Tiibetissä Daavidin ja Goljatin ottelu

Lähetystöneuvos Vesa Jaakolan kolumni julkaistiin Pohjolan Sanomissa viikolla 12/2008.

Voiko Tiibetin selkkaus pilata Pekingin kesäolympialaiset? Kysymys huolestuttaa nyt urheiluyhteisöä meillä ja muualla. Kyseessä on samalla maailmanpoliittinen selkkaus, josta koko kansainvälinen yhteisö on huolissaan.

Valistunut arvaus on, että kiistely tiibetiläisten ihmisoikeuksista saattaa pilata tulevia kesäolympialaisia, ainakin niiden henkeä, ehkä muutenkin.

Tiibetin itsenäisyyttä vaativat aktivistit aloittivat 10. maaliskuuta, tiibetiläisten ensimmäisen kansannousun 49-vuotispäivänä, mielenosoituksillaan poliittisen pelin, johon Kiinan johdon on vastattava kovin ottein säilyttääkseen arvovaltansa ja asemansa.

Tiibetin aktivistien ja Kiinan johdon vastakkain olo on voimasuhteiltaan kuin muinainen Daavidin ja Goljatin ottelu. Tällä kertaa kuitenkin Goljat voittanee, kun se on nyt liian suuri ja voimakas vastustaja. Olympialaisten isäntänä Goljatin kilpi kuitenkin tahraantuu.

Maaliskuussa alkanut selkkaus Lhasan ja Pekingin välillä ei ole syiltään mikään uusi asia. Siitä lähtien kun kommunistihallinnon Kiinaan perustanut Mao Tsetung marssitti sotilaansa myös Tiibetiin ja liitti sen vuonna 1951 osaksi Kiinan kansantasavaltaa, tiibetiläisten valtaenemmistö on monin tavoin vastustanut Pekingin miehitysvaltaa alueillaan.

Tiibetiläiset ovat eläneet omana, alueen muista kansoista erottuvana yhteisönään asuinsijoillaan jo 1600 vuoden ajan. Ennen Kiinan kommunistihallintoa vain kahdesti, 1200-luvulla ja 1700-luvulla he ovat joutuneet elämään miehitysvallan alla, ensin mongolien ja myöhemmin kiinalaisen Manchu-dynastian valtakausilla. Vapauden kaipulla on siis Tiibetissä pitkä perinne.

Tiibetiläiset eroavat kiinalaisista monessa suhteessa, kielen, kulttuurin, elintapojen ja erityisesti uskonnon suhteen. Tiibetiläisille on ominaista buddhalainen usko, joka paljolti ohjaa ja säätelee heidän elintapojaan. Tiibet on tavallaan teokratia, jota johtaa Buddhan inkarnaationa, ruumiillistumana Dalai-lama, nyt jo 14. sellainen.

Kun kaikki jumalat kieltänyt Kiinan kommunistihallinto sotilaineen miehitti Tiibetin, Dalai-laman oli henkensä pitimiksi paettava maastaan, naapurivaltioon Intiaan. Siellä Dharmsalassa toimii tiibetiläisten pakolaishallitus Dalai-lama johtajanaan. Häntä Kiinan johto syyttelee nyt eniten selkkauksen lietsomisesta, nimittelee jopa "sudeksi munkinkaavussa".

Nytkin Tiibetin aktivistit ovat vaatineet alueelleen itsenäisyyttä ja sen asukkaille kansalaisvapauksia ja ihmisoikeuksia. Tämä on pahinta, mitä Pekingin valtiaat kuulevat Tiibetin suunnalta. Heidän keskeisin tavoitteensa on säilyttää Kiina yhtenäisenä, pääkaupungista johdettuna kansakuntana, jossa 1300 miljoonaisen väestön enemmistö ja 55 vähemmistökansaa eläisivät "sovussa ja harmoniassa".

Niinpä Kiinan hallitus on vastannut Tiibetin aktivisteille kovin ottein. Aseellisissa vastatoimissa jo ehkä sadan mielenosoittajan arvellaan saaneen surmansa. Tiibetiläisten asuinalueilla useita satoja lienee pidätetty ja vangittu. Näin ovat Kiinan viranomaiset ennenkin tukahduttaneet aktivistien protestitoimintaa niin Tiibetissä kuin muiden vähemmistöjen asuinalueilla.

Dalai-lama on Tiibetin selkkauksessa nyt paljon haltijana. Hän on tuominnut kaikki voimatoimet, niin mielenosoittajien kuin Kiinan sotaväen väkivallan, tämän poliittisen ongelman käsittelyssä. Hän haluaa kansalleen vain kulttuurisen ja uskonnollisen itsehallinnon. Hän Daavidina ei linkoa kiviä Goljatin suuntaan, vaan haluaisi elää sovussa sen valtapiirissä, kohtuullisin ehdoin.

demokratia
ihmisoikeudet