Suomen toiminta Etelämantereella

Suomi on yksi viidestä maasta, jotka osallistuvat sekä arktiseen että antarktiseen päätöksentekoon. Suomen tavoitteena Etelämantereella on suojella alueen ainutlaatuista ympäristöä ja säilyttää Etelämanner poliittisesti mahdollisimman jännitteettömänä muuttuvissa olosuhteissa. Kesällä 2023 Etelämanner-yleissopimuksen osapuolikokous (ATCM) järjestetään ensimmäistä kertaa Suomessa.

Vuonna 1959 solmittu Etelämannerta koskeva sopimus (sopimusteksti Finlexissä(Linkki toiselle verkkosivustolle)) on osa kansainvälistä sopimusjärjestelmää. Sopimuksen ytimessä on Etelämantereen pyhittäminen rauhanomaiselle tutkimukselle. Sopimus jäädyttää esitetyt aluevaatimukset ja kieltää kaiken sotilaallisen toiminnan Etelämantereella. Sopimus kieltää myös ydinräjäytykset ja ydinmateriaalin tuomisen Etelämantereelle.

Etelämanner-sopimusta täydennettiin vuonna 1991 Madridin lisäpöytäkirjalla ympäristönsuojelusta, joka muun muassa kieltää alueen mineraalivarojen hyödyntämisen muihin kuin tutkimustarkoituksiin. Sopimuksella on tällä hetkellä 29 täysjäsentä, tarkkailijajäsenet mukaan lukien osallistujamaita on 55. Sopimuksen mukaan Etelämantereella voi harjoittaa tutkimustoimintaa ja sopimukseen voi liittyä mikä tahansa YK:n jäsenvaltio.

Suomi liittyi sopimukseen vuonna 1984. Liittyminen ei kuitenkaan vielä anna oikeutta osallistua mannerta koskevaan päätöksentekoon vaan konsultatiivijäsenyys edellyttää merkittävää tutkimustoimintaa. Suomi hyväksyttiin täysjäseneksi vuonna 1989.

Suomella on oma Aboa-tutkimusasema(Linkki toiselle verkkosivustolle), jossa tehdään tutkimusta muun muassa jään käyttäytymisestä, yläilmakehän koostumuksesta ja aerosolien kulkeutumisesta. Oman tutkimusaseman rakentamisen jälkeen Suomesta on tehty tutkimusmatkoja Etelämantereelle säännöllisesti.

Ilmatieteen laitoksella toimiva Etelämanner-operaatiot FINNARP(Linkki toiselle verkkosivustolle) vastaa Suomen tutkimusmatkoista Etelämantereelle ja tutkimusasema Aboasta.

Retkikunta 2022 on parhaillaan Etelämantereella, seuraa retken kuulumisia Ilmatieteenlaitoksen sivuilta: https://www.ilmatieteenlaitos.fi/retkikunta-2022(Linkki toiselle verkkosivustolle)
Mies seisoo lumihangessa ja nostaa Suomen lippua salkoon. Taustalla on Suomen tutkimusaseman parakkimainen rakennus. Taivas on kirkkaan sininen, ympäristö on tasaista, horisontti näkyy kaukana.
Suomen lippu nousee salkoon Aboa-tutkimusasemalla Etelämantereella. Kuva: FINNARP

Etelämantereella toteutettavan tutkimustyön rahoittaa pääosin Suomen Akatemia(Linkki toiselle verkkosivustolle), joka järjestää neljän vuoden välein haun monivuotisille tutkimushankkeille. Suomalaisten retkikuntien tutkimustyö on liittynyt esimerkiksi ilmatieteisiin, jäätikön ja merijään tutkimukseen, geologiaan ja geofysiikkaan. Suomen tavoitteena on harjoittaa Etelämanner-tutkimusta ensisijaisesti sellaisilla aloilla, joilla sillä on korkeatasoista osaamista ja jotka ovat tieteellisesti merkittäviä. Pyrkimyksenä on myös liittää nämä tutkimukset pohjoisten alueiden kysymyksiin ja niiden tutkimukseen.

Suomi tekee yhteistyötä Etelämanner-tutkimuksessa ja logistiikassa muiden valtioiden kanssa. Suomalaisia hankkeita on ollut osana laajempia kansainvälisiä ohjelmia ja suomalaisia tutkijoita on työskennellyt myös useiden muiden valtioiden tutkimusasemilla. Esimerkiksi Suomen ja Argentiinan ilmatieteen laitokset aloittivat yhteistyön otsonikatoilmiön tutkimiseksi vuonna 1987 ja siihen sisältyy jatkuvia otsonimittauksia Argentiinan Etelämanner-asema Marambiolla.

Suomella erityistä polaariosaamista

Suomi halusi Etelämannerta koskevan sopimuksen jäseneksi tukeakseen sopimusta, joka on taannut mantereen rauhanomaisen kehityksen ja pitänyt sen sotilaallisen toiminnan ulkopuolella. Katsottiin myös, että Suomella on kylmään ilmanalaan ja polaarialueiden merenkulkuun liittyvää osaamista.

Suomen tavoitteena on suojella alueen ainutlaatuista ympäristöä ja säilyttää Etelämanner poliittisesti mahdollisimman jännitteettömänä muuttuvissa olosuhteissa. Suomi on yksi viidestä maasta, jotka osallistuvat sekä arktiseen että antarktiseen päätöksentekoon.

Etelämantereeseen kohdistuva geopoliittinen kiinnostus on viime vuosina kasvanut. Etelämantereen suurimmat haasteet liittyvät ilmastonmuutoksen globaaleihin vaikutuksiin ja erityisesti jääalueen sulamiseen. Myös matkailu ja riski vieraslajien leviämisestä on lisääntynyt.

Etelämannerta koskevan yleissopimuksen sihteeristö(Linkki toiselle verkkosivustolle) (The Secretariat of the Antarctic Treaty) sijaitsee Buenos Airesissa.

Etelämanner-yleissopimuksen osapuolikokous Helsingissä

Etelämanner-yleissopimuksen osapuolikokous (Antarctic Treaty Consultative Meeting, ATCM) järjestetään ensimmäistä kertaa Suomessa 29.5.–8.6. 2023. Vuonna 2020 kokous Helsingissä jouduttiin perumaan koronapandemian vuoksi ja vuonna 2021 kokous Pariisissa järjestettiin täysin virtuaalisesti. Suomen jälkeen seuraavat ATCM-kokoukset järjestetään Intiassa (2024) ja Italiassa (2025). Lähes kaksi viikkoa kestävään kokoukseen osallistuu noin 400 Etelämanner-asiantuntijaa. 

Suomen tavoitteena on tukea monenkeskisen sopimuksen toimintaa mahdollisimman rakentavassa ilmapiirissä ja tuoda esille polaarialueiden yhteyksiä ja keskinäisriippuvuutta erityisesti tarkasteltaessa ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Helsingin ATCM-kokouksessa järjestetään ensimmäistä kertaa ilmastonmuutokseen keskittyvä teemapäivä ja isäntämaan erityisistunto turvallisen ja kestävän meriliikenteen takaamiseen tähtäävän IMO:n polaarikoodin (Polar Code) toimeenpanosta molempien napa-alueiden merialueilla.

Lisäksi Suomi pyrkii tuomaan kokouksen yhteydessä esille monipuolista suomalaista polaariosaamista.

Ulkoministeriön Etelämanner-sihteeristö Tuija Lohi, Tiina Jortikka-Laine ja Jenny Haukka seisovat lumisessa ympäristössä Helsingin Katajanokalla. Taustalla näkyvät Suomen jäänmurtajat.
Ulkoministeriön Etelämanner-sihteeristö Tuija Lohi, Tiina Jortikka-Laine ja Jenny Haukka