Geneven sopimukset solmittiin 70 vuotta sitten – edelleen ajankohtaiset
Suomen Punainen Risti järjesti 14.11. yhteistyössä Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan ja ulkoministeriön kanssa poikkitieteellisen seminaarin ”Juridiikan ihmisyys tänään ja huomenna” Geneven sopimusten 70-vuotisjuhlavuoden kunniaksi.
Juhlatilaisuus toimi tärkeänä muistutuksena ajasta 70 vuotta sitten, vuodesta 1949, jolloin Nürnbergin oikeudenkäynnit olivat tuoneet laajaan tietoisuuteen toisen maailmansodan kauheudet. Niin taistelukentillä kuin vanki- ja keskitysleireillä tapahtuneet julmuudet ja mittaamaton kärsimys olivat järkyttäneet ja repineet maailmaa.
Erityisesti siviiliväestöön järjestelmällisesti kohdistetut raakuudet olivat laajuudessaan ennen näkemättömiä. Elettiin aikaa, jolloin ihmiskunnan yhteisenä tahtotilana oli varmistaa, ettei vuosia kestänyt konfliktin ja epäinhimillisten tekojen aikakausi enää toistuisi.
Tässä tahtotilassa, pyrkimyksenä kestävän rauhan ja inhimillisyyden suojelu, aiempia Geneven ja Haagin sopimuksia onnistuttiin merkittävästi päivittämään ja laajentamaan.
Sopimuksiin saatiin ensimmäistä kertaa kirjattua periaatteet siviilien suojelusta, lääkintä- ja avustustoiminnan puolueettomuudesta, sodankäyntimenetelmien rajoittamisesta sekä tarpeettoman kärsimyksen välttämisestä. Geneven sopimuksia on myöhemmin täsmennetty ja laajennettu lisäpöytäkirjoin erityisesti siviiliväestön suojelun osalta, vuosina 1977 (lisäpöytäkirjat I ja II) ja 2005 (lisäpöytäkirja III).
Vuoden 1949 Geneven sopimuksia voidaankin pitää merkkipaaluna kansainväliselle humanitaariselle oikeudelle ja yhdessä lisäpöytäkirjojen kanssa ne muodostavat kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ytimen.
Kaikki YK:n jäsenvaltiot ovat ratifioineet Geneven sopimukset, mikä osoittaa niihin sisältyvien periaatteiden ja velvoitteiden olevan maailmanlaajuisesti hyväksyttyjä. Lisäksi monien näistä säännöistä katsotaan olevan osa kansainvälistä humanitaarista tapaoikeutta, eli ne sitovat valtioita riippumatta siitä, ovatko valtiot osapuolina mainituissa pöytäkirjoissa ja sopimuksissa.
Kuten valtiosihteeri Johanna Sumuvuori puheessaan muistutti, Geneven sopimukset ja niiden lisäpöytäkirjat eivät ole vain historiallisesti merkittävä saavutus, vaan niiden sisältö ja periaatteet ovat ajankohtaisia tänäkin päivänä. Konfliktit eivät ole loppuneet maailmasta, päinvastoin. Aseellisia selkkauksia ja sotia käydään tälläkin hetkellä ympäri maailmaa.
Yhä useammin konfliktit ovat maan sisäisiä, ja osapuolia ovat ei-valtiolliset toimijat. Sodankäynnin muuttuminen sotien kaupungistumisen ja teknologian kehityksen myötä näkyy myös sodan vaikutuksissa siviileihin. Näissä konflikteissa siviilien kärsimys on aina suurta, niin kuin on myös tarve humanitaariselle avulle.
Geneven sopimusten aikaansaaminen on tärkeä esimerkki siitä, miten kansainvälinen yhteisö voi yhdessä toimimalla saada aikaiseksi jotakin suurta ja merkittävää. Toisaalta, kuten Erkki Tuomioja puheenvuoronsa aikana painotti, ei pelkkä sopimusten solmiminen itsessään ole riittävää, vaan tarvitaan pitkäjänteistä työtä sopimusvelvoitteiden toimeenpanemiseksi ja noudattamisen valvomiseksi. Juhlaseminaarin puhujat nostivat esiin Suomen Punaisella Ristillä tässä tehtävässä olevan erityisen roolin ja antoivat sen tekemästä äärimmäisen tärkeästä työstä tunnustusta ja kiitosta.