Tehokasta apua maailman kriiseihin

Ukrainan kaltaisissa kriiseissä humanitaarisia toimijoita on paljon. Miten työtä jaetaan, mistä avustustarvikkeet hankitaan ja miten yksityiset ihmiset voivat auttaa? Entä riittääkö humanitaarista apua maailman kriiseihin? Ulkoministeriön humanitaarisen avun neuvonantaja Riikka Mikkola vastaa kysymyksiin.

Kuvassa kaksi ihmistä kantaa lavallista Ukrainaan osoitettuja UNHCR:n avustustarvikkeita. Toisella ihmisistä on Punaisen Ristin liivi päällään.
Kansainvälisillä humanitaarista työtä tekevillä järjestöillä on useita keskusvarastoja ympäri maailmaa, joista tavarat saadaan liikkeelle lyhyelläkin varoitusajalla. Kuva: OCHA/Ivane Bochorishvili

Mitä humanitaarisia avustusjärjestöjä Ukrainassa nyt toimii, neuvonantaja Riikka Mikkola?

”Kriisi on niin valtava, että paikalla on paljon humanitaarisen avun toimijoita – tietoa on ainakin 113 järjestöstä. Myös paikallishallinnoilla on keskeinen rooli humanitaarisen avun toimittamisessa ja pakenevien auttamisessa sekä Ukrainassa että etenkin pakolaisia vastaanottavissa maissa.

Punaisen Ristin ja Punaisen puolikuun liikkeen lisäksi apua antavat useat YK-järjestöt kuten pakolaisjärjestö UNHCR, ruokaohjelma WFP, väestörahasto UNFPA, lastenavun rahasto Unicef, terveysjärjestö WHO ja siirtolaisuusjärjestö IOM. Myös YK:n humanitaarisen avun koordinaatiotoimisto Ocha, ihmisoikeusvaltuutetun toimisto OHCHR ja tasa-arvojärjestö UN Women toimivat alueella.

Lisäksi Ukrainassa toimii ainakin 37 paikallista kansalaisjärjestöä ja 28 kansainvälistä kansalaisjärjestöä. Eniten toimijoita on Lvivin ja Donetskin alueilla.”

Miten päätetään, kuka tekee ja mitä?

”Humanitaarisissa kriiseissä, joissa valtio tarvitsee ulkopuolisten, humanitaaristen toimijoiden apua, koordinaatiosta vastaa Ocha. Pakolaiskriiseissä ensisijainen vastuu koordinaatiosta kuuluu UNHCR:lle.

Ocha on perustanut Puolaan rajan lähelle järjestöjen välisen koordinaatio- ja varastointipisteen, jonka tavoitteena on varmistaa avun tehokas toimittaminen Ukrainaan. Tämän lisäksi Ukrainaan on perustettu useita toimipisteitä, jotka koordinoivat apua maan sisällä.  

Vastuuta jaetaan temaattisesti niin, että eri järjestöillä on johtava rooli oman asiantuntija-alansa toimissa. Esimerkiksi UNHCR:lla on johtoasema suojelua ja majoitusta koskevissa asioissa sekä leirien koordinoinnissa ja hallinnoinnissa, kun taas WFP vastaa ruoka-apuun liittyvästä koordinaatiosta.

Punaisen Ristin kansainvälinen liike ei ole osa YK:n keskitettyä koordinaatiojärjestelmää vaan se koordinoi apua ensisijaisesti eri maiden Punaisen Ristin yhdistysten kanssa. Tietoa jaetaan tiiviisti YK-järjestöjen ja niiden kumppaneiden kanssa.

Hallinto ja paikallishallinto voivat myös olla vastuussa humanitaarisen avun koordinaatiosta. Esimerkiksi EU:n alueella päävastuu on Ukrainasta pakenevia ihmisiä vastaanottavalla maalla, mutta niillä on mahdollisuus pyytää apua kansainvälisiltä järjestöiltä myös avun koordinaatioon.”

Mistä humanitaariset järjestöt hankkivat kaikki tarvittavat tarvikkeet?

”Kaikki humanitaarinen apu ei ole materiaaliapua, vaan järjestöt jakavat käteisapua alueilla, joilla paikalliset markkinat ovat (vielä) toiminnassa. Tämä koskee myös maasta paenneita.

Avustustarvikkeet hankitaan keskitetysti. Tavaramäärät ovat kriisitilanteissa hyvinkin suuria – esimerkiksi kaksi miljoonaa huopaa. Kansainvälisillä humanitaarista työtä tekevillä järjestöillä on useita keskusvarastoja ympäri maailmaa, joista tavarat saadaan liikkeelle lyhyelläkin varoitusajalla.

Hankintoja tehdään lisäksi mahdollisuuksien mukaan paikan päältä tai lähialueilta, jolloin kuljettaminen on edullisempaa, nopeampaa ja ympäristöä vähemmän kuormittavaa. On tärkeää, että tarvikkeet ovat tasalaatuisia ja täyttävät esimerkiksi turvallisuuskriteerit. Tarvikkeiden on oltava myös paikallisiin olosuhteisiin ja kulttuurin sopivia.

Aina tarvikkeita ei ole saatavilla riittäviä määriä, oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan. Esimerkiksi Ukrainassa on pulaa peitoista. Poikkeuksellisesti YK-järjestöt ovatkin pyytäneet myös materiaaliapua rahoittajamailta, muun muassa Kiinalta, jonka tuki on tähän mennessä ollut vähäistä.

Ukraina ja Venäjä ovat isoja ruoantuottajamaita ja etenkin WFP on huolissaan sodan pitkäaikaisista vaikutuksista globaalille ruokaturvallisuudelle. Ruoan hintojen nousu, jakeluketjujen katkeaminen sodan seurauksena ja kuljetuskustannusten nousu voivat heikentää merkittävästi ruoan saantia muissa humanitaarisissa kriiseissä ja kaikkien köyhimmissä maissa. WFP on hankkinut Ukrainasta viljaa muun muassa Afganistanin, Syyrian ja Jemenin ruoka-aputoimituksia varten, ja peräti 50 prosenttia WFP:n hätäavuksi hankkimasta viljasta tulee Ukrainasta ja Venäjältä.”

Miten yksityiset ihmiset voivat auttaa?

”On hienoa nähdä, että Ukrainan tilanne on herättänyt suomalaisissa valtavan halun auttaa.

Tehokkain tapa siihen on lahjoittaa rahaa Ukrainassa avustustyötä tekeville vakiintuneille järjestöille.

Sotaa pakenevien on usein hankala kuljettaa suuria määriä tavaraa, joten on ehdottoman tärkeää, että apua annetaan sopivimmassa mahdollisessa muodossa. Usein se on myös käteisapua.

On myös iso riski, että ilman koordinointia toimitettu apu ei saavuta niitä ihmisiä, jotka sitä eniten tarvitsisivat, sillä haavoittuvimmassa asemassa olevat ovat usein näkymättömimpiä eikä heillä ole mahdollisuuksia vaatia oikeuksiensa toteutumista.

Nopeasti muuttuvissa tilanteissa avun perille toimittaminen voi olla erittäin vaikeaa ja joskus myös vaarallista. Yksityisillä henkilöillä harvoin on esimerkiksi kriisialueet kattavia vakuutuksia, jotka turvaisivat heitä. Pahimmissa tapauksissa koordinoimattomasta avusta on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Ukrainasta pakenee ensisijaisesti lapsia, naisia, vanhuksia sekä vammaisia henkilöitä. Haavoittuvimmassa asemassa oleviin kohdistuu korostunut ihmiskaupan ja hyväksikäytön uhka. Apua tarvitsevien ihmisten on mahdotonta arvioida yksittäisten apua tarjoavien henkilöiden tarkoitusperiä. Kun toimijoiden määrä kasvaa, avunantajien tunnistamisesta tulee entistäkin vaikeampaa ja sekaannuksen riski kasvaa. Onkin ehdottoman tärkeää, ettei etenkään ilman aikuista tulleita alaikäisiä auteta eteenpäin, ilman että tämä tehdään valvotusti ja yhdessä viranomaisten kanssa.”

Miten hyvin annettu humanitaarinen apu riittää Ukrainaan ja muihin kriiseihin?

”Globaalit humanitaariset tarpeet olivat ennätyssuuret jo ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Vuoden alussa, ennen Ukrainan kriisin puhkeamista, YK arvioi 274 miljoonan ihmisen olevan humanitaarisen avun tarpeessa 64 maassa. Vaikka globaali humanitaarinen rahoitus on kasvanut, tarpeet kasvavat huomattavasti nopeammin. Viime vuosina YK on saanut kerättyä vain noin puolet tarvitsemastaan humanitaarisesta rahoituksesta. Vuonna 2021 osuus jäi ennätysalhaiseksi 49 prosenttiin.

On tärkeää, ettei Ukrainan sodankaan aikana unohdeta muita humanitaarisia kriisejä ja -tarpeita.

Esimerkiksi Jemenin tilanne on luokiteltu maailman pahimmaksi humanitaariseksi kriisiksi. Yli kuusi vuotta kestäneen sodan myötä arviolta 20,7 miljoonaa ihmistä on humanitaarisen avun ja suojelun tarpeessa. Heistä 16,2 miljoonaa kärsii ruokapulasta, 17,9 miljoonaa tarvitsee terveyspalveluita ja 15,4 miljoonaa on kiireellisten vesi- ja sanitaatiopalveluiden tarpeessa.

On äärimmäisen tärkeää, että avunantajat ja rahoittajamaat kunnioittavat humanitaarisen avun periaatteita. Humanitaarista apua on annettava siellä, missä sitä tarvitaan. Avun on perustuttava tarpeisiin eikä sitä voida antaa esimerkiksi poliittisin tai sotilaallisin perustein.

YK:n pakolaisjärjestö UNHCR on myös korostanut, että oikeus hakea ja saada turvapaikkaa on universaali. Turvapaikka tulee myöntää tasapuolisesti kaikille sitä tarvitseville, riippumatta ihonväristä, iästä, sukupuolesta, uskonnosta tai kotimaasta.”

Milma Kettunen

Kestävän kehityksen ja kaupan viestinnän yksikkö