Ihmisoikeusperustaisen lähestymistavan edut ja haasteet puntarissa
Ihmisoikeusperustaisen kehitysyhteistyön lähtökohdat tunnetaan hyvin, mutta käytännön työkaluja haetaan vielä, todettiin Kansalaisjärjestöjen ihmisoikeussäätiö KIOSin torstaina 27. syyskuuta järjestämässä seminaarissa. Tilaisuus keräsi paikalle peräti sata kuulijaa ja keskustelijaa.
Ihmisoikeusperustaisen lähestymistavan eli human rights based approachin (HRBA) etuna on sen perustuminen kansainväliselle lainsäädännölle. Oikeuksien kääntöpuolena on vastuu: kun oikeuksia vaaditaan, ne tulee myös toteuttaa.
Ihmisoikeuksia koskevat kansainväliset sopimukset ovat laajasti ratifioituja ja yleisiksi kirjoitettuja, Johanna Suurpää ulkoministeriön ihmisoikeuspolitiikan yksiköstä totesi. Lainsäädännön keskeisten kohtien pitäisi yleismaailmallisuutensa vuoksi olla toteutettavissa kaikkialla maailmassa. Suurpää peräänkuulutti aitoa toiminnallista näkökulmaa. ”HRBA ei saa jäädä vain sloganiksi”, hän painotti.
Sananvalinnat ohjaavat ajattelua
Suurpään mukaan HRBA on otettava huomioon projektin suunnitteluvaiheesta lähtien. Myös terminologiaan on syytä kiinnittää huomiota, sillä sananvalinnat ohjaavat ajattelua. Ei ole yhdentekevää, nähdäänkö prosessin osapuolet saajina ja tekijöinä vai oikeudenhaltijoina ja vastuunkantajina.
Lähtökohtien lisäksi seminaarissa esiteltiin ihmisoikeusperusteisen kehitysyhteistyön arviointimahdollisuuksia ja lähestymistavan haasteita. Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Kristiina Kouros muistutti alustuksessaan ihmisoikeuksien määrittelyn olevan pohjimmiltaan filosofinen kysymys.
”Usein halutaan ajatella, että ihmisoikeudet ovat politiikan ylä- tai ulkopuolella. Näin ei kuitenkaan ole”, Kouros huomautti. Perustavanlaatuisiksi miellettyjä ihmisoikeuksia, kuten kidutuksen suojaa ja liikkumisen vapautta, rikotaan maailmassa jatkuvasti. Vielä monimutkaisempaa on taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien täyttäminen käytännössä.
Köyhyys on ihmisoikeusloukkaus
Monessa puheenvuorossa otettiin huomioon oikeuksien ja köyhyyden yhteen kietoutuminen. Rahanpuutteen sijaan köyhyys on ymmärrettävä laajana yhteiskunnallisena marginalisoitumisena. Maria Immonen Luterilaisesta Maailmanliitosta korosti köyhyyden itsessään olevan ihmisoikeusloukkaus. ”Vastakkainasettelu oikeusperustaisen ja tarveperustaisen lähestymistavan välillä on harhaanjohtavaa. Oikeus esimerkiksi puhtaaseen veteen on sekä tarve että oikeus”, hän sanoi.
Immonen nosti esille kohtaamiaan ihmisoikeusperustaisen lähestymistavan käytännön haasteita. HRBA edellyttää yhteisöiltä paljon. Harva suomalainen tuntee perustuslakinsa, joten usein on kohtuutonta odottaa kehitysmaan asukkaiden tietävän oikeutensa. Jos ihminen ei osaa lukea, voiko hän oppia tuntemaan oikeutensa? Voiko ihmisoikeuksiaan vaatia, jos niistä ei tiedä mitään?, Immonen kysyi.
Keskustelun lomassa sivuttiin valmisteilla olevaa kehityspoliittista ohjelmaa. Kysymyksiä herättivät muun muassa kehitysministerin ympäristökysymyksiä painottavat linjaukset. Ministeriön kansalaisjärjestöyksikön päällikkö Leo Olasvirta kertoi uuden ohjelman täydentävän edellistä, vuoden 2004 periaatepäätöstä. ”Kehitysyhteistyö jatkuu ja laajenee”, Olasvirta summasi. Tavoitteena on huomioida globaalit muutokset ja sovittaa kehityspolitiikka paremmin toimintaympäristöönsä.
Uusi ohjelma syventää Olasvirran mukaan kestävän kehityksen, konfliktien ehkäisyn ja sovittelun sekä maaseudun kehittämisen aihealueita. Kestävän kehityksen Olasvirta kertoi pitävän sisällään sekä luonnon että yhteiskunnan sosiaalisen tasapainoisen kehityksen. Seminaari jatkui perjantaina 28. syyskuuta työpajoilla.
Jenni Karjalainen
Kirjoittaja on kehityskysymyksiin perehtynyt vapaa toimittaja.