Valtiosihteeri Pertti Torstilan puhe Keski-Suomen henkisen maanpuolustuksen liiton 40-vuotisjuhlassa Jyväskylässä 16.11.2006

Valtiosihteeri Pertti Torstila
Ulkoasiainministeriö

Turvallinen vai turvaton maailma?

Arvoisat juhlavieraat,

Haluan tuoda ulkoasiainministeriön lämpimän onnittelun 40-vuotisjuhlaansa viettävälle Keski-Suomen henkisen maanpuolustuksen liitolle. Liittonne toiminta on menneiden vuosi­kymmenien aikana ollut laajaa ja arvostusta ansaitsevaa. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka, maanpuolustuksemme peruspilarit eivät saa olla vain alan ammattilaisten työmaata. Kiitos siitä, että olette työllänne levittäneet tietoa näistä peruspilareista, järjestäneet tilaisuuksia, esittäneet kysymyksiä, tarjonneet vastauksia ja näin valistaneet keski-suomalaisia terveeseen kansalliseen ja kansainväliseen ajatteluun. Kiitos siiitä, että saan puhua teille tänään.

Maailman meno kylmän sodan päättymisen jälkeisinä vuosina ei ole rauhoittunut. Rauha ei puhjennut kommunismin kaatumisen jälkeen. Rauha ei puhjennut edes Eurooppaan vaikka Pariisiin marraskuussa 1990 kokoontuneet ETYK-maiden valtion­päämiehet julistivatkin uuden asetelman "avanneen Euroopassa rauhan ja yhtenäisyyden uuden aikakauden." 

Pian Pariisin kokouksen jälkeen jouduimme todistamaan Jugoslavian veristä sisällissotaa omassa maanosassamme. Presidentti Tarja Halonen sanoi tuoreessa haastattelussa maailman alkavan muistuttaa yhä enemmän Harry Potterin maailmaa, jossa paha voi olla missä tahansa. Ei tarvitse omata kaukonäkijän taitoja voidaakseen ennustaa, että kuvattu rauhaton meno maailmalla  tulee jatkumaan.

Päivänpoliittista diplomatiaa ja politiikan käytäntöä - sitä mitä Suomen puheenjohtajuus unionin ulksuhteiden hoitamisessa on - hallitsevat lukuisat alueelliset kriisit. Afganistan, Lähi-itä ja Libanon, Iran, Irak, Kosovo ja Balkan, Afrikka ja Darfur ovat huomion keskipisteessä. Globaalin turvallisuuspolitiikan keskiössä on myös terrorismi eri muodoissaan. Samalla punnitaan kulttuurien ja sivilisaatioiden välisissä suhteissa sitä, miten laajasti kansainvälinen järjestys voi rakentua yhteisesti jaetuille arvoille ja monenkeskisille instituutioille.

                                                                 x x x

Afganistanin tapahtumat ovat saaneet osakseen kasvavaa huomiota ja huolta. Tilanteessa kiteytyy puheeni otsikossa esitetty kysymys: onko maailmamme turvallinen vai turvaton?

Samanaikaisesti kun Yhdistyneiden kansakuntien valtuutuksella toimiva Nato-johtoinen kansainvälinen operaatio (ISAF) on ottanut Yhdysvaltain johtamalta koalitiolta vastuulleen Afganistanin eteläosan turvallisuuden, se on kohdannut asetelman, jota asiantuntijat kutsuvat perustellusti sodaksi.

Suomalaiset rauhanturvaajat eivät ole mukana taistelualueilla, mutta olemme saaneet huomata, että yhteiskunnan arkisten toimintojen tukemiseen liittyvä työmme (Provincial Reconstruction Team, PRT) maan vakaammassa pohjoisosassa ei ole vaaratonta. Rauhanturvaamis- ja jälleenrakennustehtävään on tullut uusi, vaativa lisä.

Yhteenotot talibanin ja muiden kapinallisten kanssa eivät vastaa eurooppalaisten kuvaa sodasta. Siinä ei ole kysymys näiden maiden alueen puolustamisesta tai valtiollisesta henkiinjäämisestä.

Afganistanin taistelut ovat kuitenkin "sota",  jollaisia tulemme jatkossa näkemään lisää. Ammattikielessä sitä kutsutaan epäsymmetriseksi sodaksi. Toisena osapuolena on ei-valtiollinen toimija, jonka keinot ulottuvat itsemurhaiskuihin ja terroriin. Tähtäimessä on resursseiltaan ylivoimaisen vastapuolen itseluottamuksen ja kestävyyden horjuttaminen niin kentällä kuin kotirintamalla.

Afganistanissa on paljosta kysymys. Valtiot, joissa ihmisoikeudet poljetaan maahan ja hallinto on sortunut, ovat kansainvälisen turvallisuuden mustia aukkoja. Kysymys on maan taloudellisesta, sosiaalisesta ja poliittisesta jälleenrakennuksesta, itsemääräämisen ja yhtenäisyyden vahvistamisesta ja tien avaamisesta demokraattisen oikeusvaltion rakentumiselle.

Sortuneen tai heikon valtion elvyttämiseksi tarvitaan pitkään kansainvälistä avustustoimintaa. Rauhan ja yhteiskunnallisen edistys edellyttää turvallisuuden vakiintumista. Nato kantaa Afganistanissa päävastuuta sotilaallisista ponnisteluista. Myös Euroopan unionilla on edessään uusi merkittävä vastuu ja  työsarka YK:n ja humanitaaristen kansalaisjärjestöjen rinnalla eikä tätä vastuuta voi väistää. Kysymys on myös eurooppalaisten liittolaisten ja kumppanimaiden kyvystä toimia  amerikkalaisjoukkojen kanssa vaativassa ympäristössä. Afganistan ratkaisee, tuleeko Natosta globaali toimija kriisinhallinnassa vai jatkuuko suuntaus koalitioiden käyttöön ja Yhdysvaltain yksipuoliseen toimintaan.

Afganistanin kriisi ei kuitenkaan ratkea sotilaallisesti. Tie parempaan tulevaisuuteen kulkee yhteiskunnallisen, poliittisen ja taloudellisen muutoksen kautta.

Historiallinen edistys, joka kylmän sodan jälkeen Euroopassa on tapahtunut demokratian, oikeusvaltion, ihmisoikeuksien ja kehityksen aloilla on hyödyllinen havaintoesimerkki. Keskeistä on ollut Euroopan unionin ja Naton laajentuminen uusiin jäsenmaihin. Näiden järjestöjen kumppanuus- ja naapuruuspolitiikka ulottaa turvallisuusvaikutusta Euroopan ydinalueilta itään, koilliseen ja etelään. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) maanläheisellä otteella puolestaan on tärkeä rooli euraasialaisen alueen muutoksessa. Yhdistyneiden kansakuntien toimintakykyä on ryhdytty tehostamaan globaalien ongelmien ratkaisemisessa.

Kypsän ja vakaan demokratian vyöhykkeen laajentaminen ei kuitenkaan ole tapahtunut vaikeuksitta. On törmätty esteisiin, joiden voittamiseen tarvitaan uusia ajatuksia ja uusia keinoja.

Se mitä me periaatteidemme mukaan pidämme demokratiana, ei välttämättä kelpaa muille ainoaksi demokratian tai yhteiskunnan malliksi. Demokratian ja vakauden eteneminen ei edisty Lähi-idän, Aasian, Afrikan tai EU:n naapuruston - Itä-Euroopan, Kaukasian ja Keski-Aasian - maissa yhtä sujuvasti kuin Euroopassa.

                                                                 x x x

Israelin ja palestiinalalisten ristiriita heikentää arabimaiden ja länsimaiden suhteita, luo kasvualustaa ääriliikkeille ja lisää terrorismin uhkaa. Arabivaltiot voivat hyväksyä Israelin olemassaolon vuoden 1967 sotaa edeltäneissä rajoissa, mutta islamistiset radikaaliliikkeet kieltävät Israelin oikeuden olemassaoloon. Palestiinalaiset ovat äänestäneet valtaan yhden tällaisista liikkeistä, Hamasin. Kun Euroopan unioni ja Yhdysvallat eivät voi hyväksyä yhteistyökumppanikseen järjestöä, joka käyttää terroritekoja ja itsemurhaiskuja tavoitteidensa edistämiseksi, on jouduttu vaikeaan tilanteeseen.

Lähi-idässä ei tavoitteena ole vain oikeudenmukainen rauha, joka antaa palestiinalaisille elinkelpoisen valtion Israelin rinnalla ja ratkaisee pakolaiskysymyksen. Tehtävänä on myös lievittää humanitaarista hätää, joka on pahentunut Hamas-hallinnon eristämisen ja Gazan alueen väkivallan seurauksena.

EU:n periaatteellinen lähtökohta on uskonnollisten ja muiden ääriliikkeiden vastustaminen. Tässä suhteessa tilanne Lähi-idässä on vaikeutumassa. Uskonnollinen elementti on vahvistunut palestiinalaiskysymyksessä Hamasin menestyksen seurauksena. Jerusalemin status on suuri uskonnollinen kysymys.

Libanonissa uskontopohjainen Hizbollah on noussut vahvaksi poliittiseksi voimaksi.Se on julistanut viime kesän sodan voitokseen. Vaikka Hamas on sunni- ja Hizbollah shiiamuslimien järjestö, niiden välillä ei ole eroa suhtautumisessa Israeliin. YK:n operaatio UNIFIL, johon myös suomalaiset joukot osallistuvat, pyrkii jälleenrakennuksen ohella tukemaan poliittista vakautumista, johon kuuluu Libanonin valtion aito suvereniteetti ja tunnustettu hallitusvalta kautta koko maan. 

Gazan rauhoittamiseen eivät perinteisen rauhanturvaamisen mallit sovellu. Palestiinalaisryhmien keskinäiset väkivaltaisuudet ja terrorihyökkäykset ja raketti-iskut Israelin puolelle tulisi estää niin, ettei Israel tuntisi tarvetta omille rauhanpakottamistoimilleen. Kolmatta, todennäköisesti eurooppalaista osapuolta tarvitaan. EU ei kuitenkaan voi ottaa tehtävää vastuulleen palokuntatyönä, vaan Israelin ja palestiinalaisten on osoitettava aitoa poliittista tahtoa rauhaan.

                                                                 x x x

Iraniin liittyvä ongelma koskee sen väitettyä pyrkimystä ydinaseen valmistamiseen. Joukkotuhoaseiden leviämisen uhkaa pahentaa pelko siitä, että ydinaseita saavat haltuunsa terroristijärjestöt tai valtiot, jotka saattavat käyttää ydinasettaan poliittiseen kiristämiseen.

Iran vakuuttaa kehittelevänsä ydinvoiman rauhanomaista käyttöä. Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA ei ole löytänyt yksiselitteisiä todisteita ydinaseohjelmasta, mutta vaatii Iranilta suurempaa avoimuutta.

YK:n turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenet ja neuvotteluja vetävä EU vaativat Irania luopumaan uraanin itsenäisestä rikastamisesta. Jos Iran suostuu siihen ja täyttää IAEA:n ehdot, sille luvataan ydinenergian kehittämiseksi avokätistä yhteistyötä. Rikastusta jatkamalla Irania uhkaavat turvallisuusneuvoston pakotteet. Mahdollisen ydinaseohjelman jatkuessa ei sotilaallisia vastatoimiakaan Yhdysvalloissa suljeta pois.

                                                                 x x x

Balkanin sotien alueista Kosovo on vailla pysyvää poliittista ratkaisua. Presidentti Ahtisaaren vetämissä statusneuvotteluissa eletään ratkaisevia aikoja.

Naton ilmasodan seurauksena Serbian hallinto joutui poistumaan Kosovosta. Samalla yli puolet alueen serbisiviileistä katsoi parhaaksi lähteä. Serbia pitää kiinni siitä, että Kosovo on säilyttävä osana Serbiaa. Kosovon albaanienemmistö hylkää muut ratkaisumallit kuin täyden itsenäisyyden.

Lopputulokseksi ennustellaan YK:n turvallisuusneuvoston päätöksellä valvottua siirtymistä itsenäisyyteen, jossa yhteiskunnan vakauden tukijana on EU ja rauhanturvaajana jatkaa Nato kumppanimaineen. Serbialta odotetaan kykyä ja tahtoa suuntautua eurooppalaisen yhdentymiseen.

                                                                 x x x

Darfur, Sudanin läntinen osa on noussut kansainvälisen politiikan keskiöön humanitaarisena katastrofina. Tilanne pahenee kahden miljoonan pakolaisen kärsiessä Sudanin hallituksen tukemien aseryhmien ja kapinallisten väkivaltaisuuksien keskellä.

YK:n turvallisuusneuvosto on päättänyt Afrikan unionin nykyistä joukkoa vahvemman joukon perustamisesta. EU:n ja Naton tukemat joukot koottaisiin pääosin afrikkalaiselta pohjalta. Sudanin hallitus kuitenkin vastustaa YK-joukkojen tuloa Darfuriin.

Darfur on vakava haaste YK:n toimintakyvylle. Darfurissa on nähty, ettei Sudanin hallitus pysty suojelemaan kansalaistensa turvallisuutta. Taustalla Afrikan lähihistoriassa ovat Ruandan ja Kongon humanitaariset katastrofit. Kansainvälisen yhteisön tulisi ottaa vastuu ihmisten suojelusta tarpeen tullen ilman asianomaisen hallituksen tahtoa. Darfurin tapauksessa ei poliittista tahtoa ja sotilaallista kykyä näytä löytyvän. Muita pakotteita Sudaniin voidaan kohdistaa ja sotarikostutkimukset on käynnistetty. 

                                                                 x x x

Lähi-idän tilannetta ei voida tarkastella ilman länsimaiden ja islamin suhdetta. Islam on kokonaisvaltainen uskonto ja kulttuuri, jota ei voida irrottaa politiikasta.

Lännen kuva muslimimaailmassa on huonontunut. Muslimimaissa kasaantuvan turhautumisen juuret ovat ratkaisemattomassa Lähi-idän ydinkonfliktissa. Irakin sota, Iran-kiista ja terrorismin vastainen sota paisuttavat ongelmaa. Konfliktit viestivät islamin maissa läntisistä arvoista ja ratkaisumalleista. Kärjistyneimmissä asenteissa ne nähdään lännen etujen ajamisena Yhdysvaltain sotilaallisen mahdin avulla.

Kaikki turhautumisen syyt eivät ole tuontitavaraa. Liian monet arabi- ja muiden muslimimaiden hallitukset ovat epäonnistuneet sellaisten uudistusten ja parannusten toteuttamisessa, joita kansalaisilla on oikeus odottaa demokratian, ihmisoikeuksien kunnioituksen ja taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen muodossa. 

Vastaavasti islamin kuva lännessä on tullut ongelmallisemmaksi. Turvallisuuspoliittisesti vakavin puoli on ääri-islamilaisuuden ja terrorismin välinen yhteys, joka on ilmennyt terrori-iskujen tekijöiden taustoissa. Euroopassa terrorismin syitä haetaan paikallisesti ja tapauksittain. Useissa maissa on ennen Yhdysvaltoja järkyttänyttä syyskuun 2001 iskuja ollut kokemuksia etnisestä, alueellisesta tai poliittisesta terrorismista. Uutta on se, että uudenlaisen, globaalin terrorismin pääasiallinen kohde on Euroopassa. Madridin ja Lontoon pommi-iskuissa oli globaaleja kytkentöjä.                                                             

                                                                  x x x

Kuinka Euroopan unioni ja unionin tämän hetkinen puheenjohtajamaa Suomi suhtautuvat kuvailemiini vaikeisiin ja moniulotteisiin haasteisiin?

Toisen kerran EU:n puheenjohtajamaana toimivaa Suomea ei tarvitse muistuttaa tai opettaa, että kaukaisetkin ja globaalit ongelmat vaikuttavat sen turvallisuuteen ja yhteistyöhön on osallistuttava.

Totalitaarista terrorismia vastaan on toimittava laillisuuden ja ihmisoikeuksien sallimin keinoin, muutoin vain ravitaan sen kasvualustaa. EU:n strategiassa painotetaan uskonnollisten ja etnisten ryhmien yhteiseloa sekä väestöryhmien välistä tasa-arvoa ja kunnioitusta. Islamin monimuotoisuus on jäänyt länsimaissa paljolti tuntemattomaksi. Länsimaisia arvoja ja normeja taas ei aina ymmärretä islamilaisessa maailmassa tai niitä tulkitaan väärin. Lisätieto ja molemminpuolinen valistus ovat tarpeen jotta tanskalaispilakuvien kaltaisilta järkytyksiltä selvitään. Suomessa olemme eurooppalaisesta kehityksestä jäljessä yhden maahanmuuttajasukupolven verran, mutta edessämme ovat samat integroitumiseen ja identiteettiin liittyvät kysymykset kuin muualla. 

EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tehtävät ja tehokkuusodotukset kasvavat Suomen politiikan ytimessä. Rauhanturvaamisen 50. vuotta viettävä Suomi osallistuu jatkossakin kansainväliseen kriisinhallintaan niin YK:n, EU:n kuin Naton rauhankumppanuuden piirissä.

Euroopan unioni on johtava humanitaarisen ja kehitysavun antaja. Unioni kehittää siviili- ja sotilaallista kriisinhallintakykyään ja toimii yhä useammissa rauhanrakentamistehtävissä eri puolilla maapalloa. Samanaikaisesti kun unionin jäsenmaita vaivaa epävarmuus laajentumispolitiikasta ja keskinäisen yhteistyön syventämisestä, unionin ulkopuoliset maat Euroopan rajojen ulkopuolella toivovat lisää unionin poliittista ja taloudellista tukea, enemmän läsnäoloa, enemmän eurooppalaisia rauhanturvaajia ja rauhan rakentajia omien yhteiskuntiensa turvaksi ja naapurikiistojen ratkaisijaksi.

Rajat eivät pysäytä uusia uhkia. Maantiede ei ole kuitenkaan menettänyt merkitystä, vaan lähiympäristön turvallisuus ja vakaus on ensisijaisen tärkeätä - Suomelle ja muille.

EU:n ja Naton laajentuminen Baltian maihin on lisännyt vakautta. Pohjolan-Itämeren alue kuuluu EU-Euroopan ytimeen, mutta se on samalla eturintamaa. Yhteistyön vahvistaminen Venäjän kanssa on omassa luokassaan. Tärkeäksi on noussut myös Valkovenäjän ja Ukrainan suunta.

Globaalit haasteet korostavat Suomen valtion ja yhteiskunnan kykyä vastata omasta tontistaan, olipa kyse ympäristökatastrofien, laittoman maahanmuuton, ihmiskaupan, järjestäytyneen rikollisuuden tai terrorismin torjunnasta tai ja seurausten hallinnasta.

Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaaminen ja ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikka muodostavat kokonaisuuden, josta on huolehdittava. Tämän kokonaisuuden kehittäminen on entistä tärkeämpi tehtävä maailmassa, jossa turvallisuus ja turvattomuus ilmentyvät rinnakkain.