Ravintokriisin syitä ja seurauksia
Lähetystöneuvos Vesa Jaakolan kolumni julkaistiin Pohjolan Sanomissa viikolla 17/2008.
Ravintotalouden asiantuntijat ennustelevat, että ruoan hinta saattaa kaksinkertaistua seuraavien kolmen vuoden aikana. Viimeksi kuluneen vuoden aikana ravintoaineiden hinta maailmanmarkkinoilla on noussut lähes 50 prosenttia. Monin paikoin maailmassa podetaan jo ruokapulaa. Köyhimmät ihmiset kärsivät jo vakavasta aliravitsemuksesta, joka enenee.
Mitenkähän tässä näin on käynyt? Ravinnon äkkikallistuminen on yllättänyt kansojen lisäksi myös maailman talousviisaat. Oliko heilläkään ennakoivaa tietoa maailmanlaajuisesta ruokapulasta?
Niitä, jotka ovat lukeneet väestö- ja taloustieteen historiankirjansa, nyt käsillä oleva ruokakriisi ei yllättänyt. Kaksisataa vuotta sitten elänyt ja vaikuttanut pappi, väestötieteilijä ja evoluutioekonomian professori Thomas Robert Malthus esitti vuonna 1798 julkaistussa teoksessaan Väestötieteen periaatteet teoriansa ravinnon jatkuvasta niukkuudesta.
Malthusin teorian mukaan ruoan niukkuus ja nälänhädät ihmisyhteisöissä ovat väistämättömiä siksi, että ihmiset lisääntyvät nopeammin kuin ravinnon tuotanto, varsinkin alkukantaisissa yhteisöissä. Ihmiset lisääntyvät geometrisesti, ravinnon tuotanto vain artimeettisesti.
Niinpä on ollut kaksisataa vuotta aikaa osoittaa Malthusin väittämä oikeaksi tai vääräksi. Elävän elämän valossa näyttää siltä, että Malthus oli osittain oikeassa, osittain väärässä.
On osoittautunut, ettei aina eikä kaikkialla väestö lisäänny nopeammin kuin ravinnon tuotanto. Jälkimmäisen kasvu on saatu monin paikoin jopa väestönlisäystä suuremmaksi uusin keinoin viljellä maata ja kasvattaa karjaa ja muita ravintoaineita.
Toisaalta lähes kaikkina aikoina jossakin päin maailmaa on ollut ruokapulaa ja nälänhätää. 1800-luvulla sellaista koettiin esimerkiksi Irlannissa ja Suomessa. 1900-luvulla suuria nälkäkatastrofeja koettiin Neuvostoliitossa, Kiinassa ja Etiopiassa. 2000-luvullakin nälkää nähdään ainakin Pohjois-Koreassa, Etelä-Sudanissa ja Afrikan sarven alueella.
Kuinka kattavasti Malthusin kuuluisa teoria sopii nyt kokemaamme tilanteeseen, jossa ruoan kysyntä on selvästi suurempaa kuin ravinnon tarjonta?
Näyttää siltä, että Malthusin teorialla voidaan selittää nälkää näkevien tilanne monissa kehitysmaissa. Niissä väestö kasvaa selvästi nopeammin kuin ravinnon tuotanto ja tuontikyky. Ennustellaan, että pian jopa 40 maassa saattaa syntyä väkivaltaisia nälkämellakoita.
Muualla maailmassa sellaiset tekijät, joita Malthus 1700-luvun lapsena ei osannut ennakoida, vaikuttavat ravinnon saatavuuteen ja hintatasoon. Elintarvikkeiden ja ravinoaineiden kauppa lähes vapailla maailmanmarkkinoissa sekottaa Malthusin oppia. Sitä hämärtää myös rikkaiden kehitysapu köyhille, apu jossa elintarvikkeiden lahjoituksilla on merkittävä osuus.
Pappina ja moralistina Malthus kääntyisi haudassaan, jos hän saisi tietää vielä yhdestä nykymaailman ravintotilanteeseen vaikuttavasta tekijästä: jumalan viljaa syötetään biopolttoaineena autoille, ei leipänä ihmisille.
Tämä viljan, maissin, palmuöljyn ja muidenkin ravintoaineiden prosessointi moottoriliikenteen tarpeisiin nostaa osaltaan ravintoaineiden hintatasoa meillä ja muualla. Hintatason nostattamiseen syyllistyvät osaltaan myös ahneet sijoittajat, jotka ostelevat jo nyt tulevien vuosien satoja maailman pörsseissä keinottelusta hyötyäkseen.