alltid varit praktiskt och grundat sig på reella behov. Det har praktiserats på de områden, där det har utgjort ett mervärde. Ett etablerat begrepp i nordiska sammanhang är "nordisk nytta". Det har konstaterats, att nyttan kan innebära att förbättra utgångspunkterna såväl nationellt som internationellt.

Ordspråket lyder "lika barn leka bäst". Det är möjligt att de nordiska ländernas likheter allt mer betonas i ett nytt och pluralistiskt Europa, och att samarbetet kommer att upplevas som särskilt intressant. Förändringens och utvecklingens vindar blåser i det nordiska samarbetet. Då EU diskuterar framtidsperspektiv finns det för de nordiska länderna nu en möjlighet att fungera som ett aktivt forum för nya tankar och lösningsmodeller, samt för ett dynamiskt internationellt och regionalt samarbete.

Tack för uppmärksamheten!
Kiitos mielenkiinnosta!