Koulutus on rauhan ase
Kirgisian entinen presidentti Roza Otunbajeva osallistui 18.6. Helsingissä YK:n rauhanvälitysryhmän kokoukseen, jossa paneuduttiin maailman kriisipesäkkeiden tilanteisiin ja rauhanneuvotteluihin. Rauhanneuvottelujen lisäksi Otunbajevan vierailuagendalla oli koulutus. Hänelle nämä kaksi teemaa kulkevat käsi kädessä.
YK:lla on kovat tavoitteet panostaa rauhanneuvotteluihin ja Suomelle voisi asenteensa puolesta jakaa vaikka Hymypatsaan tsemppihengestä. Nämä seikat kävivät ilmi myös YK:n rauhanvälitysryhmän kokouksessa Helsingissä.
Roza Otunbajevalle syykin on ilmeinen: monen maan selviytymisstrategia on vielä reaktiivinen, mutta Suomen kaltaisissa maissa on edellytykset siirtää tähtäintä kauemmas tulevaan. Lisäksi Suomessa ymmärretään tällaisen satsauksen merkitys.
Ulkoluku ei johda muutokseen
Ymmärrys on myös syy, miksi Otunbajeva on kiinnostunut varhaiskasvatuksesta ja kohdentaa siihen paljon panostusta perustamansa Roza Otunbayeva Initiative -säätiön kautta. Kirgisiassa on 6 miljoonaa asukasta, joista miljoona on alle kouluikäisiä. Nämä lapset kasvavat aivan toisenlaiseen todellisuuteen kuin vanhempansa. Uusi aika vaatii uudenlaisia eväitä.
Neuvostoliiton romahdettua markkinatalous, demokratia, yksityistäminen ja urbanisaatio ovat kaikki uusia ilmiöitä, jotka ovat Kirgisiassa samanaikaisesti käynnissä. Jotta murrosaika ei syökse kehitystä ei-toivotuille jengoille, tarvitaan strategista ajattelua niin valtiojohdolta kuin sen jokaiselta kansalaiselta.
Uusia ajattelumalleja ja vaikutteita haetaan aktiivisesti, vaikka on selvää, että asenne- ja rakennemuutokset tapahtuvat yhtä aikaa, mutta hissukseen.
Koulujen ulkoluku ei ole enää vaihtoehto. Jotta selviytymismoodista päästään lähemmäs Pohjoismaille tyypillistä kriittisen ja loogisen ajattelun aikakautta, täytyy pohjan rakentaminen aloittaa nuorimmista kansalaisista panostaen kouluihin ja standardeihin, Otunbajeva tähdentää.
Tuutulaulut eivät ole kulttuuriperintöä vaan järjestyksen agentti
Kun presidentti Otunbajeva keräsi ja julkaisi kirgiisialaisia tuutulauluja, häntä kiitettiin suuresta kulttuuriteosta. Todellisuudessa Otunbajevan agenda oli pragmaattisempi. Tuutulaulujen muodossa äitejä evästettiin laittamaan lapset nukkumaan tiettyyn aikaan. Näin myös lapsille syntyy uusi ajantaju. Tällaista perinnettä ei paimentolaistaustaisilla maalaisilla ole, joihin 65 prosenttia väestöstä kuuluu.
Muitakin standardeja tarvitaan. Kirgisiassa ei ole systeemiä, jossa lasten painoa, rokotuksia tai kehittymistä seurataan. Kun keskiverto perheessä on 7 lasta, eivät vanhemmat aina muista, mitä kenenkin kohdalla on tehty, tai jätetty tekemättä.
Seurannan ja ymmärryksen puuttuessa lapsilta voi mennä ikävuosia ohi ilman, että heiltä edellytetään ikäryhmälleen tyypillisiä taitoja tai osaamista. Tähän tarvitaan muutosta, mutta myös muutoksen tekijöiden täytyy laajentaa omaa ymmärrystään.
Suomen neuvolatraditio ja korkea arvostus opettajia ja kasvatustyötä kohtaan herättää kunnioitusta, mutta vaikka valtioksi 100-vuotias on nuori, sen toimintatavoista houkuttelevimmatkaan eivät ole yhdessä yössä siirrettävissä 25-vuotiaaseen maahan.
Suomalaiset – tehkää opetusvideoita!
Mitä ei osaa kuvitella, sitä on vaikea toivoa ja vielä vaikeampi toteuttaa. Siksi Kirgisiasta on tehty tutustumismatkoja Suomeen koulutusratkaisujen äärelle. Käytännönläheinen Otunbajeva kaipaa tiedustelumatkojen rinnalle konkreettisia työkaluja: videoita.
Kirgisialainen opettaja voi olla itsekin ahtaalla. Lypsettyään aamulla lehmän on haastavaa heittäytyä luokan eteen olemaan uuden ajan airut ja inspiraatio oppilaille. Tähän oiva ratkaisu olisi dokumenttipätkät suomalaisilta opettajilta. ”Kuinka pidän liikuntatunnin?” tai ”Näin opetan musiikkia” -tyylisille pätkille löytyisi yleisöä.
Etenkin Keski-Aasiassa tällaisille videoille olisi tilausta ja Otunbajeva muistuttaa, että maassa suurin osa väestöstä osaa venäjää, mikä tekisi suomalaisille käännöstyöt helpoksi. Kirgisian bruttokansantuotteesta 25 prosenttia kanavoidaan koulutukseen. Vaikka summat kansainvälisessä vertailussa jäävät edelleen vaatimattomiksi, on investointi arvovalintana merkittävä signaali uuden Kirgisian aikakaudesta.
Ja entä se rauha?
Kysyttäessä, mitkä ovat tärkeimmät muuttujat kansainvälisesti kestävät rauhan saavuttamiseksi, Otunbajeva listaa kolme väkevää ja monitasoista sanaa: oikeudenmukaisuus, kunnioitus ja ammattitaito. Ammattitaito on mahdollista vain laadukkaan koulutuksen myötä. ”Muna vai kana” -kehään ei tarvitse jäädä saivartelemaan. Koulutus luo edellytykset kestävälle rauhalle.