Suomi edistää naisten oikeuksien toteutumista Myanmarissa
Suomi tukee YK:n väestörahaston UNFPAn Women and Girls First -hanketta Myanmarin konfliktialueilla. Hanke yhdistää seksuaali- ja lisääntymisterveyden sekä siihen liittyvät oikeudet naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyyn ja hoitoon.
UNFPAn Naiset ja tytöt ensin -hanketta toteutetaan kuudessa Myanmarin osavaltiossa: Rakhinessa, Kachinissa ja Shanissa sekä maan eteläosan pienissä osavaltioissa Kayinissa, Kayahissa ja Monissa. Avunantajamaiden edustajat pääsivät kesäkuussa tutustumaan hankkeen toteutukseen Rakhinessa, josta on paennut vuoden sisällä yli 700 000 rohinga-pakolaista Bangladeshiin.
Köyhä ja etnisten jännitteiden piinaama Rakhine
Rakhinessa asuu 3,2 miljoonaa ihmistä, jotka edustavat useampaa etnistä ryhmää. Suurin ryhmistä on rakhinet. Väestöstä kolme kymmenestä on muslimeja, jotka voidaan vielä jakaa Kaman ja ei-Kaman muslimeiksi. Myanmar tunnustaa Kaman muslimit myanmarilaisiksi, mutta ei-Kaman muslimeja eli rohingoja se pitää laittomina maahanmuuttajina.
Myanmarin hallitus asetti matkustusrajoituksia Rakhinen muslimeille vuonna 2012 sen jälkeen, kun etniset jännitteet olivat purkautuneet konfliktiksi rakhineiden ja muslimien välillä. Viime vuoden elokuun jälkeiset tapahtumat ovat johtaneet rohingojen lähtemiseen pakolaiseksi Bangladeshiin.
Rakhine on yksi maan kehittymättömimmistä alueista. Köyhyydessä arvioidaan elävän 78 prosenttia väestöstä, kun maan kansallinen keskiarvo on 38 prosenttia.
Äitiysterveys on köyhyyden ja konfliktin riivaamalla alueella heikko. Rakhinessa käytetään kaikista osavaltioista vähiten raskauteen liittyviä terveyspalveluja. Vähemmän kuin yksi viidestä naisesta synnyttää terveyskeskuksessa tai sairaalassa.
Terveysasemilla ei ole riittävästi lääkkeitä: vain kolmasosalla terveysasemista on saatavilla elintärkeitä äitiysterveyteen liittyviä lääkkeitä. Laiton abortti on kolmanneksi yleisin syy äitiyskuolleisuuteen.
Rakhinessa on eniten parisuhdeväkivaltaa ja toiseksi eniten fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa suhteessa muuhun Myanmariin. Tietämys aiheesta ja erityisesti naisten tietämys omista oikeuksistaan on heikko.
Ongelmia aiheuttaa naisiin kohdistuvan väkivaltaan liittyvä puuttuva lainsäädäntö. Tilannetta vaikeuttaa myös olemassa olevan lainsäädännön tulkinta siitä, että hoitohenkilökunnan on velvollisuus ilmoittaa poliisille, jos hoitoon hakeutuu raiskauksen uhri.
Toiminta ulotetaan kaikille ryhmille
Toimintaedellytykset kehitysyhteistyölle ja humanitaariselle avulle Rakhinessa ovat jopa konfliktialueeksi heikot. UNFPAn Naiset ja tytöt ensin -hankkeen tekemä työ naisten ja tyttöjen eteen on äärettömän tärkeää osavaltion haastavissa olosuhteissa.
Hanke tukee Rakhinessa neuvoloita sekä autolla kylästä kylään siirtyviä hoitotiimejä, ja tukea kohdennetaan sekä muslimi- että rakhinekyliin.
Hankkeen tukemissa naistenkeskuksissa annetaan tietoa lisääntymisterveydestä, naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja yksilön oikeuksista. Naistenkeskuksista on tarkoitus luoda turvallisia alueita. Niissä naiset käyvät kuuntelemassa tietoiskuja sekä lukemassa kirjoja ja opettelemassa ompelemaan. Meikkaus- ja kampauskurssien kautta naiset ja tytöt saavat hyvän syyn tulla keskukseen, jossa heille on tarjolla vertaistukea.
Toiminnassa otetaan huomioon myös pojat ja miehet, joille järjestetään erikseen keskustelutilaisuuksia perhesuunnittelusta, lasten oikeuksista ja miesten roolista naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemisessä.
Monissa yhteisöissä suhtaudutaan pelolla toiseen etniseen ryhmään, koska vuorovaikutusta toisen yhteisön kanssa ei ole. Huhut ja ennakkoluulot sävyttävät asenteita. Osassa naistenkeskuksia on onnistuttu saamaan rakhinet ja muslimit käymään yhdessä. Niissä naisia yhdistää yhteinen kiinnostus perhesuunnitteluun, turvalliseen raskauteen ja synnytykseen sekä naisten oikeuksien toteutumiseen.
Suomi tukee YK:n väestörahaston UNFPAn Women and Girls -hanketta 3,65 miljoonalla eurolla vuosina 2016–2018. Hanketta rahoittavat myös Italia, Ruotsi ja Australia, ja lisäksi rahoitusta tulee YK:n hätaputoimistolta OCHA:lta. Hankkeessa käytetään sekä kehitysyhteistyö- että humanitaarista rahoitusta.
Eeva Lehtinen
Kirjoittaja vieraili kesäkuun alussa Rakhinessa tutustumassa Suomen tukemaan UNFPAn Women and Girls -first hankkeeseen. Hän työskentelee kehitysyhteistyön tarkastajana ulkoministeriön Amerikan ja Aasian osastolla.