Ulkoministeri Haavisto: Kansainvälisen yhteistyön voima riippuu nyt meistä

Olemme kriisissä, josta tulemme historiankirjoista lukemaan. Nyt meistä riippuu, millainen arvio kriisin hoidosta historiankirjoissa tullaan antamaan.

Vahvat kansalliset toimet ovat välttämättömiä, mutta samalla tarvitsemme luovaa, uutta kansainvälistä yhteistyötä ja solidaarisuutta pandemian voittamiseksi. EU:n yhteiset toimet auttavat akuutin kriisin hallinnassa ja vahvistavat EU:n yhtenäisyyttä.

YK:n pääsihteeri António Guterres on vedonnut aselevon puolesta maailman kriisialueilla. Tähän vaatimukseen on helppo yhtyä.

Miten Suomi koordinoi koronakriisiä naapurimaiden kanssa?

Yhteistyö naapurimaiden kanssa korostuu kriisiaikana. Yhteistyötä tehdään niin ministeritasolla kuin hallinnon kaikilla portailla. Tärkeä osa yhteistyötä on tietojen aktiivinen vaihtaminen – kukaan ei kriisiaikana halua uusia yllätyksiä.

Pohjoismaiset ministerit ovat pitäneet videokokouksia melkein viikoittain. Palavereissa käydään läpi mm. konsuliyhteistyön yksityiskohtia – pidämme toisemme ajan tasalla esimerkiksi kotiutuslennoista ja muutoksista rajoilla. Raportoimme myös toisillemme koronatilanteen kehityksestä tiiviisti. Myös muut valtioneuvoston ministerit pitävät yhteyttä pohjoismaisiin kollegoihinsa.

Näiden lisäksi ylläpidetään kahdenvälisiä kontakteja. Ruotsin ulkoministerin Ann Linden kanssa minulla on ollut monia puhelinpalavereja; on tärkeää, että ongelmien tullessa voimme ratkoa niitä nopeasti. Tornionjokilaakso on yhtä työssäkäyntialuetta, ja on ollut tärkeää koordinoida Suomen ja Ruotsin ratkaisuja yhteisellä raja-alueella.

Myös tavaraliikenteen ja rahdin sujuminen on kaikkien edun mukaista. Vaikka rajoilla on rajoituksia henkilöliikenteelle, haluamme huoltovarmuudenkin vuoksi tavaraliikenteen sujuvan ongelmitta.

Kaikkien pohjoismaiden järjestämillä kotiutuslennoilla on ollut myös toisten Pohjoismaiden kansalaisia. Olemme osaltamme varmistaneet, että myös Suomen kautta pääsee jatkamaan turvallisesti kotiin toisiin Pohjoismaihin ja Baltiaan.

Suomi ja Viro ovat käynnistäneet virkamiestason työryhmän koronaviruksesta aiheutuneiden kysymysten selvittämiseksi. Tavoitteena on löytää ratkaisuja erityisesti terveydenhuoltoon, rajanylitykseen ja karanteenikäytänteisiin liittyvissä asioissa. Puheenjohtajina toimivat Suomen ja Viron ulkoministeriöiden valtiosihteerit ja jäseninä on eri hallinnonalojen edustajia. Olemme myös pitäneet huolta siitä, että lentoyhteys Viroon säilyy.

Itänaapurimme osalta sekä Suomelle että Venäjälle on tärkeää huolehtia paitsi kansalaistensa terveydestä, myös maiden välisen rajan toimivuudesta muuttuneessa tilanteessa. Koordinaatiolla varmistetaan mm. tavarakuljetusten jatkuminen ja kummankin maan kansalaisten kotiinpaluu samalla, kun koronaviruksen leviämistä ehkäistään mahdollisimman tehokkaasti.

Koronapandemiaan liittyvä yhteydenpito Venäjän kanssa on tiivistä eri tasoilla. Presidenttitasolla keskusteltiin tilanteesta puhelimitse ennen rajaliikenteen rajoitusten käyttöönottoa. Työtason päivittäisellä yhteydenpidolla välitetään tietoa uusien toimenpiteiden ja määräysten soveltamisesta ja ratkotaan mahdollisesti esiin nousevia pulmatilanteita. Erityisesti rajaviranomaisten sekä ulkoministeriöiden ja suurlähetystöjen välinen yhteistyö on tässä tiivistä.

Suomen terveysviranomaiset seuraavat jatkuvasti koronatilannetta Suomen lähialueilla. Yhteyksiä Venäjän terveydenhuoltoviranomaisiin pidetään erityisesti WHO:n, mutta myös mm. Pohjoisen ulottuvuuden sosiaali- ja terveyskumppanuuden kautta.

Mitä ulkopoliittisia haasteita pandemiatilanne voi nostaa esiin?

Valitettavasti olemme tilanteessa, jossa koronakriisin suuret vaikutukset esimerkiksi latinalaiseen Amerikkaan ja Afrikkaan ovat vasta edessä. Näin uutisvideon, jossa ecuadorilaisessa Guayaquilin kaupungissa ihmiset raahautuvat sairaaloiden oville – eikä sairaalaan enää mahdu sisään. Kadulle kuolevien ihmisten ruumiita poltetaan siinä, mihin heidän elämänsä päättyi. Nämä ovat kauheita kuvia.

Esimerkiksi Venezuelasta on tullut valtava määrä pakolaisia muihin naapurimaihin. Miten heidän terveydenhuoltonsa saadaan järjestettyä? Se on massiivinen haaste. Afrikan hauraat valtiot ovat suuressa vaarassa. Kun hallitus ei pysty turvaamaan terveydenhuoltoa, nousevat paikalliset johtajat ja erilaiset ääriliikkeet valtaan. Koronakriisiä seuraa vakava yhteiskunnallinen kriisi.

Kansainvälisellä tasolla Kiina ja Aasia saattavat tulla ensimmäisenä ulos kriisistä, ja se vahvistaa näiden maiden asemaa sekä taloudellisesti että poliittisesti. Vaikka maailma on kokenut niin SARSin kuin ebolankin, ei maailmanlaajuisiin pandemioihin ole kylliksi varustauduttu. Terveysturvallisuuden merkitys kasvaa, ja monenkeskisen yhteistyön tarve tulee jatkossa kasvamaan, ei vähenemään.

Mailla on erilaisia terveydenhuoltojärjestelmiä. Ne maat, joista puuttuu vahva julkinen terveydenhuolto, saattavat olla koronakriisin häviäjiä. Koronapandemian laajat vaikutukset ovat tulleet yksittäisille maille ja koko maailmalle yllätyksenä siitä huolimatta, että maat ovat eriasteisesti varautuneet globaaleihin pandemioihin. Ensisijainen reaktio eri maissa on ollut omien kansalaisten terveyden turvaaminen, ehkä eräänlainen sisäänpäinkääntyneisyyskin, terveysprotektionismi. Kansainvälisen pandemian voittamiseksi tarvitaan kuitenkin myös vahvaa kansainvälistä yhteistyötä.

YK:n pääsihteeri Guterres on vedonnut aselevon puolesta maailman kriisialueilla koronaepidemian ajaksi. Tähän vaatimukseen on helppo yhtyä. Pandemialla voi olla erityisen tuhoisa vaikutus konfliktialueilla ja hauraissa valtioissa, joissa terveydenhuolto ei pysty vastaamaan koronan tuomiin haasteisiin.

Jatkossa on entistäkin tärkeämpää tukea hauraita valtioita kokonaisvaltaisesti kehitysyhteistyön, konfliktineston ja kriisinhallinnan keinoin – tämä edistää myös omaa turvallisuuttamme. On viitteitä siitä, että terroristijärjestö ISIS on aktivoitunut koronavirustilanteen johdosta ja on mm. rohkaissut jäseniään iskuihin koronan heikentämiä valtioita vastaan.

Kansainvälisen läsnäolon säilyttäminen näkyvänä ja toimintakykyisenä mm. kriisinhallintaoperaatioiden muodossa on tärkeää, jottei synny tyhjiötä, jonka pahantahtoiset toimijat pyrkivät täyttämään. Maailmalta on kuulunut huolestuttavia uutisia myös siitä, kuinka haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten tilanne on vaikeutumassa entisestään. Toimimme tiiviissä yhteistyössä kansainvälisten järjestökumppaniemme kanssa tukeaksemme heidän arvokasta työtään erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden ihmisoikeuksien toteutumisen edistämiseksi ja suojelemiseksi pandemian haasteissa.

Kriisit lietsovat aina myös disinformaatiota. On meneillään narratiivien välinen kilpailu – mitkä maat, mitkä toimijat, mitkä järjestelmät pärjäävät parhaiten koronan vastaisessa taistelussa. Kaikki hybridivaikuttamisen keinot ovat käytössä. Olen tyytyväinen, että Suomi on jo pitkään vahvistanut omaa osaamistaan ja EU:n laajuista yhteistyötä hybridiuhkien tunnistamisessa ja torjumisessa. On myös huolestuttavia viitteitä siitä, että väliaikaisesti tarvittavien poikkeustoimien varjolla voidaan pyrkiä rajoittamaan ihmisoikeuksien toteutumista ja kansalaisvapauksia pidemmällä aikavälillä, myös Euroopassa. Tätä kehitystä seuraamme tarkasti.

Miten EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikalla tulisi vastata koronakriisiin?

Vahvat kansalliset toimet ovat välttämättömiä, mutta samalla on selvää, että kansainvälistä yhteistyötä ja solidaarisuutta tarvitaan pandemian voittamisessa. EU:n yhteiset toimet – joita olemme EU:n ulkoministereiden kesken koordinoineet – auttavat akuutin kriisin hallinnassa ja vahvistavat EU:n yhtenäisyyttä, joka on vaikuttavan ulko- ja turvallisuuspolitiikan ennakkoehto.

EU-jäsenmaiden ulkoministerit kokoontuvat säännöllisesti korkea edustaja Borrellin johdolla videokokouksiin valmistelemaan unionin yhteisiä toimia. Yhteistyötä on tehty mm. EU-kansalaisten kotiutuslennoissa. On hyvä, että kriisin hetkellä EU kykenee yhteiseen toimintaan ja puolustamaan kansalaistensa etua.

Toivoisin, että myös tarvittavien suojavälineiden ja koronatestien kohdalla EU:lla olisi nykyistä enemmän yhteistoimintaa. Kriisi on herättänyt keskustelun EU:n yhteisistä tarvikevarastoista. Huoltovarmuusajattelu on yhtä lailla EU:ssa lisääntynyt, ja tämä on hyvä asia.

Todistamme nyt tilanteita, joissa nopein apu joillekin EU:n jäsenmaille tulee EU:n ulkopuolelta. Se tulee vaikuttamaan osaltaan EU:n kansalaisten arvioon siitä, miten hyvin EU on kriisin alkuvaiheessa kyennyt toimimaan.

Yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa keskeistä on, että EU tiivistää yhteistyötään kolmansiin maihin ja keskeisiin kumppaneihin. EU:lla on merkittävä rooli hauraiden valtioiden tukemisessa. Tämä koskee esimerkiksi Afrikan valtioita sekä EU:n naapurustoa. Humanitaarinen apu sekä humanitaaristen periaatteiden toteutuminen myös kriisissä ja sen jälkeen on turvattava.

EU:n on tehtävä aktiivisesti töitä sen eteen, ettei koronavirusta käytetä kansainvälisissä suhteissa vastakkainasettelun lisäämiseen. Disinformaation leviämiseen sekä hybridivaikuttamiseen on vastattava yhteisillä toimilla. Tämä edellyttää yhteistä tilannekuvaa, sekä EU:n ja jäsenmaiden koordinoituja faktaperustaisia viestejä. Unionin on tuotava esiin omaa toimintatapaansa ja demokraattisten järjestelmien vahvuuksia kriisiin vastaamisessa.

Millaisia kansainvälisiä aloitteita voi koronakriisin pohjalta syntyä?

Koronavirus lähti leviämään Kiinasta, ilmeisesti Wuhanin kaupungin eläintoreilta, mahdollisesti villieläinkaupasta. Kriisin terveydelliset ja taloudelliset vaikutukset koko maailmaan ovat järkälemäisiä. Tämän kriisin kustannuksilla tehtäisiin aika moisia kylmäketjuja, kylmätiskejä ja kaikki hygieeniset vaatimukset täyttäviä teurastamoja alueille, joissa eläintorit ovat päivittäisten ruokaostosten kannalta tärkeitä kauppapaikkoja. Mielestäni olisi YK:n ja Maailman terveysjärjestön WHO:n asia ottaa aloite tässä asiassa käsiinsä. Suomi olisi varmasti sellaista aloitetta tukemassa.

EU:n puitteissa olemme nähneet, miten heiveröinen oma huoltovarmuutemme on pandemian kaltaisessa kriisissä. Kaikilla mailla tuntuu olevan pulaa hengityssuojaimista, suojapuvuista, visiireistä, testipuikoista, koeputkista, kemikaaleista ja lääkeaineista. Mielestäni akuutin kriisin väistyttyä pitäisi aloittaa vakava keskustelu EU:n puitteissa kriisitarvikkeiden varastoinnista ja mahdollisuudesta käynnistää oma tuotanto nopeastikin. Suojavälineissä olemme nyt Aasian vaihtelevan ja joskus laatuongelmia sisältävän markkinan varassa.

Kriisi voi iskeä lujaa Afrikkaan ja Latinalaiseen Amerikkaan. Meillä tulisi olla tehokkaat keinot mobilisoida tarvikeapua ja lääketieteellistä apua näihin maihin nopeasti. EU:ssa on polkaistu pystyyn ”Team Europe”-ajattelu, ja se on erittäin tervetullutta. Yhdessä voimme tehdä enemmän. Toivon, että jatkossa myös EU:n ja Afrikan unionin institutionaalinen yhteistyö uusien turvallisuusuhkien ja terveysturvallisuuden osalta olisi entistä tiiviimpää.

Olemme kriisissä, josta tulemme historiankirjoista lukemaan. Nyt meistä riippuu, millainen arvio kriisin hoidosta historiankirjoissa tullaan antamaan.