Ministeri Jan-Erik Enestamin katsaus edustustonpäälliköille

Ministeri Jan-Erik Enestamin katsaus edustustonpäälliköille

Edustustonpäällikkökokous Eduskuntatalo Helsinki 24.08.2000

A
rvoisat edustustojen päälliköt,
Hyvät edustustustonpäällikkökokouksen osanottajat

Taisi olla ruotsalaislehti Dagens Nyheterin suomalaissyntyinen pääkirjoitustoimittaja Inger Jägerhorn, joka muutama vuosi sitten, varsin osuvasti, totesi maailman kutistuneen, mutta samalla myös kasvaneen. Se onkin mielenkiintoinen paradoksi.

Reaaliaikaisen tiedonvälityksen ansioista maailma vaikuttaa tänään toisaalta pienemmältä, ikään kuin hallittavissa olevalta. Samalla maailmankuvamme on laajentunut valtavasti juuri sen takia, että tiedämme asioista niin paljon enemmän, tämän samaisen nopean tiedonvälityksen ansiosta. Tiedossamme oleva tietomäärä kasvaa, maailma monimutkaistuu.

Kyky löytää ja poimia juuri se relevantti tieto kasvavasta tietomassasta onkin tässä varsinainen taitolaji. Sen tietävät kaikki toimijat edustustoissa ja täällä koti-Suomessa. Tietojen päivittäminen päivittäin on välttämätöntä. Strategia- tai toimintasuunnitelma joka ei muutu tilanteen muuttuessa on pian auttamattomasti vanhentunut.

Tulen seuraavassa keskittymään ensisijaisesti lähialueyhteystyöhön ja pohjoismaiseen yhteistyöhön, molemmissa tapauksissa ajankohtaisiin kehittämisstrategioihin.

Ulkoasiainministeriö käynnisti keväällä 2000 hallitusohjelman mukaisen uuden lähialueyhteistyön toimintastrategian valmistelun yhteistyössä sektoriministeriöiden kanssa.

Suomen lähialueiden poliittiset ja taloudelliset olosuhteet ovat muuttuneet huomattavasti siitä ajankohdasta, kun hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta hyväksyi Suomen lähialueyhteistyön toimintastrategian vuonna 1996 ja lähialueyhteistyön ministerivaliokunta hyväksyi siihen tehdyt tarkistukset 1999.

Uudessa toimintastrategiassa on huomioitu tavoitteiden toteuttamiseen vaikuttava poliittinen ja taloudellinen muutos Venäjällä ja Baltian maissa, Euroopan unionin laajentuminen, pohjoisen ulottuvuuden toimintasuunnitelma EU:n politiikassa sekä EU:n Venäjän strategia. Lisäksi on huomioitu muiden partnerimaiden ja kansainvälisten rahoituslaitosten ja organisaatioiden strategiat Suomen lähialueilla.

Suomen lähialueyhteistyön strategisina tavoitteina on Suomeen haitallisesti kohdistuvien ilmiöiden lievittäminen ja tasavertaisen taloudellisen yhteistyön edellytysten parantaminen yhteistyökumppaneiden kanssa.

Suomen tavoitteiden mukaista on Venäjän vakaa kehitys. Uuden toimintastrategian mukaan Suomen taloudellinen tuki Venäjällä keskitetään demokratian vakiinnuttamiseen ja oikeusvaltion kehittämiseen, hallinnon ja lainsäädännön uudistamisen tukemiseen, talousuudistuksen tukemiseen, ympäristöriskien ja ydinturvariskien vähentämiseen sekä turvallisuude edistämiseen.

Luoteis-Venäjän lisäksi lähialueyhteistyön aluetta on laajennettu kattamaan Kaliningrad. Euroopan unionin Venäjän strategian pääinstrumenttina toimii Tacis-ohjelma, jonka uuden asetuksen antamia mahdollisuuksia pyritään hyödyntämään.

Baltian maissa Suomen tavoitteita edistää niiden EU-jäsenyyden toteutuminen. Suomen taloudellinen tuki keskitetään EU-integraation edistämiseen, minkä katsotaan vakiinnuttavan demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen Baltian maihin sekä tukevan hallinnon, lainsäädännön ja talousuudistuksen uudistamista. Lisäksi tuki kohdistetaan ympäristön suojelun edistämiseen, ydinturvallisuuden edistämiseen ja yleisen turvallisuuden lisäämiseen. EU:n Phare-ohjelma, maatalouden tukiväline SAPARD ja rakennepoliittinen tukiväline ISPA kohdistavat huomattavan määrän rahoitusta jäsenyysprosessin toteuttamiseksi Baltian maissa.

Venäjän kanssa tehtävän yhteistyön arvioidaan jatkuvan vielä pitkään nykymuotoisena. Baltian maiden kanssa nykymuotoinen yhteistyö jatkuu siihen saakka, kunnes maat liittyvät Euroopan unionin jäseniksi. Tämän jälkeen yhteistyömuodot harkitaan uudelleen tarpeen mukaan.

Suomen kansallisten resurssien rajallisuudesta johtuen pyritään toiminnassa mahdollisimman suureen synergiaan muiden rahoittajatahojen kanssa, esimerkiksi edistämällä yhteistyötä EU:n ohjelmien ja kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa. Yhteistyöpartnereita ovat Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki (EBRD), Maailmanpankkiryhmä (WB), Euroopan Investointipankki (EIB) ja Pohjoismaiden Investointipankki (NIB), joiden strategiset tavoitteet ovat yhdensuuntaiset Suomen uuden lähialueyhteistyön strategian tavoitteiden kanssa. Lähialueyhteistyöllä pyritään suuntaamaan näiden instituutioiden toimintaa enenevässä määrin Suomen lähialueille.

Suomen lähialueyhteistyön rahoitukseen käytetään valtion talousarvioissa olevia tarkoitukseen osoitettuja määrärahoja sekä talousarvioon sisältyviä sopimuksentekovaltuuksia. Vuonna 2000 määräraha on 181 miljoonaa ja vuoden 2001 talousarvioesitys määrärahoista on 185 miljoonaa. Näistä määrärahoista rahoitetaan myös YK:n ilmastosopimuksen toimeenpanoa edistävien ns. Kioton mekanismien mukaisia yhteistoteutushankkeita lähialueilla. Toimintamuotoina ovat kahdenvälinen sekä monenkeskinen yhteistyö. Monenkeskinen yhteistyö kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa on keskeisessä asemassa lähialueyhteistyössä.

Uudessa toimintastrategiassa on kiinnitetty huomiota aikaisemmin kohdattuihin ongelmiin, jotka liittyvät vastapuolen heikkoon yhteistyöhön sitoutumiseen ja tiedotuksen vähäisyyteen. Siksi korostetaan yhteistyövaltion ja yhteistyöpartnerien taloudellista ja poliittista sitoutumista ohjelmien ja hankkeiden toteutukseen ja parannetaan lähialueyhteistyöstä tiedottamista sekä Suomessa että yhteistyömaissa.

Uuden strategian lisäksi lähialueyhteistyössä on meneillään hallinnollinen menettelytapauudistus. Tarkoituksena on tehostaa hankkeiden raportointia ja seurantaa. Sovellettaessa hanketasolla projektisykliä pyritään varmistamaan lähialueyhteistyöhankkeiden tavoitteiden mukainen tuloksellisuus.

* * *

De nordiska länderna berörs i likhet med det övriga Europa och världen i övrigt av nya utmaningar såsom internationalisering, globaliseringsprocessen, informationssamhällets utveckling och spridning. EU:s utvidgning utgör under en lång period framöver ett centralt inslag i utformningen av såväl nordisk som europeisk politik.

Omvärlden förändras, men ändras det nordiska samarbetet? Den reformprocess som genomsyrat det nordiska samarbetet under 1990-talet har inneburit att det nordiska samarbetet är väl rustat för förändringar. Den avtalsmässiga grunden för samarbetet ligger fast. Alltför länge var det närmast formerna för samarbetet - och inte innehållet - som stal showen. Det som kan och bör diskuteras är givetvis själva innehållet i det nordiska samarbetet i en tid som präglas av fortsatt politisk och ekonomisk integration.

Pohjoismaat ovat jo 1990-luvun puolivälissä yhdessä päättäneet pohjoismaisen yhteistyön uusista linjauksista, joiden mukaan perinteisen yhteistyön lisäksi panostetaan myös ns. Eurooppa-pilarin alalla ja lähialueyhteistyön sektorilla. Pohjoismaiden EU-maiden EU-puheenjohtajuudet vuosina 1999 (Suomi), 2001 (Ruotsi) ja 2002 (Tanska) antavat uuden sysäyksen myös pohjoismaiselle yhteistyölle. Pohjoismaiden ministerineuvoston lähialueyhteistyö on parhaillaan arvioitavana samalla kun päätetään uudesta lähialuestrategiasta.

Suomen tuleva pohjoismainen puheenjohtajuus vuonna 2001 tapahtuu aikana, jolloin pohjoismaisen yhteistyön monet ulottuvuudet ovat arvioitavana. Taustalla ovat yhteiskuntiamme koskettavat uudet trendit, jotka ovat pohjoismaisen ns. Viisasten miesten/naisten ryhmän pohdittavana ja arvioitavana.

Suomen tulevan puheenjohtajuuskauden ohjelma kootaan tämän syksyn aikana yhteistyössä valtioneuvoston kanslian ja kaikkien ministeriöiden kanssa. Tavoitteena on, että ohjelma esitellään PN:n 52. istunnossa, joka pidetään Reykjavikissa kuluvan vuoden marraskuun alkupuolella.

Jo nyt on tiedossa, että puheenjohtajuuskaudella ei tule olemaan puutetta mielenkiintoisista keskusteluaiheista eikä ohjelmakohdista. Tässä yhteydessä haluan kiinnittää huomiota eräisiin ajankohtaisiin kysymyksiin, joihin joudumme ottamaan kantaa ja määrittelemään yhteistyön linjauksia puheenjohtajuuskaudellamme.

Juuri näinä päivinä ja viikkoina on valmistumassa ns. Viisasten miesten/naisten ryhmän laajahko raportti. Ryhmän tehtävänä on tämän vuoden syyskuun loppuun mennessä esittää suosituksiaan ja ehdotuksiaan siitä, miten pohjoismaista yhteistyötä tulisi kehittää, jotta se nykyistä paremmin ottaisi huomioon alkaneen vuosituhannen kynnyksellä havaittavissa olevia kehitysskenaarioita Pohjoismaissa ja niiden lähiympäristössä. Pohjoismaiden Investointipankin toimitusjohtaja Jon Sigurdsson on toiminut ryhmän puheenjohtajana. Kaikki Pohjoismaat sekä itsehallintoalueet ovat olleet edustettuna tässä asiantuntijaryhmässä.

Pohjoismaiden ministerineuvoston asettama työryhmä on äskettäin saanut valmiiksi raporttinsa ministerineuvoston lähialueyhteistyön strategiasta lähivuosina. Pohjolan lähialueisiin kuuluvat edelleen seuraavat maat ja alueet: Viro, Latvia, Liettua, Luoteis-Venäjä, ml. Kaliningrad, sekä Puola ja arktiset alueet.

Työryhmän ehdotuksista mainittakoon tässä yhteydessä seuraavat:
- Lähialueyhteistyössä tulisi pyrkiä maantieteellisiin priorisointeihin. Painopiste tulee enenevässä määrin siirtymään Venäjän lähialueisiin Itämeren ja Barentsin alueella.
- Hankkeita suunniteltaessa tulisi pyrkiä keskittämään panostukset nykyistä suurempiin ja näkyviin projekteihin.
- Avustuksia vastaanottavien maiden roolia ja ohjausmahdollisuuksia tulisi entisestään korostaa. Samalla on nykyistä paremmin käytettävä hyväksi PMN:n tiedotustoimistoja ja kohdemaissa olevia Pohjoismaiden suurlähetystöjä ja niiden asiantuntemusta.
- Ryhmä korostaa vastaanottavien maiden yhteistyöohjelmien eriyttämisen tärkeyttä. On otettava huomioon eri lähialueilla olevien maiden erilaiset tarpeet.
- Yhteistyön koordinoinnin ja hallinnoinnin parantamiseen on edelleen varaa.
- Ryhmä suosittaa PMN:n alaisen asiantuntijaryhmän asettamista jossa olisivat edustettuna maiden ulkoministeriöiden lähialueyhteistyöstä vastaavat yksiköt.
- Aiheita, joita tulisi prioritoida yhteistyössä ovat mm.: pohjoismainen hyvinvointimalli, ml. terveys ja koulutus, resurssien käyttö kestävän kehityksen periaatteella ympäristö- ja energiasektoreilla, lapset ja nuoret, kuluttajapolitiikka sekä elintarviketurvallisuus.

Pohjoismaiden pääministerit hyväksyivät jo marraskuussa 1998 pohjoismaisen kestävän kehityksen strategiaa koskevan julistuksen. Samalla todettiin, että kestävän kehityksen saralla tehtävä työ muodostaa Pohjoismaille 2000-luvun tärkeimpiä haasteita.

Pohjoismaiden ministerineuvosto on tämän strategian suunnittelua varten asettanut työryhmän, joka tämän vuoden aikana pyrkii saamaan raporttinsa valmiiksi. Ensimmäinen raporttiluonnos on jo valmistunut ja on lähetetty alustavalle lausuntokierrokselle. Ryhmä on pyrkinyt hahmottamaan yhteistyön pitkän aikavälin tavoitteet. Ehdotukset käsittävät tulevan yhteistyön tavoitteet vuoteen 2020 saakka. Valmistelutyö on kansallisesti hoidettu siten, että työn etenemistä on seurannut kansallinen ryhmä, johon kuuluu edustajia kaikista ao. ministeriöistä.

Leimallista pohjoismaiselle yhteistyölle on se seikka, että kolme maata on EU:n jäseniä kun taas kaksi maata on EU:n ulkopuolella, joskin kiinteästi kytkettynä eurooppalaiseen yhteistyöhön ETA-sopimuksen kautta. Samalla on todettava, että kolmen pohjoismaisen EU-jäsenen EU-puheenjohtajuuden sarja vv. 1999 - 2002 on omiaan lisäämään tarvetta Pohjoismaiden väliseen neuvonpitoon ja keskusteluun.

Jag har själv i ett tidigt skede dryftat hithörande frågor med mina nordiska kolleger och framförallt med min svenska kollega minister Leif Pagrotsky inför det svenska EU-ordförandeskapet. Syftet har naturligtvis varit att utröna om det finns sådana frågor som Sverige kunde driva under sitt ordförandeskap i EU och som Finland samtidigt kunde förfäkta i ett nordiskt sammanhang. Att döma av de utkast till Sveriges EU-ordförandeprogram som tillsvidare distribuerats ser det ut som om det inte skulle bli brist på sådana ämnen, ifråga om vilka Norden kan samråda med tanke på samkörning i ett europeiskt sammanhang.

Pohjoismailla on jo vankat perinteet yhteistyöstä Eurooppa-pilarin osalta. Pohjoismaiden pääministerit ja yhteistyöministerit ovat jo 1990-luvun puolessa välissä asettaneet tavoitteet tälle yhteistyölle sekä hyväksyneet yhteiset pelisäännöt yhteistyölle Pohjoismaiden pääkaupunkien, Brysselissä olevien EU-edustustojen ja PMN:n sihteeristön välillä. On samalla syytä todeta, että tämä yhteistyö on sujunut varsin hyvin eräillä sektoreilla, kun taas joillakin aloilla yhteistyö on välillä ollut takkuinen.

Norden ligger i en av Europas snabbast växande regioner. Med angränsande områden runt Östersjön, i Barentsområdet och i Arktis har Norden en unik utvecklingspotential. ombinationen av snabbt växande unga demokratier som strävar efter och ansökt om medlemskap i EU och marknadsekonomier runt Östersjön och våra egna välfärdsstater ger en god möjlighet att skapa tillväxt. EU har en fast politisk grund för utvecklandet av den viktiga relationen till Ryssland genom strategin för Ryssland och genom EU:s nordliga dimension. Intresset för utökat samarbete även inom andra regioner ökar.

I detta sammanhang är det värt att notera att Finland övertar ordförandeklubban i Arktiska rådet för en tvåårsperiod redan i oktober detta år. Också här bör finnas utrymme för samråd och samverkan i våra aktiska regioner. Nordiska ministerrådet har för egen del godkänt ett arktiskt samarbetsprogram som kräver en revidering och uppdatering.

Pohjoismainen yhteistyö puolustushallinnon alalla on monessa mielessä siirtymässä uuteen vaiheeseen. NORDCAPS-järjestely kiinteytyy ja tehostuu pysyvän suunnitteluelimen perustamisen myötä 1.10.2000 alkaen. Suunnitteluelimen tehtävänä on suunnitella ja koordinoida kaikkea pohjoismaista sotilaalliseen kriisinhallintaan liittyvää yhteistyötä.

Järjestelyn tavoitteena on, että vuoteen 2003 mennessä voidaan asettaa kansainvälisen yhteisön käyttöön yhteispohjoismainen joukko aina prikaatikokoon saakka. Alustavat tutkimukset ovat osoittaneet, että hanke on realistinen sekä poliittiselta, että sotilaalliselta kannalta. Kaikkia asiaan liittyviä yksityiskohtaisia ongelmia ei ole vielä ratkaistu, mutta vakaa uskomukseni on, että ne ovat ratkaistavissa.

NORDCAPS eroaa konseptina muista vastaavista järjestelyistä siinä suhteessa, että ei ole realistista ajatella sen toimivan yksin jossakin operaatiossa. NORDCAPS:n kautta siis asetetaan joukkoja jonkun muun järjestön käyttöön.

EU:n kriisinhallintakapasiteettia rakennettaessa on tietysti pidettävä mielessä Tanskan varauma osallistumisesta unionin sotilaalliseen kriisinhallintaan. Mikäli tulevaisuudessa halutaan ja osoittautuu mahdolliseksi asettaa joukkoja EU:n käyttöön NORDCAPS:n kautta, voidaan Tanskan jättämä aukko korvata jonkun muun maan joukoilla.

Headline Goal-työn kuluessa Suomi on pitänyt tiiviisti yhteyttä erityisesti Ruotsiin, mutta myös Norjaan. Yhteydenpidon tavoitteena on, paitsi ajatusten vaihto aiheesta yleensä, myös EU:lle tarjottavien joukkojen ja kapasiteettien koordinoiminen siten, että ne tarvittaessa voitaisiin yhdistää yhteispohjoismaiseksi joukoksi NORDCAPS:n puitteissa. Työ on vielä kesken, joten lopputulosta on vielä vaikea arvioida, mutta edellytykset tavoitteen saavuttamiselle ovat olemassa, kaikki osapuolet pyrkivät samaan päämäärään.

Pohjoismaisen materiaaliyhteistyön lippulaiva, yhteispohjoismainen helikopterihanke etenee, mutta ei aivan suunnitellussa aikataulussa. Tarjousten puutteellisuuksista johtuen arviointivaihe tulee kestämään suunniteltua kauemmin ja vaarana on, että hankintasopimuksen allekirjoitus siirtyy pitkälle ensi vuoden puolelle.

Kiitos.