Etiopian kasvu – kenen ehdoilla, kenen hyväksi?
Etiopian kiihtyvä talouskasvu ja kilpailu luonnovaroista lisäävät polittisia riskejä sisäisesti ja suhteessa naapurimaihin. Monet rikkauksista sijaitsevat epävakaisilla paimentolais- ja raja-alueilla. Kasvustrategian suuria haasteita ovat satamayhteys, hiilivapaa energia ja perusrakenteet. Yksityisen sektorin vahvistuminen lisää rajat ylittävän yhteistyön mahdollisuuksia.
Ulkomainen vaikutus on kasvamassa
Kiivastahtinen kasvun ja luonnonvarojen hyödyntämisen strategia vie Etiopiaa törmäyskurssille naapureiden kanssa.Viimeisin Niilin aluetta ravistava yllätys oli Etiopian päätös rakentaa Suuri Millenium-pato Benishangulin osavaltioon 40 km etäisyydelle Sudanin rajasta. Suunniteltu vesimäärä vastaisi kahta Tanajärveä.
Egypti hermostui Niilin vesien patoamisesta niin paljon, että sen kerrotaan lisänneen armeijansa valmiutta ”for any eventuality”. Jo Anwar Sadatin ajoista aseiden kalistelu etelän suuntaan on liittynyt Niilin vesiin.
Vahvoja reaktioita ennakoiden Etiopian pääministeri Zenawi on harkitusti kaavaillut, että jättipato voisi olla yhteisomisteinen Etiopian, Sudanin ja Egyptin kesken.
Hyväntahtoisuuden takana on fakta, että Etiopialla ei ole hallussaan rakentamiseen tarvittavia miljardeja eikä tietoa niiden saamisesta.
Juuri kun Etiopia näytti olevan niskan päällä kävi ilmi, että egyptiläinen kaivosyhtiö ASCON on paaluttanut mittavat kultavarannot siitä samasta Benishangulin patomaakunnasta ja saanut niihin käyttöoikeudet.
Nyt jos koskaan on aika tunnustaa, että yhdessä toimien asiat hoituvat paremmin.
Etiopian kullasta, öljystä ja metalleista kisaavat monet muutkin. Myös saudimiljonääri Al Amoudin MIDROC konserni on kiinni Benishangulin kullassa ja on jo ennestään hankkinut kelpo siivun Etiopian kannattavinta yritystoimintaa.
Ulkomainen vaikutus on kasvanut niin paljon, että Etiopiassa on leikillisesti sanottu olevan kolme hallitusta: valtapuolue EPRDF, Kiina ja sheikki AlAmoudi.
Somaliseparatistien dilemma: minkä yhteisen Somalian puolesta?
Tässä seurassa Etiopian oppositiolla ei ole sanan sijaa. Valtapuoluetta lähellä oleva bisnes-eliitti ei halua jäädä häviäjän osille, mikä toisaalta jarruttaa uusien yrittäjien markkinoille pääsyä ja vähentää läpinäkyvyyttä. Kultaa löytyy myös Oromian maakunnasta, öljyä Gambelasta ja Ogadenista. Gambelassa pikkuinen Sudan-sukuinen Anuak heimo kerää aseita epätoivoiseen yritykseen öljyvaltion perustamista varten.
Myös Ogadenissa toimii aseistettu somalien vapautusliike mutta ei ole sellaista Somaliaa mihin kenenkään kannattaisi liittyä. Etiopian läpi kulkeva Rift Valley hautavajoama on halkonut maaperää, joten uusien aarteiden paljastuminen on odotettavissa.
Monet rikkauksista sijaitsevat epävakaisilla paimentolais- ja rajaalueilla.
Kunnianhimoisen Kasvun ja Transformaation suunnitelman (GTP) ja kansainvälisten haasteiden paineessa Etiopian hallituksella on riski sortua vauhtisokeuteen.
Jättiläisinvestoinnit edellyttävät perusteellista ympäristö- ja yhteiskuntavaikutusten analyysiä, missä Etiopia ei suinkaan ole kunnostautunut. Maanjäristysalttiille alueille rakennettavat suurpadot (Omo, Millenium) vaativat perustelliset geotekniset kestävyysselvitykset, mitkä ympäristöjärjestöjen mukaan ovat jäämässä tekemättä.
Kaiken kaikkiaan investointiluvissa, perusrakenteessa ja kaupallisen viljelyn maanjaossa (vrt. land grabbing-keskustelu) tarvitaan paljon enemmän läpinäkyvyyttä ja selvitys siitä, mitä tavallinen kansa hyötyy.
Eritrea, Egypti ja Kiina
Kasvunstrategian suuria haasteita ovat satamayhteys, hiilivapaa energia ja perusrakenne. Jotta peli pysyisi kasassa Etiopian tulisi kiireellisesti korjata suhteensa Egyptiin ja Eritreaan ja selvittää itselleen sekä varsinkin äänestäjille mitkä lopultakin ovat paisuvan Kiina-kumppanuuden tavoitteet ja pelisäännöt.
Eritrean todistetun terroristisen toiminnan kiivastuttamana Etiopia on luvannut ryhtyä omatoimisiin sanktioihin. Taustalla ovat arabimaiden kansannousut, joiden laajenemista Etiopian alueelle Eritrean väitetään kiihottaneen.
Etiopiaa kismittää, että Eritrean itsenäistymisen ajankohtana koetun yltiömielisen veljeyden ja solidaarisuuden elähdyttämänä se menetti ainoan mahdollisen kansainvälisen satamansa Assabin ilman, että yhteiskäytöstä ja mahdollisista maavaihdoista kunnolla neuvoteltiin.
Nyt satamaa tarvittaisiin, jotta Etiopian kasvavan talouden tuotteet saataisiin sujuvammin markkinoille. Politiikan kumppanina Egypti on johdonmukaisempi, osaavampi ja investointikykyisempi, joten sen kanssa kannattaa neuvotella.
Kiina-kumppanuuden puheenaiheita ovat omistajuus, laatu ja tavoiteasetanta.Kiinalaiset infran rakentajat a teollistajat saavat kiitosta ripeydestään mutta kansan mielestä omistajuus ja ohjanta on iikaa kiinalaisten käsissä. Kumppanuus ja päätöksenteko on laadultaan valtiokeskeinen kansalaisyhteiskunnan ustannuksella. Ainakaan toistaiseksi Kiinan ei tiedetä erityisemmin kahmineen Etiopian uonnonvaroja. Kiina haluaa mahdollisuuden siirtää arvonlisäketjujaan Afrikan luonnonvarojen äärelle
siinä vaiheessa kun omien kustannusten nousu hidastaa kasvua.
Kyllä kahdenvälisyys on kultaa
Etiopian suunnanhaku muuttuvan politiikan ja talouden siirtymävaiheessa näyttää perustuvan kahdenvälisten ratkaisujen etsintään. AU:n, IGAD:n ja kaupanjärjestöjen rauhan ja integraation agendoja ei näissä puheenvuoroissa ole juuri mainittu vaikka kokousfoorumeilla niitä suitsutetaan.
Kaupan ja talouden tapahtumien valossa yksityinen sektori on valmiimpi rajat ylittävään yhteistyöhön mukaan lukien kahden Sudanin malli. Äskettäin perustettiin Pan-afrikkalainen kauppakamari, joka toivottavasti onnistuu kiirehtimään Afrikan hidasta integraatioprosessia. Luonnonvarojen yhteisomistus ja ristiin investointi voisivat lisätä vakautta ja luottamusta.