On aika päivittää Suomen YK-politiikkaa

Ulkoministeri, kansanedustaja Ilkka Kanervan kolumni julkaistiin Salon Seudun Sanomissa 30. syyskuuta 2007.

Ulkoministerikauteni ensimmäinen YK-viikko New Yorkissa on juuri koettu. Se tarjosi mahdollisuuden päivittää monia Suomelle tärkeitä kahdenvälisiä suhteita noin 30 eri tapaamisessa. Pääasiana oli tietysti itse YK, jota nykyinen hallitus pitää keskeisimpänä monenkeskisen yhteistyön välineenä.

Monenkeskinen yhteistyö on Suomen kaltaiselle pienelle maalle elinehto. On tärkeää, että meillä on kaikkia valtioita sitovia sääntöjä. Tämä on turva niin pienille valtioille kuin ihmisten perusoikeuksille. Tämän vuoksi YK:n peruskirjaan sitoutuminen on ulkopolitiikkamme kulmakiviä.

Tämä hallitus onkin jo hallitusohjelmassaan sitoutunut työhön YK:n arvovallan ja toimintakyvyn vahvistamiseksi. Suorituakseen tehtävästään YK:n on myös uudistuttava. Tasavallan presidentti Tarja Halosen kanssa tapaamani YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon saakin Suomelta kaiken tuen YK:n uudistustyön jatkamiseksi.

Pohjoismainen yhteistyö ja erityisesti EU-yhteistyö ovat arkipäivää YK-työssä. On syytä korostaa, että YK on EU:lle keskeinen foorumi yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan toteuttamiselle. Hyvä esimerkki oli se, kuinka EU:n ulkoministerien ja Yhdysvaltain ulkoministeri Condoleezza Ricen keskiviikkona muodostama yhteinen kanta loi pohjaa Burma/ Myanmarin tilanteen käsittelyyn YK:n turvallisuusneuvostossa.

Tiivis EU-yhteistyö ei kuitenkaan saa olla esteenä sille, että vaikutamme YK:ssa myös Suomen lipun alla. Haluankin kirkastaa Suomen kansallista profiilia YK-asioissa. Tämän vuoksi aion käynnistää Suomen YK-strategian päivitystyön. Siinä on tarkoitus konkretisoida Suomen YK-tavoitteita.

Strategiatyössä voisimme täsmentää sitä roolia, joka YK-politiikalla on uuden hallituksen ulkopoliittisten tavoitteiden edistämisessä. Tämä koskee niin laajan turvallisuuden edistämistä, ihmisoikeustyötä sekä kehityspolitiikkaa, jossa hallitusohjelma painottaa rauhanprosessien ja ympäristötavoitteiden tukemista.

Strategian keskeisenä sisältönä tulee olla tuki YK:n vuosituhatjulistukselle, joka hyväksyttiin Suomen toimiessa vuonna 2000 YK:n yleiskokouksen puheenjohtajana. Siinä on kysymys YK:n uudistamisesta sekä YK:n turvallisuus-, kehitys- ja ihmisoikeustyön vahvistamisesta. Vuoden 2005 huippukokous täsmensi tämän laajan uudistustyön tavoitteita.

Pienellä maalla ei kuitenkaan ole resursseja korkeaan kansalliseen profiiliin kaikissa YK-asioissa. On tehtävä valintoja. Strategiatyössä meidän olisi löydettävä sellaisia painopisteitä, jotka sopivat Suomen profiiliin ja joissa meillä on erityistä annettavaa kansainväliselle yhteisölle.

Yksi esimerkki on työ hyvän hallinnon hyväksi. Tässä olemme saavuttaneet jo tuloksia, kun YK:n sihteeristöön on juuri perustettu Suomen pitkään ajama oikeusvaltioyksikkö. Toimiva oikeusvaltio on edellytys niin rauhanrakentamiselle, taloudelliselle kehitykselle kuin ihmisoikeuksien edistämiselle. Sitä paitsi hyvän hallinnon edistäminen sopii loistavasti maailman vähiten korruptoituneen maan profiiliin.

Suomen aktiivinen YK-politiikka tarvitsee kestävän peruslinjan rinnalle tällaisia "lippulaivoja", joissa Suomi on aktiivinen edelläkävijä. Toivon, että YK-strategian päivitystyöstä on tässä apua. YK:n rauhanturvaamisen suurvaltana tunnettu Suomi ansaitsee korkean profiilin YK-politiikan. Tätä tukee se, että Suomi jatkaa vahvana YK:n mandatoiman rauhanturvan tukijana.

Aktiivinen YK-politiikka tukee myös Suomen pyrkimystä tulla valituksi YK:n turvallisuusneuvostoon viiden vuoden kuluttua. YK-lippu on suomalaisille edelleen tärkeä.

 

YK