Venäjällä osataan lavastaa
Lähetystöneuvos Vesa Jaakolan kolumni julkaistiin Pohjolan Sanomissa viikolla 10/2008.
Äskettäin Venäjällä pidetyistä presidentinvaaleista on sanottu, että ne olivat lavastettua kansanvaltaa. Kansa sai kyllä äänestää, mutta äänestyksen tulos oli ennalta järjestetty. Vaalinäytelmän ohjasi tietenkin Venäjän valtias Vladimir Putin. Puhutaankin ohjatusta demokratiasta.
Vallankäytössä ja politiikassa on muuallakin toisinaan lavastusta. Hallitseminen on tavallaan myös näyttelemistä, roolisuorituksia. Päärooleissa esiintyvät tietenkin valtioiden johtajat, sivurooleissa heitä avustavat hallitukset ja virkakunta, omassa roolissaan kansakin.
Venäjän ja Neuvostoliiton historiasta löytyy puhuttelevia tapahtumia siitä, että itänaapurimme hallitsijoilla on ollut jo ennen Putinia lavastamisen taitoa hallitustoimissaan.
Etäämmästä historiasta 1700-luvulta muistuu mieleen sotamarsalkka Grigori Potemkin ja hänen nimeensä liitetty käsite Potemkinin kulissit.
Keisarinna Katariinan lähiavustajana Potemkin järjesti hallitsijattarelle erikoisen elämyksen tämän tarkastusmatkalla Krimillä uusissa asutuskeskuksissa. Kun ne keskeneräisinä olivat kehnossa esittelykunnossa, Potemkin pystytytti keisarinnan matkareitin varrelle vain talojen julkisivuja ja tilapäisiä puutarhoja lavasteiksi antamaan kaunistelevan kuvan kyläpahasista.
Lähempää historiasta, 1930-luvulta muistamme diktaattori Josef Stalinin toimet toisinajattelusta epäiltyjen tuhoamiseksi kommunistipuolueen sisällä ja vähemmistöväen alueilla. Stalin lavasti epäluulonsa ja julmuutensa muka oikeudenkäynneiksi. Niissä epäillyt pakotettiin epäinhimillisin keinoin tunnustamaan väitetyt "rikokset", joista heidät sitten tuomittiin kuolemaan tai vankilaan.
Neuvostoliitossa koko 70 vuotta kestänyt kommunismin kokeilu oli tavallaan suuri lavastus. Tavoitetasolla kansalle lavastettiin visio ihanteellisesta yhteiskunnasta, johon yhdessä pyrittäisiin.
Pian kävi kuitenkin niin, että vain suuren näytelmän laatijat ja ohjaajat, kommunistipuolueen johto ja aktivistit, saivat paremman elämän. Kansa jäi tässä murhenäytelmässä kärsijän sivurooliin. Näyttämön lavasteet romahtivat sitten 1990-luvun alussa.
Aidon kansanvallan perustamista Venäjälle haittaa edelleen pahiten se, ettei kansa ole siellä koskaan ollut vallankäytön pääroolissa. Vanha Venäjä ja sittemmin Neuvostoliitto olivat aina ylhäältä johdettuja valtioita. Vallankäytön huipulla tsaarit vaan vaihtuivat Leniniksi, Staliniksi ja heidän seuraajikseen kommunistipuolueen harvainvaltaisessa johdossa.
Tällainen hallitsemisen perinne vaikuttaa yhä uuden Venäjän poliittisessa kulttuurissa ja vallankäytössä, jopa kansan enemmistön asenteissa. Kansa ei ole järjestäytynyt siellä riittävästi kansalaisyhteiskunnaksi, jotta aito vaalidemokratia alkaisi toimia. Valta jää ohjatussa demokratiassa ohjaajille.
Tämä näkyi ja kuului selvästi äskeisissä presidentinvaaleissa. Sen jälkeen kun Putin väistyvänä, mutta yhä suuresti suosittuna johtajana ilmoitti kannattavansa Dmitri Medvedeviä seuraajakseen, vaaliprosessissa kaikki oli paljolti lavastusta. Kilpaehdokkaiden oikeudet aitoon ja tasapuoliseen kampanjointiin eivät toteutuneet. Heille jätettiin vähäinen sivurooli, jotta vaali vain muodon vuoksi mahdollistuisi.
Tapahtuneen seurauksena vallankäytön suuri näytelmä Venäjällä jatkuu nyt uusin juonin. Jännittävää on nähdä, millainen roolijako vanhan ja uuden presidentin kesken tehdään. Käykö niin, että Medvedev nousee päärooliin, mutta hänen toimintaansa ohjaa Putin? Tämä kysymys ratkaistaneen lavastusmestareiden maassa Kremlin kulissien takana.