Mitä on feministinen ulkopolitiikka?

Yhä useampi maa ympäri maailman kutsuu ulkopolitiikkaansa feministiseksi. Aiheesta on käyty keskustelua myös Suomessa. Ulkoministeri Pekka Haavisto kutsuu koolle kansainvälisen konferenssin tasa-arvoa edistävästä ulkopolitiikasta marraskuussa Säätytalolle Helsinkiin.

Feministisen ulkopolitiikan maihin lukeutuvat jo ainakin Alankomaat, Espanja, Kanada, Luxemburg, Meksiko, Saksa, Ranska ja Chile. Kiinnostuneita maita on tätäkin enemmän. Ruotsissa, jossa käsite alun perin lanseerattiin, uusi hallitus puolestaan päätti luopua siitä.

Feministiselle ulkopolitiikalle ei ole olemassa yksiselitteistä määritelmää, vaan se näyttää erilaiselta eri maissa. Käytännössä voidaan kuitenkin katsoa, että se tarkoittaa naisten ja tyttöjen osallistumista läpileikkaavasti ulkopolitiikan jokaisella osa-alueella sekä heidän voimaantumistaan päätöksenteossa.

Feministisen ulkopolitiikan maat rakentavat ulkopolitiikkaansa usein kolmen R:n varaan: oikeudet (rights), resurssit (resources) ja representaatio (representation). Tästä yhtenä esimerkkinä on Saksan feministinen ulkopolitiikka, jonka määritelmään on lisäksi otettu mukaan monimuotoisuus (diversity).

Naisten ja tyttöjen oikeudet sekä osallistuminen ovat keskeisiä toimivalle demokratialle, minkä vuoksi tasa-arvoa on tärkeää edistää myös ulkopolitiikan keinoin. Feministinen ulkopolitiikka voidaan nähdä vahvana tuen osoituksena naisten ja tyttöjen oikeuksille erityisesti maailmantilanteessa, jossa niitä vastaan hyökätään jatkuvasti. Tätä tekee esimerkiksi vahvistunut, sukupuolten tasa-arvoa vastustava, niin sanottu anti-gender-liike.

Ulkopolitiikan muuttamisen feministiseksi on katsottu myös tukevan tasa-arvotyön aseman vakiinnuttamista osaksi ulkopolitiikan jokaista ulottuvuutta sekä päivittäistä toteutusta.

Vaikka Suomella ei ole virallisesti feminististä ulkopolitiikkaa, on tasa-arvon edistäminen ollut jo pitkään Suomen ulkopolitiikan eri osa-alueiden keskiössä. Suomen on kuitenkin oltava entistä rohkeampi ja systemaattisempi ulkopolitiikassaan tasa-arvon edistämisen suhteen, jos Suomi haluaa olla mukana kaikissa globaaleissa pöydissä, joissa tasa-arvokysymyksistä puhutaan.

Suomi ei voi nojautua pelkästään historialliseen maineeseensa tasa-arvon edistäjänä, vaan Suomen on osoitettava myös uusia tekoja sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi. 

Parhaiden käytäntöjen jakaminen hyödyttää kaikkia

Ulkoministeri Pekka Haavisto on kutsunut Kansainvälisten ihmisoikeusasiain neuvottelukunnan ulkoministeriölle luovuttamien suositusten perusteella koolle kansainvälisen tasa-arvon edistämistä ja feminististä ulkopolitiikkaa käsittelevän konferenssin 16. marraskuuta.

Helsingissä Säätytalolla pidettävässä konferenssissa on tarkoitus keskustella sekä jakaa oppeja ja parhaita käytäntöjä tasa-arvoa edistävän ulkopolitiikan sisällöstä ja keinoista sekä lisätä keskustelua feministisestä ulkopolitiikasta Suomessa. Lisäksi konferenssissa esitellään ulkoministerin aloitteesta toteutettavaa riippumatonta selvitystä tasa-arvon toteutumisesta Suomen ulkopolitiikassa.

Konferenssissa kuullaan myös erityisesti suomalaiselle yleisölle kohdennettu paneelikeskustelu otsikolla “Is Finland’s foreign policy already feminist?” (Onko Suomen ulkopolitiikka jo feminististä?), jossa kansanedustajat keskustelevat feministisestä ulkopolitiikasta Suomen kontekstissa.

Konferenssia voi seurata suorana ulkoministeriön verkkosivuilla. Striimilinkki julkaistaan myöhemmin.

Teksti: tasa-arvosuurlähettiläs Katri Viinikka, tasa-arvoneuvonantaja Katja Tiilikainen sekä ihmisoikeuspolitiikan yksikön projektiavustaja Katariina Salo.