Konventista HVK:hon
EU:n uutta perustuslaillista sopimusta valmistellut konventti sai työnsä pääosiot päätökseen. Viimeisestä istunnosta tehtiin juhlava. Konventin puheenjohtaja Giscard d'Estaing varmisti työlleen suitsuttavan tunnelman säilymisen pitämällä huolen siitä, etteivät kriitikot päässeet sitä puheenvuoroillaan pilaamaan. Siten Suomen hallituksen edustaja Teija Tiilikainen ei saanut päätösistunnossa lainkaan pyytämäänsä puheenvuoroa.
Muodollisesti vain Portugali ja Itävalta ilmaisivat Suomen ohella tyytymättömyytensä työn lopputulokseen. Ironisesti voisi todeta, että kritiikin vähäisyyteen saattoi vaikuttaa myös ns. Tukholma-syndrooma, jossa panttivangit pitkän vankeutensa aikana rakastuvat kidnappaajiinsa. Kun pienten maiden edustajia oli tarpeeksi uhattu paljon pahemmilla ja pidemmälle menevillä esityksillä niin niistä luopuminen loppumetreillä saatettiin kokea suurenmoisena vastaantulona.
Tällaista kritiikkiä ei kuitenkaan tule ymmärtää konventin työn mitätöimiseksi. Konventti on tehnyt paljon hyvää työtä ja valtaosaltaan sen esitykset ovat riidattomia ja voidaan varmasti ottaa hallitusten välisessä konferenssissa sellaisenaan tulevaan sopimukseen. Mutta kiistanalaisimmat institutionaaliset ratkaisut sekä ulko- ja puolustuspolitiikka ovat sellaisia, että ne tulee ottaa hallitustenvälisessä konferenssissa (HVK) uuteen tarkasteluun.
Vaikka konventti, varsinkin tasapuolisemmalla puheenjohdolla, on erinomainen valmistelutapa ei se korvaa HVK:ta. Vain jäsenvaltioden keskinäisissä neuvotteluissa eli HVK:ssa voidaan sopia EU:n perussopimusten muuttamisesta.
Tässä tilanteessa on täysin perusteltua pitää tärkeimmät asiat avoimena HVK-käsittelyä varten. HVK:ssa eivät muutkaan tule esityksiä sellaisenaan nielemään. Suomen kannalta voi odottaa, ettei HVK:ssa päädytä kannaltamme ainakaan huonompiin tuloksiin.
Tähän on kaksi syytä. Konventissa on ollut mahdollista joitain maita syrjivän valmistelun pohjalta - esim. Suomelta puuttui edustus konventin puheenjohtajistossa - ajaa asiakokonaisuus kerrallaan vaihtelevilla tulkinnoilla enemmistöistä läpi. HVK:ssa kaikki istuvat samassa pöydässä ja asiat voidaan ratkaista vain kokonaisuutena. Yhtään erimielistä kohtaa ei voi lyödä kiinni ennen kuin kaikki muutkin asiat ovat samalla pöydällä ja kokonaisuus tasapainossa.
Konventissa kymmenen tulevan jäsenmaan edustajat olivat vielä tosiasiassa toisen luokan osallistujia. HVK:ssa ei näin enää ole, mikä vahvistaa niiden näkemysten kannatusta, joita Suomi on edustanut.
(Lähde: Erkki Tuomiojan kotisivut 16.6.2003)