angle-left Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Virolaisen puhe suurlähettiläskokouksessa 2018

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Virolaisen puhe suurlähettiläskokouksessa 2018

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Anne-Mari Virolaisen puhe suurlähettiläskokouksessa 27. elokuuta 2018.

Muutosvarauksin

Arvoisat suurlähettiläät,
hyvät työkaverit ja ystävät,

Olemme kuluvana vuonna juhlineet 100-vuotiasta ulkoministeriötä. Juhlavuoteen on mahtunut lukuisia tapahtumia sekä erityisesti jokapäiväistä työntekoa kanssanne ministeriössä ja edustustoissa maailmanpolitiikan polttavien kysymysten parissa. Kansainvälistä sääntöpohjaista järjestelmää haastetaan, geopoliittinen toimintaympäristömme on murroksessa ja globaalit kehityshaasteet ovat käyneet yhä näkyvimmiksi. Onkin selvää, että ulkoministeriön merkitys vain kasvaa entisestään. Meitä kaikkia tarvitaan.

Kun ensi syksynä suurlähettiläät kokoontuvat Helsinkiin, on takana kolmet vaalit ja käsillä on Suomen puheenjohtajuus Euroopan unionissa. Tämä haastaa meidät pohtimaan monenkeskisen kansainvälisen järjestelmän tilaa ja ennen kaikkea tulevaisuutta, miten kehitämme Euroopan unionia sekä millainen rooli Suomella tulisi olla näiden asioiden edistämisessä. Haluan tänään puhua erityisesti Eurooppa-politiikasta ja kansainvälisestä yhteistyöstä kauppapolitiikassa. Lopuksi sivuan lyhyesti globaaleja kehityshaasteita.

*****

Muistamme kaikki sen optimismin, mikä Euroopassa vallitsi viime vuosisadan viimeisellä vuosikymmenellä ja 2000-luvun ensimmäisinä vuosina. Muurit murtuivat ja yhteistyö laajeni uusille aloille. Kehityskulku huipentui vuonna 2004, kun joukko keskisen ja itäisen Euroopan maita liittyi unioniin. Tuntui, että integraation etenemiselle ja syvenemiselle ei näy loppua. Mutta syksyllä 2008 rytisi Atlantin toisella puolella ja kun finanssikriisin mainingit ylsivät Eurooppaan, ja niin alkoivat EU:ssa kriisikokousten sävyttämät vuodet.

Vuosikymmen on kulunut finanssikriisin puhkeamisesta ja EU:ta on koeteltu kovemmin kuin ehkä kukaan meistä olisi osannut kuvitellakaan. Näin tämän varsin läheltä toimiessani ensin suuren valiokunnan jäsenenä ja sittemmin sen puheenjohtajana.

EU:lla on edelleen mittavia haasteita pöydällään. Olemme uudessa tilanteessa, jossa kansainvälistä sääntöpohjaista järjestelmää haastetaan jopa läheisen liittolaisemme taholta. Oikeusvaltiokehitys joissakin jäsenmaissa nakertaa EU:n perustana olevaa arvopohjaa. Muuttoliikkeeseen tarvitaan poliittisia ja taloudellisia ratkaisuja niin unionin sisällä kuin lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa.  EU:n ja Britannian uudesta suhteesta olisi päästävä sopuun ja unionin tulee sopeutua Britannian lähdön jälkeiseen aikaan muun muassa päätettäessä tulevasta rahoituskehyksestä.

Tätä taustaa vasten on yllättävää, että EU on paremmassa hapessa kuin ehkä näyttää. Vuonna 2017 eri jäsenmaissa järjestetyissä vaaleissa ei tullut Brexitin kaltaisia yllätyksiä. Brexit-neuvotteluissa 27 maan rivit ovat pysyneet suorina, eikä Britannian kansanäänestyksen tulos aiheuttanut pelättyä dominoefektiä.

Omalla vastuualueellani kauppapolitiikassa olemme olleet yhtenä rintamana tukemassa kauppakomissaari Cecilia Malmströmiä ja koko komissiota. Unionin kannatus on itse asiassa noussut jäsenmaissa – ehkäpä juurikin Brexitin valitettavasta esimerkistä johtuen.

Euroopan unionia tarvitaan enemmän kuin koskaan. Käsillä olevat kysymykset ovat niin haastavia, rajat ja eri politiikan alat ylittäviä, ettei kukaan pysty vastaamaan niihin yksin. Tarvitaan yhteistyötä ja yhteisiä ratkaisuja. Ensi vuoden vaalejakin ajatellen tarvitsemme rohkeaa, rehellistä ja eteenpäin katsovaa keskustelua EU:n tulevaisuudesta. Meidän tulee tunnistaa ja tunnustaa ja tunnistaa integraatiokehitykseen liittyvät ihmisten huolet ja esittää ratkaisuehdotuksia. 

Myös Suomen ensi vuoden EU-puheenjohtajuus osuu mielenkiintoiseen vaiheeseen, kun EU-vaalien seurauksena sekä Euroopan parlamentin että komission kokoonpano muuttuu. Roolimme kiertävänä puheenjohtajana voi olla itse asiassa komission vaihdoksesta johtuen normaalia suurempi. Meidän EU-puheenjohtajuuskauden teemoiksi ovat valikoitumassa ”kasvu” ja ”turvallisuus”. ”Kasvun” puolella kyse on sisämarkkinoiden vahvistamisesta ja edelleen kehittämisestä sekä kauppapolitiikasta. Suomelle on luonnollista tuoda voimakkaasti esille myös tutkimuksen ja koulutuksen - osaamisen - merkitys kasvun mahdollistajana.

Puheenjohtajuuskausi antaa myös mahdollisuuden kohentaa näkyvyyttämme. Voimme kertoa eri puolilla maailmaa Suomi-tarinaa osaavasta, innovoivasta, ajankohtaisiin haasteisiin rakentavia ratkaisuja tarjoavasta kansakunnasta. Niitä kuuluisia myyntihampaita voidaan käyttää tässäkin yhteydessä viennin edistämiseen ja investointien houkutteluun.

Vaikuttamisessa meidän tulee miettiä myös sitä, miten koalitiot muodostuvat Britannian EU-eron jälkeen.  Kauppapolitiikan saralla olemme jo useita vuosia katsoneet pidemmälle kuin perinteisiin pohjoisiin liberaalimaihin. Määräenemmistöt rakentuvat asia kerrallaan. Samalla kun erilaiset tuonninrajoitukset sekoittavat markkinoita, niin Euroopan unionissakin on kasvanut paine omiin suojatoimiin. Tämä keskustelu haastaa juuri perinteistä pohjoista liberaalia politiikkaa. Meidän pienten maiden on otettava jatkossakin yhdessä ja erikseen vastuuta EU:n kehittämisestä sekä osoittaa johtajuutta. Olemalla itse aloitteellisia vaikutamme kaikkein tehokkaimmin.

EU-vaaleista johtuvasta vaihdoksesta huolimatta pöydällä on isoja hankkeita. On odotettavissa, että Suomen puheenjohtajuuskaudella yritetään lopullista sopua tulevista rahoituskehyksistä. Kompromisseja tarvitaan Brexitistä johtuvan niukemman budjetin ja uusien tarpeiden vuoksi. Britannian ja EU:n uuden suhteen neuvotteluissa kauppapoliittiset intressit nousevat aivan varmasti keskiöön. Toivon mahdollisimman tiivistä EU-suhdetta ja häiriötöntä kauppaa jatkossakin, vaikka samalla on selvää, että oikeuksien ja velvollisuuksien tulee olla tasapainossa. Meidän on myös varauduttava erilaisiin skenaarioihin. Näin turvaamme suomalaisen elinkeinoelämän intressejä ja sitä kautta suomalaisia työpaikkoja ja hyvinvointiamme.

*****

Arvoisat kuulijat,

Viime aikoina olemme puhuneet kansainvälisen sääntöpohjaisen järjestelmän kriisistä, joka heijastelee eri politiikan alueisiin ilmastopolitiikasta kehityskysymyksiin ja myös koko YK-järjestelmään.

Tuntuu todella, että elämme eräänlaista murroskautta. Eikä kauppapolitiikka tietenkään elä mitenkään tyhjiössä, vaan nivoutuu tiiviisti osaksi laajempaa agendaa.

Paljon puhutaan joko kauppasodan uhasta tai siitä, että olemme jo astuneet kauppasotien aikakauteen. Vajaa kuukausi sitten Roberto Azevêdo, maailman kauppajärjestö WTO:n pääjohtaja, esitteli järjestön tuoretta kansainvälisen kaupan monitorointiraporttia, jossa valitettavasti näkyy kauppaa rajoittavien toimien kasvu. Viesti oli kokonaisuudessaan synkkä: maailmankaupan suhteen ollaan menossa väärään suuntaan ja kiihtyvällä tahdilla. Erityisesti tällainen kehitys muodostaa merkittävän uhan talouskasvulle sekä työpaikoille. 

Kauppapolitiikka on tuskin koskaan ollut niin poliittista kuin se on tällä hetkellä. Kauppasodan sijaan puhuisin kuitenkin vielä kaupan kansainvälisen sääntöjärjestelmän kriisistä. Se monenkeskinen sääntöpohjainen kauppajärjestelmä, jota on rakennettu viimeisen 70 vuoden aikana, on haastettu ennen näkemättömällä tavalla – ja vieläpä läheisimmän liittolaisemme Yhdysvaltojen toimesta.

Toisaalta saman aikaisesti EU:n kauppapoliittinen agenda edistyy kahdenvälisten ja alueellisten kauppasopimusten kautta. Euroopan unioni nähdään – ehkä juuri muista haasteista johtuen – erittäin haluttuna kauppakumppanina globaalisti. Ehkä onkin niin, että yhden raiteen yskiessä yhteistyö hakeutuu uusiin uomiin. Näen tämän osittaisena toivon pilkahduksena, vaikka samalla Suomen kaltaiselle pienelle vientivetoiselle maalle nimenomaan globaalit yhteiset säännöt ovat erityisen tärkeitä.

Yhdysvaltojen nykyhallinto on suhtautunut varsin nihkeästi monenvälisiin sopimuksiin ja peräänkuuluttaa WTO:n uudistamista. Tämä on näkynyt mm. vetäytymisenä Tyynenmeren kauppasopimuksesta, Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimuksen uudelleenneuvotteluna ja erityisesti WTO:n riitojenratkaisujärjestelmän kritiikkinä.  Keväällä Yhdysvallat asetti kansallisen turvallisuuden nimissä teräs- ja alumiinituonnille tuontitulleja, jotka EU:n osalta astuivat voimaan ensimmäinen kesäkuuta. 

Yhdysvaltain toimet oli sinänsä kohdistettu Kiinaa vastaan, jota pidetään päävastuullisena teräksen ylikapasiteetista markkinoilla. Kiinan teräsvienti Yhdysvaltoihin on kuitenkin sen verran vähäistä, että teräs- ja alumiinitullit eivät juurikaan siihen vaikuta.

Kiinan nousu aiheuttaa muutenkin huolta. Taustalla on "Made in China 2025" –ohjelmaan liittyvät tavoitteet sekä teollis- ja tekijänoikeuksien kunnioittamiseen liittyvät huolet. Yhdysvallat on rajoittanut kiinalaisyritysten investointeja Yhdysvaltoihin ja aloittanut uusia kauppapoliittisia tutkintoja. Löydösten perusteella Yhdysvallat on asettanut Kiinalle runsaasti lisätulleja ja Kiina on vastannut samalla mitalla.

Amerikkalaisten toimet ovat aiheuttaneet WTO-kanteita ja vastatoimia. EU:n asettamat tasapainottavat toimet ovat olleet voimassa heinäkuun alusta.

Suurin tämänhetkinen huolenaihe on Yhdysvaltojen autotutkinta, josta tuloksia odotetaan viimeistään ensi vuoden alkupuolella. Komission puheenjohtaja Juncker tapasi presidentti Trumpin heinäkuussa: tämänhetkinen ymmärrys on, että Yhdysvallat pidättyy uusista kauppatoimista EU:ta vastaan niin kauan, kuin molemmat osapuolet neuvottelevat tuolloin sovitulta pohjalta.

Tästä linnarauhasta huolimatta on selvää, että meidän on löydettävä ratkaisuja kansainvälisen sääntöjärjestelmän kriisiin. Epävarmuudesta ei saa tulla uutta normaalia. 

Tämä tarkoittaa uudistuksia WTO:ssa. Sen toimintaa tulee tehostaa, mutta ennen kaikkea meidän on löydettävä keinot puuttua nykyajan ”epäreiluihin kauppakäytäntöihin”, kuten teollis- ja tekijänoikeuksiin ja teknologian pakkosiirtoon, sekä valtionyritysten markkinoita vääristävään toimintaan. Työ on onneksi käynnistymässä. On myönteistä, että EU:n ja Yhdysvaltojen heinäkuun julkilausumassa saatiin Yhdysvallat edelleen sitoutumaan työhön. Lisäksi akuuteimpaan ongelmaan eli WTO:n riitojenratkaisujärjestelmää uhkaavaan halvaantumiseen tulee löytää pikaisesti ratkaisu mitä pikimmiten. 

Tässä työssä EU:n on osoitettava johtajuutta, koska muita johtajia prosesseilla ei tällä hetkellä ole. Yhteistyöhengestä huolimatta EU:lla on myös vaatimuksia, joista emme voi joustaa. On varmistettava, että uudistukset vahvistavat WTO:ta ja sen mandaattia, eivätkä heikennä sitä.

Monenvälisen järjestelmän remontin ohella EU:n tulee pitää huolta globaalista kilpailukyvystään, mikä tarkoittaa uusien markkinoiden avaamista pääasiassa kahdenvälisten ja alueellisten neuvottelujen kautta.

Kuluneen vuoden aikana EU on saanut useita kahdenvälisiä sopimuksia valmiiksi tai ainakin melkein valmiiksi; Chile-neuvottelut ovat hyvässä vauhdissa ja Mercosur-neuvottelut ovat nekin viimein loppusuoralla.

Kesällä aloitettiin neuvottelut Australian ja Uuden-Seelannin kanssa. Myanmarin ja Kiinan kanssa neuvotellaan investointien vapauttamisesta. Kiinan kanssa vaihdettiin markkinoillepääsytarjouksia EU-Kiina-huippukokouksen yhteydessä.

ASEAN-maita on jonossa vapaakauppakumppaneiksi todennäköisesti lähivuosina. Aasia-painotus on loogista, sillä kansainvälisen kaupan ja talouden kasvusta jatkossa valtaosa tulee kehittyvistä maista.

Suomen kaltaiselle pienelle, avoimelle ja globaaleihin arvoketjuihin hyvin integroituneelle taloudelle on välttämätöntä, että EU edistää avointa, liberaalia ja sääntöperustaista kauppapolitiikkaa. Olemme ajaneet sitä, että jatkossa EU:n kauppasopimukset voitaisiin jakaa yhtäältä EU-sopimuksiin ja toisaalta jaetun toimivallan sopimuksiin. Tämä on olennaista, jotta EU:n kauppasopimukset saataisiin nykyistä nopeammin voimaan ja aidosti hyödyttämään yrityksiä.

Komissio on kiinnittänyt jo pitkään huomiota kauppasopimusten toimeenpanoon ja erityisesti niiden sopimushyötyjen maksimointiin. Tässä on vielä tekemistä, mutta Suomi on ollut tässä yksi aktiivisimpia jäsenmaita.

Näkymät ovat joka tapauksessa haasteelliset. Olisi hienoa kaiken edellä todetun jälkeen vakuuttaa, että kansainvälisen talouden ja kaupan integraatio on edennyt pitkälle ja keskinäisriippuvuudet ovat vahvat, minkä vuoksi sääntöpohjainen vapaa kauppa tulee jatkumaan. Tämä ei ole kuitenkaan itsestäänselvää. Yhdysvaltain toiminta saattaa innostaa muita. Jos Yhdysvallat ei halua noudattaa sääntöjä, miksi muidenkaan täytyisi? Asemapaikoissanne pääsette seuraamaan tätä näkemystenvaihtoa. Raportit niin protektionistisista toimista kuin markkinoiden avaamisestakin talousvaikutuksineen luetaan ministeriössä tarkasti.

*****

Kauppapolitiikan nouseminen keskiöön vaikuttaa monin tavoin myös viennin edistämistä koskevaan työhön. Kaupan esteisiin liittyvä neuvonta on lisääntynyt monessa edustustossa. Tämän trendin voi olettaa jatkuvan ensi vuonna.  Samalla on myönteistä, että Suomen vientiluvut ovat nousseet ja yritykset näkevät mahdollisuuksia eri markkinoilla. Tämä myönteinen vire on heijastunut myös vetämilläni vienninedistämismatkoilla. Tulevana syksynä suuntaan yritysdelegaatioiden kanssa ainakin Tanskaan, Indonesiaan, Kiinaan ja Intiaan. Venäjän osalta yhteistyö jatkuu mm. lokakuussa järjestettävän talouskomission kokouksella.

Puolitoista vuotta sitten alkaneessa Team Finland -verkoston remontissa on hyvällä syyllä keskitytty toiminnan tehokkuuden, tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden edistämiseen. Vaikka työtä vielä riittää, myönteisen yrityspalautteen perustella voimme todeta edistystä tapahtuneen. Lisäksi meidän on pystyttävä mittaamaan tuloksellisuutta pidemmällä aikavälillä. Kokemuksesta tiedän, että kauppojen syntyminen voi olla jopa vuosissa mitattava prosessi.

Kesän aikana teimme edustustojen päälliköiden soittokierroksen yhdessä taloudellisista ulkosuhteista vastaavien virkamiesten kanssa. Kiitos kaikille Team Finland –työtä tekeville edustustojen päälliköille hyödyllisistä keskusteluista! Keskustelujen perusteella voin todeta, että te olette ottaneet maajohtajuuden vankasti haltuun. Suurin huoleni tällä hetkellä liittyy riittäviin resursseihin. Tarvitsemme lisää tekijöitä kentälle ja tästä olenkin keskustellut niin ministerikollegoideni kuin Business Finlandin johdon kanssa.

Jatkamme keskustelua viennin edistämisestä syvällisemmin kuluvan viikon torstain Team Finland –päivässä.

*****

Arvoisat kuulijat,

Viime vuosina globaalit haasteet ovat tulleet arjessamme yhä näkyvämmiksi. Tänä kesänä pohjoinen pallonpuolisko on kärvistellyt ennätyshelteissä. Viimeistään nyt kaikki meillä Suomessakin ovat heränneet siihen, että ilmastonmuutos on tässä ja nyt. Ja että siinä ei ole voittajia, toiset kärsivät toki enemmän kuin toiset.

Vastaavasti vuonna 2015 puhjennut muuttoliikekriisi herätti monet Lähi-idän ja Afrikan haasteisiin. Afrikan merkityksen - haasteiden ja potentiaalin - osalta viittaan ulkoministerin sanomaan. Mitä tulee muuttoliikkeeseen ja pakolaisuuteen, niin tarvitsemme kipeästi yhteisiä eurooppalaisia ratkaisuja. Samaan aikaan meidän pitää entistä vahvemmin puuttua perimmäisiin syihin. Äärimmäinen köyhyys, eriarvoisuus, sorto, sotilaalliset kriisit ja näköalattomuus ajavat ihmisiä pois kotiseuduiltaan.

Taloudellinen eriarvoisuus maiden välillä on vähentynyt, mutta maiden sisällä se on kasvanut. Talouskasvu on nostanut satoja miljoonia ihmisiä äärimmäisestä köyhyydestä mutta siitä huolimatta yli 75 prosenttia maailman väestöstä asuu yhteiskunnissa, joissa tulot jakautuvat nyt epätasaisemmin kuin vuonna 1990. Agenda 2030:n tavoitteena on vähentää maiden sisäistä köyhyyttä siten, että (kansallisesti määriteltyjen) köyhyysrajojen alapuolella elävien naisten, miesten ja lasten osuus väestöstä puolittuu.

Työssämme Agenda 2030:n toimeenpanossa nostan mainintoina Suomen painopisteistä esille (1) ensinnäkin naiset ja tytöt sekä tasa-arvon, (2) toiseksi perustan luomisen toimivalle taloudelle ja yhteiskunnille eli muun muassa koulutuksen, elinkeinojen kehittämisen ja työpaikat sekä (3) kolmanneksi ilmastonmuutoksen hillinnän ja siihen sopeutumisen sekä kestävän luonnonvarojen hyödyntämisen.

Kehityspolitiikallamme on pitkäjänteinen, vakaa sisältöpohja. Uskon, että tällä pohjalla toimimme jatkossakin. Tyttöjen ja naisten oikeudet, ilmasto, opetus ja työpaikat eivät teemoina häviä minnekään ja uskoakseni näkyvät vahvasti jatkossa hallituksen väristä riippumatta. Esimerkiksi viime viikolla julkaistu evaluaatioraportti antoi vahvan tuen Suomen työlle naisten ja tyttöjen hyväksi niin globaalisti kuin myös yhteistyömaissamme. Parannettavaakin toki löydettiin: poliittisen sitoutumisen rinnalle toivottiin selkeämpää tasa-arvostrategiaa. Tasa-arvotyötä siis riittää jatkossakin.

Maailman todistaessa aikakautemme suurinta humanitaarista kriisiä on tietenkin muistettava humanitaarisen avun ja yhteiskuntien kantokyvyn vahvistamisen merkitys. Emme halua maailmaan yhtään haurasta tai rikkinäistä valtiota lisää. Jo nyt aivan liian moni maailman ihmisistä joutuu elämään maissa ja oloissa, joissa tulevaisuuden näkymät ovat lähes olemattomat.

Suuria kehityshaasteita ajatellessani, olen erittäin iloinen siitä, että kesällä julkaistun mielipidetutkimuksen mukaan kehitysyhteistyön kotimainen kannatus on korkeimmillaan kymmeneen vuoteen. Lähes 90 prosenttia pitää kehitysyhteistyötä tärkeänä ja tuki on noussut trendinomaisesti jo useamman vuoden ajan.

Näistä hyvistä luvuista huolimatta meidän tulee jatkuvasti parantaa toimintaamme. Kehitysyhteistyön tulosperustaisuutta kehitetäänkin systemaattisesti. Parin viime vuoden aikana erityistä huomiota on kiinnitetty kehityspolitiikan kokonaiskuvaan ja ohjausmekanismeihin. Tulostietoa kootaan yhteen, tuloksia analysoidaan ja työtä ohjataan eteenpäin saadun tiedon pohjalta. Syksyllä julkaistava kehityspolitiikan tulosraportti tuo näkyvällä tavalla esille tuloskulttuurin kehittymisen ja kehittämisen. Uskon, että tulosraportista on paljon hyötyä, kun perustelemme kehityspolitiikan tarvetta. Pystymme entistä paremmin kertomaan tehdyn työn maksajille, suomalaisille veronmaksajille, mitä rahoilla saadaan aikaan - ja mitä ei.  

Myös kehityspolitiikan toimintatapoja uudistetaan. Pyrkimyksenä on parantaa kehitysyhteistyön laatua ja hallinnon tehokkuutta. Seuraavan kolmen vuoden aikana käydään perusteellisesti läpi menettelytavat ja niitä yksinkertaistetaan.

Vahvistuva julkinen talous antaa toivottavasti mahdollisuuksia kuroa kiinni kehitysyhteistyön rahoitusta, joka romahti pahasti Suomen talouskurimuksen vuosina. Tuleville vaalikausille tarvitaan yhteinen sitoutuminen ja pitkäjänteinen ohjelma, jolla kehitysyhteistyön BKT-osuutta nostetaan niin, että aikanamme saavutamme antamamme sitoumuksen mukaisen 0,7 prosentin osuuden.

Lahjamuotoisen avun rinnalla on syytä jatkossakin käyttää kehityspolitiikan työvälineenä myös tällä vaalikaudella merkittävässä mittakaavassa käyttöön otettuja finanssisijoituksia. Lahja-apu ei mitenkään riitä vastattaessa kehityshaasteisiin, ja kehitysrahoitus auttaa yksityisten pääomien saamisessa mukaan.

Kuten tiedätte, kauppa ja kehitys kulkevat monessa mielessä käsi kädessä: suomalaisilla innovaatioilla voidaankin olla ratkomassa kehityksen esteitä ja vahvistamassa yritystoiminnan edellytyksiä kehitysmaissa. Olenkin iloinen siitä, että olette edustustoissamme panostaneet vahvasti molempiin. Jatketaan tätä työtä.

*****

Arvoisat suurlähettiläät, hyvät ystävät,

Eurooppa-politiikka, kauppapolitiikka ja globaalit kehityshaasteet; nämä kolme kokonaisuutta tulevat olemaan seuraavan 12 kuukauden aikana keskeisissä rooleissa työpöydillämme. Viemällä aktiivisesti eteenpäin Suomen näkemyksiä näissä teemoissa voimme vaikuttaa kokoamme enemmän. Tässä työssä luotan paljon teihin siellä kentällä ja maailmalla.

Kiitos.

 

Puheet

Ministerien ja ministeriön korkeimman virkamiesjohdon eri tilaisuuksissa pitämiä puheita.