Kehitysmaiden velka ja kansainväliset velkahelpotusaloitteet
Kehitysmaiden velkahelpotusohjelma edistyy hyvin. Pitkällä aikavälillä kehitysmaiden velkakestävyys on kuitenkin edelleen haaste. Erityisesti kansalaisjärjestöt ovat liittäneet velkasovitteluihin kysymyksen velkojen oikeutuksesta ja laittomuudesta.
Maailmanpankki ja IMF lanseerasivat HIPC (Heavily Indebted Poor Countries, raskaasti velkaantuneet köyhät maat) -aloitteen vuonna 1996 G7-maiden pyynnöstä. Suomi on ollut ohjelmassa mukana alusta alkaen.
HIPC:ssä sekä kahdenväliset, monenväliset että kaupalliset luotonantajat osallistuvat kehitysmaiden velkahelpotuksiin. HIPC- ohjelman 40 maasta 32 on tähän mennessä saattanut ohjelman loppuunja saanut velkahelpotuksia 55 miljardin dollarin arvosta, ja neljä maata toteuttaa paraikaa ohjelman edellyttämiä toimia.
Lisäksi neljä muuta on hyväksytty ohjelmaan mutta ne eivät vielä toteuta sitä.
Velkakestävyyskehikko estää tulevia kriisejä
Vuonna 2006 perustettu MDRI (Multilateral Debt Relief Initiative) myöntää (lisä)velkahelpotuksia HIPC- ohjelman jo päättäneille maille. Yhteensä HIPC- ja MDRI- aloitteiden velkahelpotukset ovat noin 110 miljardia dollaria.
Velkakestävyysanalyysit HIPC- ja MDRI- ohjelmia toteuttavista maista osoittavat, että näiden maiden velkatilanne on parantunut huomattavasti: niiden velkataakka vähenee yli 90 prosenttiaohjelmien aloittamistason aikaisesta määrästä.
HIPC- ja MDRI- aloitteiden lisäksi IMF ja Maailmanpankki ovat ottaneet käyttöön velkakestävyyskehikon(Debt Sustainability Framework for Low Income Countries, DSF), jonka avulla seurataanköyhien maiden velkakestävyyttä. Seurannan tavoitteena on välttää uudet velkakriisit.
Kehikon puitteissa toteutetaansäännöllisesti velkakestävyysanalyysejä (Debt Sustainability Analysis, DSA), joissa otetaan huomioonmaan velkataakka pitkällä aikavälillä ja arvioidaan mahdollisia velkakestävyyteen liittyviäriskejä. Analyysin perusteella annetaan suosituksia lainanottoa ja -antoa silmällä pitäen.
Pariisin klubin Evian-aloite
Vuonna 2003 Pariisin klubin luotonantajamaat sopivat uudesta ei-HIPC-kelpoisten maiden kohtelusta.
Sen mukaisesti Pariisin klubin maiden tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota velkakestävyysnäkökohtiin, sopeuttaa toimiaan luotonottajamaiden taloustilanteen huomioon ottaen ja pyrkiä vaikuttamaan luottokriisien ratkaisuun järjestyneemmin, oikea-aikaisemmin ja helpommin ennustettavasti.
Samalla luotonantajat sopivat, että muun muassa velkojen uudelleenjärjestelyt tulisi mitoittaa kunkin luotonottajan tilanteeseen sopivaksi ja vain välittömän maksusitoumuksien laiminlyönnin uhatessa samalla varmistaen pitkän aikavälin velkakestävyys.
Suomen osallistuminen kehitysmaiden velkahelpotuksiin
Käytännössä Suomi toteuttaa velkahelpotuksia HIPC- ja MDRI- järjestelyiden ja Pariisin klubin kautta.
HIPC:n ja MDRI:n puitteissa Suomi korvaa avunantajien välisen taakanjaon mukaisesti kansainvälisille kehitysrahoituslaitoksille niiden HIPC-maille anteeksi antamia velkoja.
Tähän mennessä Suomi on osallistunut HIPC- ja MDRI- ohjelmiin noin 100 miljoonalla eurolla.MDRI:hin Suomi on lisäksi sitoutunut maksamaan 100 miljoonaa euroa lisää vuoteen 2023 mennessä.
Kun maa on läpikäynyt HIPC:n, on Suomi myös mitätöinyt omat kehitysluottonsa näille maille. Suomen myöntämien ja yhä perinnässä olevien kahdenvälisten kehitysluottojen määrä on vähäinen. Suomi on velkajärjestelyasioissa korostanut olemassa olevien mekanismien käyttöä ja täysipainoista toimeenpanoa uusien mekanismien luomisen sijaan.
Velkakestävyyden haasteet
Vaikka velkahelpotus ja -kestävyys agendaa on toteutettu menestyksekkäästi, jäljellä on useita haasteita. HIPC:n osalta haasteenaon ennen kaikkea saada neljä jäljellä olevaa maata mukaanohjelmaan.
Lisäksi kaupalliset kanteet HIPC-maita kohtaan uhkaavat ohjelman saavutuksia, koska ne estävät velkahelpotuksiasaaneiden maiden vapautuvien resurssien käyttöä niille tarkoitettuihin kohteisiin. Myöslisäresurssien mobilisointion välttämätöntä kaikkien 40 maan velkahelpotuksien maksamiseen. Tämän osalta erityistähuolta aiheuttaa talouskriisi ja sen mahdolliset vaikutukset velkahelpotusohjelmiin.
Myös lainojen uudelleen kertyminenmaiden kapeasta vientipohjasta johtuen on suuri haaste. Lisäksi kyseisissä maissa harjoitetaan usein huonoa talouspolitiikkaaja niissä on heikot instituutiot ja hallinnollisia ongelmia.
Pitkän aikavälin velkakestävyyden saavuttamiseksi on kehitysmaiden julkisen velanoton hallinnoinnin vahvistamiseen ja osaamiseen kiinnitettävä entistä enemmän huomiota ja resursseja. On myös tärkeää saada kaupalliset ja Pariisin klubin ulkopuoliset luotonantajat osallistumaan velkahelpotuksiin ja lahjamuotoisen avun lisäämiseen. Vastuu velkakestävyydestä on kaikilla luotonottajilla ja -antajilla.
Velkasovittelu tulevaisuudessa
Etenkin kansalaisjärjestöt ovat liittäneet velkasovitteluihin kysymyksen velkojen oikeutuksesta ja laittomuudesta (illegitimate / odious debt).
Jos laina on otettu tarpeettomasti, lainanmyöntäjä on pyrkinyt ajamaan omia etujaan, velan synty on perustunut virheelliseen politiikkaneuvoon, tai velka on syntynyt kansainvälisen lain vastaisesti, tulisi vastuullisena pitää lainanmyöntäjää ja velka mitätöidä ilman ehtoja. Lainanantajan tulisi tällöin kantaa taloudellinen vastuu velan mitätöinnistä.
Eräiden kansalaisjärjestöjen mukaan myös ns. sietämätön velka pitäisi mitätöidä. Velan on tällöin täytettävä kolme kriteeriä:
- Kansalaiset eivät ole osallistuneet päätöksentekoon velanotosta,
- velka ei ole hyödyttänyt kansalaisia ja
- lainan myöntäjä on tiennyt, että velka on sietämätön.
Osa kansalaisjärjestöistä ja kehitysmaista on myös peräänkuuluttanut kansainvälisen riippumattoman velkasovitteluelimen perustamista. Erilaisia malleja on esitetty mutta laajaa kansainvälistä yksimielisyyttä ei asiasta ole vielä syntynyt.
Nina Kataja
Kirjoittaja työskentelee kehitysrahoituskysymysten neuvonantajana ulkoministeriössä.