Tansania: kunnat kehittyvät Morogoron läänissä
Tansanian Morogoron alueen kunnissa asiat ovat hyvällä mallilla. Kuntien valtionosuusjärjestelmä on tuonut uusia sosiaalipalveluja ja infrastruktuuria kuntalaisille.
Kuntien valtionosuusjärjestelmän (LGCDG) toteutusta seuraava viranomaisten ja avunantajien säännöllinen kenttämatka tehtiin huhtikuussa Morogoron lääniin. Matkalle osallistui Tansanian ministeriöiden ja alue- ja paikallishallinnon edustajia sekä useampia paikallishallinnon kehittämiseen panostavia avunantajia.
Vierailun kohteena oli viisi kuntaa: Morogoron kaupunki, Morogoron maalaiskunta, Mvomero, Kilombero ja Kilosa. Vierailu osoitti, että kuntien osaaminen ja toimintakyky on parantunut, tosin haasteita riittää edelleen.
Esimerkilliset hankkeet kannustavat
Morogoron kaupunki on saanut valtionosuusjärjestelmän varoja jo useamman vuoden. Varoja on käytetty tänä vuonna päättyvän viisivuotisen strategisen suunnitelman toteuttamiseksi. Uusi suunnitelma on tekeillä vuosiksi 2008–2013.
Avunantajat vierailivat Morogoron kaupungissa yhteensä seitsemässä hankkeessa. Vierailukohteista valtionosuusjärjestelmän rahoittamia olivat rakenteilla oleva terveyskeskus, Mafigan ja Kihondan koulun luokkahuoneet, Konga-kadun kunnostustyöt keskikaupungilla ja Kihondan vaalipiirin toimistorakennus. Lisäksi matkalla tutustuttiin kanalahankkeeseen ja Mwenbesongon alueelle rakennettuun katuojitusjärjestelmään.
Morogoron kunnan kehitystoiminta osoittautui esimerkilliseksi. Kunnassa harjoitetaan integroitua kehityssuunnittelua, ja varoja jaetaan luovasti huolimatta siitä, että pirstaleinen valtionrahoitus ei siihen rohkaise. Kaupungin varapormestari oli hyvin perillä kunnan tilanteesta ja yhteistyö vaaleilla valittujen kunnanvaltuutettujen ja työntekijöiden välillä sujuu hyvin. Hankkeissa on eroja rakentamisen laadun suhteen, mutta yleisvaikutelma oli hyvä.
Monissa kouluissa näkyi kuitenkin kuntien yleinen ongelma: toimintamenoihin ei ole riittävästi rahoitusta. Tilanne on harmillinen, sillä luokkahuoneet ovat toimivia ja opettajia olisi helppo saada Morogoron kaltaiseen kuntaan. Kunnan johto kertoikin, että käyttömenot ovat laskeneet jopa 30 prosenttia viime vuodesta ja laskevat edelleen.
Morogoron ongelmaksi ovat myös muodostuneet keskushallituksen toteuttamat henkilöstösiirrot. Koska kunta yleensä panostaa työntekijöiden koulutukseen, menetys on moninkertainen. Kunnilla ei ole mahdollisuutta suunnitella tai muuttaa omaa henkilöstörakennettaan, siksi joillain osastoilla, esimerkiksi taloushallinnossa, ei ole tarpeeksi työntekijöitä.
Toiminnan jatkuvuus puhuttaa
Suurin osa Morogoron kunnista tuntuu pärjäävän hyvin kehitystoiminnassaan. Myös tietojen saanti ja niiden läpinäkyvyys kuntalaisten suuntaan on melko tehokasta.
Kaikille kunnille tyypillinen ongelma on integroidun suunnittelun vaikeus nykyisessä rahoitusjärjestelmässä sekä kehitysvarojen huono kytkentä toiminnallisiin menoihin ja ylläpitovaroihin. Tämä on luonut tilanteita, jossa rakennusten käyttö ei ole maksimaalista. Sen sijaan että pidetään vanhat tilat kunnossa, rakennetaan uusi.
Monissa kunnissa myös raportointi vaatii edelleen panostusta. Huolimatta lukuisista tietokonepohjaisista tieto- ja taloushallinnon järjestelmistä, monien kuntien raportit tehdään manuaalisesti. Ongelmat eivät johdu ainoastaan siitä, että kuntien työntekijät eivät osaa järjestelmiä käyttää, vaan myös järjestelmien rajoituksista.
Tulosten ja tuotosten raportointi on olennainen osa prosessia, jossa ministeriöt vakuutetaan hajauttamaan toimintojaan ja varojaan kunnille ja kuntalaisille. Mikäli luotettavaa ja ajantasaista raportointia ei tehdä, hajauttaminen kohtaa luonnollisesti enemmän vastustusta.
Lisäksi kuntalaisten omavastuuosuuden kerääminen puhuttaa päättäjiä. Erityisesti kaupunkikunnassa Morogorossa julkista keskustelua hyvin seuraavat kuntalaiset ovat olleet haluttomia osallistumaan kehitystoiminnan rahoittamiseen, sillä kuntalaisten luottamus hallitukseen on rapissut korruptio- ja väärinkäytösskandaalien takia.
Myönteinen kehitys rohkaisee jatkamaan
Kenttämatka osoitti jälleen, että kuntien valtionosuusjärjestelmä toimii ja haaste integroidusta kehityssuunnittelusta on otettu vakavasti vastaan. Matkan jälkeen julkaistut valtiontilintarkastusraportit kertoivat myös myönteisestä kehityksestä. Ensi kerran kaikkien kuntien raportit läpäisivät tarkastuksen. Kunnissa on ymmärretty, ettei ilman puhdasta raporttia tule varoja.
Kuntien osaaminen ja hyvä hallinto rohkaisevat kehittämään valtionosuusjärjestelmää enemmän kuntien omaa autonomiaa tukevaan suuntaan. Tämä onkin heinäkuussa käynnistyvän paikallishallintoreformin toisen vaiheen tärkein tavoite.
Iina Soiri, Dar es Salaam