Maailman metsien haasteita ei ratkaista herrakerhoissa

Ilmastonmuutoksen torjunta lisää metsien hyvän hallinnoinnin merkitystä ja metsien suojeluun kohdistuvia hankkeita. Tasa-arvo jää usein liian heikolle huomiolle miesvaltaisella kentällä.

Kuva: Martiina Woodson

Yksi keino hillitä ilmastonmuutosta on lisätä maailman metsäpinta-alaa. Yksilajinen puupelto näyttää tehokkaalta ratkaisulta mitattaessa puuhun sitoutuvan hiilen määrää, mutta samalla saatetaan menettää muuhun kasvillisuuteen liittyviä elinkeinoja, joista naiset ovat perinteisesti hyötyneet.

”Lajiston vähäisyys voi heijastua myös perheen ruokaturvaan ja vaikeuttaa toimeentuloa. Ilmastonmuutoksen torjuntaa ja sopeutumista käsitellään usein toisistaan erillisinä alueina, vaikka ne linkittyvät yhteen monin tavoin”, toteaa Kansainvälisen metsätutkimuksen keskuksen CIFORin tutkija Markus Ihalainen.

Miesten ja naisten suhde metsiin, metsiin liittyvä tieto ja tavat käyttää hyväksi niiden antimia ovat usein erilaiset johtuen erilaisista kulttuurisista rooleista. Metsien hallinnoinnissa päädytäänkin usein ojasta allikkoon juuri silloin, kun naisten ääni ei kuulu päätöksenteossa. Sukupuolten tasa-arvo metsäkysymyksissä oli tiistaina esillä ulkoministeriön ja Maailmanpankin metsäohjelman PROFORin seminaarissa Säätytalolla.

”Esimerkiksi metsäkatoa ja metsien rappeutumista vähentävä kansainvälinen REDD+ -mekanismi ei sisällä juurikaan keskustelua tasa-arvosta. Silloin kun siihen viitataan, naisten rooli otetaan huomioon hyvin pinnallisella tasolla: oletuksena, että mikä tahansa osallistuminen tarkoittaa automaattisesti osallisuutta”, toteaa Ihalainen.

Burkina Fasossa tehdyn tutkimuksen mukaan jotkut ilmastohankkeet olivat jopa lisänneet naisten arkitöiden taakkaa samalla, kun yhteisön miehet keräsivät niiden mukanaan tuomat hyödyt. Siksi on Ihalaisen mukaan tärkeää, ettei hankkeiden suunnittelussa tarkastella paikallisia yhteisöjä vain kokonaisuutena.

Hankkeiden vaikutukset voivat yhteisöjen sisällä olla hyvin erilaiset sukupuolesta, luokka-asemasta tai etnisestä taustasta riippuen.

Maata naisten nimiin

Vaikka monissa maissa miehet lähtevät työn perässä kaupunkeihin naisten jäädessä maaseudulle, on metsien kohtalo yhä miesten käsissä. Esimerkiksi avioliittoon tai perintöoikeuteen liittyvät lait rajoittavat naisten mahdollisuutta omistaa maata, saada lainaa tai hyötyä metsiin liittyvästä liiketoiminnasta.

Maailmanpankin metsäohjelma, jota myös Suomi on ollut tukemassa, on tehnyt pitkään työtä naisten taloudellisen aseman parantamiseksi ja näiden omistussuhteiden muuttamiseksi.

”Joskus ratkaisu voi olla yksinkertainen. Etiopiassa meillä on hyviä kokemuksia käytännöstä, jossa maan hallintaan ja käyttöön oikeuttavaan asiakirjaan vaaditaan perheessä sekä miehen että vaimon allekirjoitus”, kertoo Maailmanpankin tasa-arvoneuvonantaja Patti Kristjanson.

Omistajuus maahan toimii motiivina hoitaa metsiä pitkäjänteisesti. Naisille on myös tarjottu koulutusta puiden ja ruokakasvien yhteisviljelynä tapahtuvassa peltometsäviljelyssä ja mahdollisuus hallinnoida rahaa itse esimerkiksi kännyköiden kautta.

Tasa-arvo tukee metsien suojelua, mutta myös päinvastoin: esimerkiksi energiatehokkailla liesillä on voitu samalla vähentää sekä polttopuun tarvetta että naisten työtaakkaa. Metsien hallinta tuo naisille myös valtaa.

”Nepalissa oli viime vuonna paikallisvaalit. Naiset, jotka olivat maaseudulla aktiivisesti mukana metsiä koskevassa päätöksenteossa, tulivat valituiksi myös piirikuntien poliittisiin elimiin”, Kristjanson kertoo.

Suomi tukee kehitysyhteistyövaroin metsävarojen ja metsien ilmastovaikutusten kartoituksia, kansallisten metsäohjelmien toteutusta tai hyvän hallinnon edistämistä Tansaniassa, Keniassa, Myanmarissa, Sambiassa ja Vietnamissa. Aiempina vuosina tukea on ohjattu myös mm. Laosiin, Nepaliin, Kosovoon sekä alueellisesti Etelä- ja Keski-Amerikkaan, Länsi- ja Itä-Afrikkaan sekä Mekongin alueelle.

Tasa-arvo on Suomen kehityspolitiikan kärkitavoite ja vahvasti mukana myös kaikissa metsäsektorin ohjelmissa.

Eija Palosuo