Tansania sai hyvän arvosanan Pariisin julistuksen seurannassa

Tansaniassa on tehty hyvää työtä harmonisaation edistämisessä, käy ilmi Pariisin julistuksen toisen seurantakierroksen tuloksista. Vuodelle 2010 asetettujen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää kuitenkin loppukiriä. Suomi sai tunnustusta julistuksen toimeenpanossa.

Kulmakivinä harmonisaatio ja tuloksellisuus

Avunantajien ja –saajien vuonna 2005 antaman Pariisin julistuksen keskeisiä periaatteita ovat kehitysmaiden omistajuuden vahvistaminen, avun sovittaminen vastaanottajamaan kansallisiin strategioihin, harmonisaatio, molemminpuolinen tilivelvollisuus ja tulosvastuullisuus. Julistus velvoittaa avunantajia tehostamaan ja yhdenmukaistamaan kehitysyhteistyön menettelytapoja, jotta avulla saataisiin entistä parempia tuloksia.

Seurannan mittapuuna toimivat vuodelle 2010 asetetut yhteiset tavoitteet ja mittarit, joiden pohjalta arvioidaan niin avunantajien kuin vastaanottajan toimia. Avunantajat ovat sitoutuneet muun muassa käyttämään vastaanottajamaan omia taloushallinnon ja hankinnan järjestelmiä. Kumppanimaan on puolestaan pyrittävä vahvistamaan näitä järjestelmiä. Lisäksi avun tulisi olla ennakoitavampaa ja valtaosan siitä tulisi olla ohjelmamuotoista apua.

Tansaniassa seurantaan osallistui 32 kahden- ja monenvälistä avunantajaa. Suomi oli mukana avunantajien ja hallituksen yhteisessä työryhmässä, joka vastasi seurannan toteutuksesta.

Edistysaskeleita yhteisten menettelyiden käytössä

Tulokset kertovat Tansanian ottaneen edistysaskeleita monilla julistuksen osa-alueilla. Myös globaalissa vertailussa Tansania pärjännee hyvin pitkälle edenneen harmonisaation ansiosta.

Yksi julistuksen tavoitteista on, että vuoteen 2010 mennessä kaksi kolmasosaa kehitysavusta olisi ohjelmamuotoista apua. Tansaniassa budjettituen, korirahoituksen ja sektoriohjelmien suosio on tasaisesti kasvanut niin, että kuluvana vuonna 61 prosenttia avusta oli ohjelmaperustaista.  

Tavoitteena on myös välttää avunantajien rinnakkaisia hanketoimintoja ja siirtää hankkeiden hallinnointi- ja toimeenpanovastuu kohdemaalle. Tansaniassa rinnakkaisten hanketoimintojen määrä väheni kahden vuoden takaisesta alle puoleen. Haasteena on lakkauttaa harkitusti jäljellä olevia rinnakkaisia hanketoimintoja.

Avunantajien tulisi tiivistää yhteistyötään siten, että vuonna 2010 kenttämatkoista 40 prosenttia ja maa-arvioinneista 66 prosenttia olisi yhteisesti toteutettuja. Jälkimmäinen tavoite saavutettiin Tansaniassa kirkkaasti. Myös kenttämatkojen yhteen sovittaminen on lisääntynyt avunantajien keskinäisen työnjaon tehostamisen, sektorityöryhmien perustamisen ja yhteisten rahoitusmuotojen käyttöönoton myötä. Koordinoinnin parantamiseen tarvitaan kuitenkin vielä lisäpontta.

Haasteena avun ennakoitavuus

Joissakin asioissa määränpäähän on kuitenkin vielä matkaa. Tämän vuoden seurannassa erityiseksi huolenaiheeksi nousi avun ennakoitavuudessa otettu takapakki. Yksi keskeisimmistä mittareista mittaa budjetissa raportoidun avun määrää. Tansaniassa tarkasteluvuonna kehitysavusta 84 prosenttia raportoitiin hallituksen budjetissa, mikä on vuoden 2006 tulosta heikompi, ja kaukana vuoden 2010 tavoitteesta (95 %). Seuranta paljasti, että budjettiprosessissa on edelleen heikkoja lenkkejä. Avunantajien ennakkoon ilmoittamat tiedot avun määrästä eivät vastanneet hallituksen talousarvioon kirjattuja apuvirtoja. Lisäksi havaittiin, etteivät avunantajat aina maksaneet apua suunnitelmiensa mukaan.

Ennakoitavuuden parantaminen edellyttää sitä, että avunantajat ilmoittavat hallitukselle mahdollisimman täsmällisesti ja hyvissä ajoin tulevista maksatuksistaan. Hallitukselta puolestaan odotetaan lisätarkkuutta suunnittelukujen rekisteröimisessä talousarvioon. Ennakoitavuus on tärkeää, jotta hallitus voi toteuttaa kokonaisvaltaista ja realistista suunnittelua. Lisäksi se tekee myös avunantajien toiminnasta läpinäkyvämpää. Tansaniassa ennakoitavuuden haasteet liittyvät etenkin projektirahoitukseen. Nimenomaan hankkeiden kohdalla avun täydellinen ennakointi on hankalaa, koska avun maksaminen on usein sidottu projektien toimeenpanon etenemiseen ja suorituksen arviointiin. Vakavia puutteita maksatuksia koskevien tietojen kulussa avunantajien, hallituksen ja hankkeiden toimeenpanosta vastaavien ministeriöiden ja paikallishallinnon yksiköiden välillä kävi ilmi.

Myös Tansanian omien taloushallinnon järjestelmien käytössä on vielä parantamisen varaa. Hallituksen toiveena on, että kaikki kehitysapu kanavoitaisiin maan oman budjettijärjestelmän kautta, mikä helpottaisi apuvirtojen seurantaa ja vahvistaisi kansallista tilivelvollisuutta. Toistaiseksi toive on toteutunut 60- prosenttisesti. Kansallisia järjestelmiä vahvistaa vain se, että niitä käytetään.

Suomi harmonisaation mallioppilaana

Hajonta yksittäisten avunantajien tuloksissa kertoo siitä, että jotkut avunantajat ovat linjanneet käytäntöjään hyvinkin tehokkaasti, kun taas toiset ovat jääneet seuraamaan sivusta. Joillain avunantajilla organisaation sisäiset säännökset ja kansallinen lainsäädäntö rajoittavat ohjelmaperusteiseen apuun ja etenkin budjettitukeen siirtymistä sekä kohdemaan julkisten rahoitus- ja hankintajärjestelmien hyödyntämistä.

Suomi suoriutui lähes kaikilla indikaattoreilla Tansanian keskiarvoa paremmin ja sai tunnustusta julistuksen toimeenpanon mallioppilaana. 90 prosenttia Suomen maksamasta avusta raportoitiin hallituksen budjetissa. 92 prosenttia avusta annettiin käyttämällä Tansanian omia järjestelmiä. Apu myös maksettiin miltei 100-prosenttisesti ennakkoon ilmoitetun mukaisesti.  Suomen hyvät tulokset selittyvät pitkälti budjettituen ja ohjelma-avun suurella osuudella (90 %). Toisaalta mukana on hieman optista harhaa, sillä joidenkin indikaattoreiden kriteerit poikkesivat edellisessä seurannassa käytetyistä.

Riika Kärkkäinen

Kirjoittaja osallistui seurantatutkimuksen tekemiseen Tansaniassa.