Ulkoministeriön avoimien ovien päivä oli yleisömenestys

Helsinki-päivän tiedotuksessa UM:n avoimille oville oli varattu huomattavasti tilaa. Malla Vanhanen, tiedotussihteeri kaupunginkansliasta totesi ennen tapahtuman alkua: "Mitään muuta ministeriötä ei ole aikaisemmin nähtykään mukana Helsinki-päivässä. Olemme äärimmäisen kiinnostuneita ja innostuneita siitä, että UM haluaa osallistua ja että yleisöllä on mahdollisuus tutustua ministeriön tiloihin ja nähdä ja kuulla ministereitä itseään. Tapahtumaa on puffattu yhtenä päivän kolmesta kärkitapahtumasta."

Lähtölaukaus

Varaslähdön päivän ohjelmaan suoritti lähetystöneuvos Roope Jussila, joka osallistui Logonomit r.y:n Puhuu kuin Ruuneperi –tapahtumaan kansallisrunoilijamme patsaalla Esplanadilla klo 13. "Kielipoliittinen" palopuhe satirisoi englannin jatkuvaa interventiota suomalaiseen arkikieleen.

Engel-sali

Helsinki-päivän UM-osuus alkoi Merikasarmilla Engel-salista. Tapasin ensimmäiseksi Hans-Peter Holmstenin, 39. Hän oli tullut paikalle Metro-lehden ilmoituksen mukaan. "Olen nähnyt rakennukset ulkoa, mutta en ole koskaan käynyt täällä sisällä. On kiva nähdä, miltä tämä näyttää näin arkkitehtonisesti. Uusi flyygeli rakennettu kymmenisen vuotta sitten", hän tiesi vielä lisätä. Muuta hän ei sanonut tietävänsä UM:stä ja siirtyi kuuntelemaan valtiosihteeri Antti Satulin tervetuliaisluentoa.

Valtiosihteerin lyhyt esitelmä keskittyi antamaan yleisölle perusfaktat UM:n toiminnasta: "Kaikkein tärkeintä on se, että ulkoministeriö avautuu sillä tavalla, että kerromme kansalaisille, minkä takia ulkoministeriö on olemassa, mitä se tekee ja ennen kaikkea millä tavalla se palvelee kansalaisia ja yrityksiä ja yleensä suomalaista yhteiskuntaa", Satuli kertoi ennen luentoa antamassaan haastattelussa. "Tätä on nyt tehty tämän vuoden aikana eri puolilla Suomea, eri maakunnissa ja nyt Helsinki-päivä tarjosi hyvän tilaisuuden puhua samoista asioista helsinkiläisille. Tästä syntyi ajatus avoimien ovien päivästä. Luulen, että UM tunnetaan yleisellä tasolla, mutta ei varmaankaan ihan kaikkea sitä mitä UM:ssä tehdään. Suoritetut tutkimukset osoittavat, että UM:n olemassaolo tiedetään, siihen luotetaan, mutta ei tiedetä kovin tarkkaan mitä se tekee. Mielestäni olemme saavuttaneet jo yhden Avoimien Ovien päivän tavoitteen: olemme saaneet ihmiset kiinnostumaan UM:. Hyvä tavoite on saada kerrottua ihmisille, mitä me tehdään ja vastattua heidän kysymyksiinsä. Tärkeintähän tässä on se, että ihmisillä on mahdollisuus kysyä ja että voidaan keskustella niiden ihmisten kanssa, jotka on vaivautuneet meidän tilaisuuksiimme."

Sinikka Luomajoki, 60, Kirsi Hannukkala, 17, olivat lukeneet tapahtumasta Helsinki Info –lehdestä. Myös he olivat tulleet katsomaan Merikasarmia itseään: "Talo on restauroitu hienosti, sisätilat tietysti kiinnostaa, ja kuinka ihmiset työskentelevät. Valitettavasti meidät yllätti aikapula, emmekä voi jäädä kuuntelemaan näitä mielenkiintoisia esityksiä, mitä täällä on tarjolla", Luomajoki pahoitteli. Hannukkala en tiennyt oikeastaan mitään UM:stä, mutta "iltapäivä selvensi asiaa aika paljonkin. Satulin puhe antoi ihan hyvän kuvan mitä UM:n toiminta on". Entä tulevatko he seuraaville Avoimien Ovien päiville? "Ehkä riippuu siitä ketkä on lähdössä, eihän sitä nyt yksinään viitti", Hannukkala totesi. Tulen mielelläni toistekin kuuntelemaan luentoja. Hyvä aloitus UM:ltä, kouluarvosanoissa noin ysi", Luomajoki kehaisi lopuksi.

Museo

Avoimien Ovien päivä on ensimmäinen laatuaan UM:ssä. "Silloin kun Merikasarmi valmistui, erilaisille ryhmille ja varsinkin Katajanokalla toimiville firmoille ja yhdistyksille Merikasarmia ja UM:ötä esiteltiin, tämä siis noin viisitoista vuotta sitten", kertoi tietohallintolinjan johtaja Martti Favorin. "Ja kun ulkoministeriö täytti 80 vuotta, pidettiin näyttely Engel-salissa, mutta tämän laajempaa ei ole aikaisemmin ollut. Uudempi tapahtuma on myös kevyempi ja siinä mielessä vapaampi, että kuka tahansa pääsee. Tietysti siinä on myös riskinsä." Merikasarmin museossa oli toinen yleisöpiste, jonka sisällön oli tuottanut tietohallintolinja. "Meillä on vain ajallinen perspektiivi", Favorin jatkoi, "me emme esimerkiksi esittele tietojärjestelmiämme, joita voisi yleisellä tasolla esitellä ja olla ylpeäkin. Olemme kuitenkin ottaneet sen linjan, että annamme tuon historiallisen katsauksen pienessä museossamme ja sen hyvissä esittelytiloissa. Puolen tunnin välein esitellään vuorotellen Merikasarmin historiaa ja katkelmia Suomen ja maailman ensimmäisestä valtion tekemästä propagandafilmistä vuodelta 1922."


Museossa ja Raportissa vieraillut Ilja Kokkonen, 25, oli nähnyt Helsingin Sanomissa olleen ilmoituksen. "UM:n toiminta kiinnostaa ihan yleisesti", hän sanoi, "ja kun olin tuossa kaupungilla kävelyllä ajattelin tänne poiketa, matka ei ollut kovin pitkä." Mikä Um:ssä sitten erityisesti kiinnostaa? "En osaa oikein sanoa, nämä ulkomaanedustustot ja koko muukin toiminta. Joskus ajattelin, että voisi itsekin hakeutua tänne töihin, mutta en ole sitä sitten enää viime aikoina miettinyt sen kummemmin. Museo on ihan kiva. Olisin tosin toivonut, että näyttely olisi ollut hieman laajempi. Kaikenlaisia anekdootteja ja tavaroita ympäri maailmaa ja muuta sellaista olisi saanut olla lisää." Entä tulevaisuus, saadaanko Kokkosesta uskollinen kävijä? "En usko, että tulen aivan vastaavanlaiseen tilaisuuteen, mutta jos jotain muita uusia tilaisuuksia on tarjolla, niin mikäs siinä. 9 miinus päivästä kokonaisuutena."

Kehitysyhteistyöosasto

Koska kehitysyhteistyöosaston ohjelma oli hiukan muita lyhyempi, oli seuraavaksi siirryttävä Rahapajan tiloihin seminaaria kuuntelemaan. KYO on järjestänyt aikaisemmin suuriakin yleisötapahtumia, mutta ne ovat sijoittuneet UM:n tilojen ja yleensä myös Katajanokan ulkopuolelle. "Meille on erittäin tärkeätä selittää mitä kehitysyhteistyössä tehdään, että suomalaiset voivat tulla käymään, kuuntelemaan tai kysymään, mitä se on, meneekö raha perille, onko työ kestävällä pohjalla. Tällainen dialogi ja vuorovaikutus on erittäin tärkeää. Meille oli hyvin positiivinen yllätys, että seminaariin tuli keskellä iltapäivään näinkin paljon ihmisiä", tiedotuksen ja kansalaistoiminnan linjan johtaja Christian Sundgren totesi.

Keitä tulee KYOn seminaariin, ketkä tuntevat talon toiminnan? "Kehitysyhteistyön taustaryhmät ja järjestöpohja, joka tuntee UM:n, on käsittääkseni aika laaja ja se on huomattu myös mielipidetutkimuksissa: kehitysyhteistyöllä on laaja tuki. Mutta tietenkin uudet asiat ja näkökulmat, esimerkiksi ihmisoikeusasiat ovat varmasti suurimmalle osalle vieraita, ja niistä olisi hyvä päästä kertomaan. Siinä mielessä tällaiset avointen ovien päivät on erinomainen konsepti: juuri se piiri, joka ei ole niin tiedostavaa, etsiytyy tällaisiin tilaisuuksiin ja saa uutta tietoa ja mahdollisesti kiinnostuu kehitysyhteistyöstä", Sundgren jatkaa.

TKK:lla ympäristötekniikkaa opiskeleva Matti Kummu, 24, oli asian harrastajana kuuntelemassa seminaaria. "Moni kaveri on kiinnostunut aiheista ja netistä tarkempaa tietoa haettuani päätin tulla käymään", hän kertoo. "En ole käynyt muissa yleisöpisteissä. Kehitysyhteistyöprojektit kiinnostavat eniten. Tunnen UM:n toimintaa, olen lueskellut aika paljonkin kehitysyhteistyöstä, kavereita on ollut alalla duunissa, professorit ovat olleet mukana projekteissa; näiden kanavien kautta olen saanut tietää aika paljon. Päivä ei tuonut juurikaan uutta tietoa jotain pieniä detaljeja lukuun ottamatta, vahvisti vain vanhoja käsityksiä. Sen verran olen kuitenkin lukenut ja etsinyt infoa, että tiedän melko hyvin mistä on kysymys." Mitä mieltä Kummu oli päivän toimivuudesta ja tarjonnasta? "Toimii hyvin PR-tapahtumana, enemmän tällaisia, ilman muuta. On hyvä juttu, että kaikki pääsevät näkemään mitä täällä tehdään, näkee vähän ihmisiä ketkä täällä toimii, pääsee esittämään kysymyksiä ihmisille jotka oikeasti tietää asioista. Varsinkaan tällaisella opiskelijalla ei juuri muuten ole mahdollisuutta tavata näitä ihmisiä", Kummu huomauttaa.


Myös Eija-Riitta Kinnunen, 37, oli tullut tutustumaan vain KYOn pisteeseen. Yhteiskuntatieteilijänä ja ammattikorkeakouluopettajana ala kiinnostaa, "koska opetamme myöskin tällaista monikulttuurisuutta, täältä saa materiaalia ja voi kuunnella kiinnostavia esitelmiä. Seminaari oli kiva, tuli aika lähelle kuulijaa, eikä ollut turhan byrokraattinen tai yliasiallinen. Asiatietoa on, virkamiehetkin ovat tässä saavutettavissa ja koska kehitysyhteistyö on sensitiivinen aihe on hyvä, että tänne on avoimet ovet. En sitten tiedä, kuinka paljon tänne tulee ihmisiä ja ovatko he jotka tulevat jo valmiiksi kiinnostuneita. Se tässä on aina ongelmana: saadaanko uusia ihmisiä tutustumaan aiheeseen", Kinnunen pohtii. Kuinka päivän ohjelmaa voisi kehittää? "Ehkä musiikkia tai jotain sen tyyppistä, elämyksellisempää pitäisi olla enemmän. Koko hommaa voisi siirtää enemmän ’kadulle’ niin että saisi ihmiset tulemaan. Tämä rakennus [Rahapaja] on hyvin asiallinen, ihminen joka ei ole näitten asioiden kanssa tekemisissä, ei tänne tule", Kinnunen arvioi.

Lehdistö- ja kulttuuriosasto

Lopuksi oli vielä kiiruhdettava Lehdistö- ja kulttuuriosaston yleisöpisteeseen UM:n pressitilaan Kanavakatu 3 C:ssä. Täällä esiteltiin suomalaisia kulttuuritapahtumia ulkomailla, ulkomaisten lehtien Suomi-artikkeleita, kansainvälisten kokousten ja valtiovierailujen lehdistöjärjestelyjä,ulkoministeriön verkkosivuja, Suomesta kertovia julkaisuja sekä Eurooppa-tiedotuksen toimintaa ja aineistoa. Videokonferenssivälineistön avulla otettiin suora kuvayhteys Tukholman ja Washingtonin suurlähetystöihin. Suurlähetystöjä tarkasteltiin myös arkkitehtuurin lippulaivoina, Suomi-kuvan, taiteen ja tietotaidon ’vienninedistäjinä’.

"UM:n työkentän tunnetuksi tekeminen on tärkeää", Eurooppa-tiedotuksen yksikön päällikkö Pirkko Hämäläinen kertoi. "Niillä ihmisillä, jotka ovat tekemisissä UM:n kanssa, esimerkiksi kansalaisjärjestöjen edustajilla tai valtionhallinnon yhteistyökumppaneilla, on yleensä melko selkeä kuva siitä, millainen UM:n työkenttä on. Tästä huolimatta suurin osa suomalaisista ei tiedä, mitä päivittäin ministeriössä tehtävä työ pitää sisällään. Tapahtuman tavoitteena on, että päästäisiin ulkoministeriötä verhoavasta mystiikasta ja kliseistä irti. Uskon, että esittelyt ja esittäytymiset, joita tämän päivän aikana tehdään, osaltaan valaisevat ja aukaisevat ihmisille UM:n toimintakenttää."


Tavatessani Per-Erik Sjöströmin LKO:ssa hän oli jo kiertänyt kaikki yleisöpisteet. ”Minua kiinnosti oikeastaan historia ja Merikasarmille järjestetty museo. Siellä olisi kyllä saanut olla enemmän esineitä, mutta muuten oli todella mukavaa. Ja myös Lehdistöosaston yhteystekniikka on ollut kiinnostavaa. UM on aika tuttu minulle. Minulle tulee usein ulkomaalaisia vieraita, joiden takia joudun asioimaan UM:n kanssa. Lehdistöosastolta olen saanut paljon tietoa ja jos oikein muistan, heillä on toimipiste myös Keskuskadulla, josta saa esitteitä ja tiedotteita. Ideana Avoimien ovien päivä on oikein onnistunut. Se järjestettiin käsittääkseni ensimmäistä kertaa ja toivottavasti jatkoa seuraa. Ajankohtaa ja ohjelmasisältöä kannattaisi silti vielä vähän miettiä ja hioa. Ohjelmat menevät liikaa päällekkäin, monet ovat olleet vihaisia siitä, että ovat joutuneet jäämään yhdestä tai toisesta tilaisuudesta pois. Ihminen voi olla vain yhdessä paikassa kerrallaan", Sjöström huomauttaa.

Teksti ja kuvat: Harri Kilpi