Kumpi muuttuisi, ihminen vai ilmasto?
Lähetystöneuvos Vesa Jaakolan kolumni julkaistiin Pohjolan Sanomissa viikolla 51/2007.
Kuluneena vuonna ilmaston muutos on puhuttanut kansoja ja hallituksia enemmän kuin koskaan ennen. Aiheesta on järjestetty jopa kaksi suurta YK-kokousta, ensin syksyllä New Yorkissa teemaistuntona yleiskokouksen yhteydessä ja toinen kokous Indonesian Balilla äskettäin. Balin konferenssiin osallistui lähes koko YK-jäsenkunta, 188 valtion valtuuskunnat.
Molemmista kokouksista kiistaton viesti on se, että ilmasto muuttuu, jos ihminen ei muutu, muuta elintapojaan. Maapallon pitämiseksi asumiskelpoisena edes nykytasolla ihmiskunnan enemmistön on alettava elää toisin kuin tähän asti.
Kyseessä saattaa olla kaikkien aikojen suurin haaste ihmiskunnalle. Ellei tähän haasteeseen vastata kunnolla ja ajoissa, seuraukset saattavat olla kohtalokkaita jo tänään syntyville, niin ihmisille kuin eläimille, koko luomakunnalle.
Balin suurkokouksessa alettiin haasteeseen vastata vakavavin mielin. Päätettiin, että kaikki valtiot ryhtyvät tästedes toimiin ilmastonmuutoksen torjumiseksi.
Toimille laadittiin myös ohjelmaesitys. Siinä 188 valtiota sitoutuu neuvottelemaan uudesta ilmastosopimuksesta niin, että se voidaan allekirjoittaa Kööpenhaminassa joulukuussa 2009, siis kahden vuoden kuluttua. Uuteen sopimukseen tulisi sitovat määräykset ilmansaasteiden vähentämisestä. Niistä ei Balilla päästy yksimielisyyteen vielä edes tavoitetasolla.
Ilmastoneuvottelujen historia ei ole 15 vuotta vanhempi. Ensi kerran tähän ongelmaan kiinnitettiin huomiota hallitustasolla vuonna 1992, jolloin Rio de Janeirossa pidettiin YK-piirissä suuri Ympäristö- ja kehityskonferenssi. Siellä hyväksyttiin ilmastonmuutoksen raamisopimus UNFCCC.
Sen jälkeen tuon sopimuksen kolmannessa seurantakokouksessa joulukuussa 1997 Japanissa neuvoteltiin ja hyväksyttiin kuuluisa Kioton pöytäkirja. Sen mukaan pöytäkirjaan sitoutuneet teollisuusmaat vähentävät hiilidioksidin ja muiden saastuttavien kaasujen päästöjä 5,2 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2012 mennessä.
Tämän vuoden suurkokouksissa New Yorkissa ja Balilla tarkasteltiinkin eniten Kioton sopimuksen toteuttamisen ongelmia ja visioitiin toimia ilmaston lämpenemisen hillitsemiseksi vuodesta 2012 eteenpäin. Puheet osoittivat, että ilmastokin on politisoitu. Useimpien valtioiden edustajat käsittelivät aiheistoa omasta kansallisesta näkökulmastaan.
Poikkeuksena tästä EU-maat halusivat olla New Yorkin ja Balin kokouksissakin tiennäyttäjiä ja korkeimpien tavoitteiden asettajia, mitä ne ovat olleet Kioton konferenssista 1997 lähtien. Myös Suomen edustajat ovat tähdentäneet kokouspuheissaan entistä suurempaa yhteisvastuuta tämän globaalin ongelmiston ratkomisessa.
Yhteisvastuun välttelystä moitittiin vielä syyskuussa YK-kokouksessa ennen muita Yhdysvaltoja ja Australiaa. Balilla nämä vastarannan kiisket suostuivat lopulta uimaan yksimielisyyden myötävirtaan. Australian uusi hallitus lupasi liittyä Kioton sopimukseen. Yhdysvallat lupasi tulla samaan neuvottelupöytään muiden kanssa oltuaan siitä pitkään poissa.
Ilmastonmuutos koskettaa kaikkia ihmisiä ja kansoja. Tulevissa neuvotteluissa myös laajalta ja monenkirjavalta kehitysmaiden ryhmältä odotetaan vastuullista asennetta. Balilla päätettiin, että varsinkin nopeasti teollistuvilta mailta kuten Kiinalta, Intialta, Brasilialta ja Etelä-Afrikalta edellytetään osaltaan ilmastonmuutosta hillitseviä toimia.
Nyt ymmärretään, että ihmisen on muututtava, ettei ilmasto muuttuisi.